Urheilijan kipulääkitys
Asiaa etenkin urheilijoille tutusta teemasta.
Asiaa etenkin urheilijoille tutusta teemasta.
Kipu jaetaan kolmeen eri mekanismiin syntytapansa perusteella. Nämä ovat hermopäätekipu (nosiseptiivinen kipu), hermokipu (neuropaattinen kipu) ja psykogeeninen kipu. Urheilijan vammaan voi liittyä mitä tahansa näistä kivun muodoista. Kivun hoitoon vaikuttaa kivun luonne.
Hermopäätekipu syntyy kipua välittävien ääreishermojen kipua aistivien pääte-elinten (nosiseptoreiden) aktivaation seurauksena ja välittyy edelleen kipurataa pitkin aivoihin tuntokuorelle. Tuntoaivokuorella kipuviestistä syntyy emotionaalinen aistimus. Hermopäätekipu syntyy esimerkiksi polven kolahtaessa asfalttiin. Tällöin hermopäätekipuimpulsseja lähtee rikkoutuneesta ihosta sekä polven sisäisistä rakenteista. Sydänlihastulehduksessa sydänlihasta hermottavat kipuhermojen päätteet aktivoituvat ja lähettävät kipuviestin aivoihin.
Neuropaattinen kipu koostuu useista erityyppisistä ja eri mekanismeihin perustuvista hermovaurioiden aikaansaamista kiputiloista. Vaurio saattaa sijaita joko ääreishermostossa (raajat, vartalo) tai keskushermostossa (aivot, selkäydin). Selkäperäinen säteilykipu raajoihin, esimerkiksi iskiaskipu on yleisin neuropaattisen kivun muoto. Neuropaattista kipua hoidetaan heikoilla opioideilla ja masennuslääkkeillä. Masennuslääkkeiden kivunlievitystehon katsotaan selittyvän vaikutuksella hermovälittäjäaineisiin, jotka estävät kipuimpulssien kulkua.
Psykogeenisella kivulla tarkoitetaan kipua, jossa ei ole kipuviestiä aiheuttavaa kudostuhoa tai hemovauriota kipuaistimuksen taustalla. Kipuaistimus syntyy yksinomaan aivoissa erilaisten tunnetilojen seurauksena. Urheilija saattaa esimerkiksi kisa-aamuna kokea jännitysperäistä vatsa- tai pääkipua. Puhdas psykogeeninen kipu on erittäin harvinaista ja sitä hoidetaan rauhoittavilla lääkkeillä.
Parasetamoli
Parasetamoli on vaikutukseltaan kipua lievittävä ja kuumetta alentava lääke. Sillä ei siis ole tulehdusta lievittävää vaikutusta. Parasetamolin vaikutusmekanismi on epäselvä. Sen kipua lievittävä teho on verrattavissa tulehduskipulääkkeiden tehoon. Annostusohje on 1000 mg 3–4 kertaa vuorokaudessa. Joissakin tapauksissa 500 mg 3–4 kertaa vuorokaudessa on riittävä. Maksimiannos on 4,0 g vuorokaudessa. Parasetamoli ei aiheuta maha-suolikanavahaittavaikutuksia, eikä sillä ole muitakaan merkittäviä haittavaikutuksia jos maksimipäiväannosta ei ylitetä. Parasetamolin voi kombinoida tulehduskipulääkkeeseen kivunlievittämisen tehostamiseksi.
Tulehduskipulääkkeet
Tulehduskipulääkkeet estävät jo pieninä pitoisuuksina elimistön tiettyjen tulehdusta ja kipua aiheuttavien välittäjäaineiden, prostanoidien syntyä estämällä niitä tuottavien entsyymien (COX-1 ja COX-2) toiminnan. Prostanoidien tuotannon väheneminen selittää myös tulehduskipulääkkeiden kuumetta alentavan ja veren hyytymistä heikentävän vaikutuksen. Useimmat tulehduskipulääkkeet estävät COX-1 ja COX-2 entsyymejä väliaikaisesti ja tulehduskipulääkkeen vaikutus kumoutuu, kun lääke poistuu elimistöstä.
Tulehduskipulääkkeitä käytetään eniten tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon. Muita yleisiä käyttöaiheita ovat kuukautiskivut, leikkauksen jälkeinen kivun hoito, akuuttien infektioiden ja kuumeen hoito. Pitkäaikaisissa selkävaivoissa, selkärankareumaa lukuun ottamatta, ei tulehduskipulääkettä kannata juuri koskaan käyttää, koska tulehduskomponentti näissä on vähäistä. Neuropaattisiin kiputiloihin tulehduskipulääkkeillä ei myöskään ole kipua tai syytä parantavaa vaikutusta.
Kliinisissä tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa merkittäviä tehoeroja eri tulehduskipulääkkeiden välillä. Yksilötasolla jokin lääke voi kuitenkin osoittautua muita tehokkaammaksi. Haittavaikutuksissa näyttää tulehduskipulääkkeiden välillä olevan suuria eroja, mikä tulee huomioida sopivaa tulehduskipulääkettä valittaessa.
Tulehduskipulääkkeiden haittavaikutukset
Merkittävä osa sairaalahoitoisista lääkehaitoista aiheutuu tulehduskipulääkkeistä. Lääkkeiden haittavaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä pienintä tehokasta annosta lyhyimmän mahdollisen ajan oireiden hoitamiseksi. Tulehduskipulääkkeiden yleisimmät haittavaikutukset kohdistuvat ruoansulatuskanavaan ja verenkiertoelimistöön. Yleisin haittavaikutus on ruuansulatuskanavan limakalvovaurio ja harvinaisempiin kuuluvat munuais- ja sydänhaitat, astman oireilu ns. tulehduskipulääkeherkkää astmaa sairastavilla, ihoreaktiot ja maksahaitat.
Urheilijan tulee huomioida erityisesti mahahaitat tulehduskipulääkkeitä käyttäessään. Prostaglandiinit, joiden eritys vähenee tulehduskipulääkkeiden vaikutuksesta, ylläpitävät mahalaukun ja suoliston normaalia limakalvoa, edistävät sen korjaantumista, jarruttavat suolahapon eritystä ja neutraloivat mahanestettä. Erilaisia vatsavaivoja kuten vatsakipua ja toimintahäiriöitä esiintyy 10–30 %:lla kaikista tulehduskipulääkkeiden käyttäjistä. Ennestään refluksitautia sairastavilla tulehduskipulääkkeiden käyttö voi lisätä ruokatorvivaurioita ja mahahapon nousua ruokatorveen. Tulehduskipulääkkeiden pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa suolistoon ja mahalaukkuun vuotavia haavaumia. Kuurin alkuvaiheessa jopa 70–90 %:lle käyttäjistä kehittyy limakalvorikkoutumia ja verenpurkaumia sekä mahalaukkuun että pohjukaissuoleen. Suurin osa näistä on oireettomia. Vaikka jonkinasteista verenvuotoa haavaumista esiintyy lähes kaikilla, se johtaa vain harvoin merkittävään anemisoitumiseen. Osa paranee lääkityksen jatkuessa limakalvon sopeutumisen seurauksena. Kroonistuneita pinnallisia limakalvomuutoksia jää 30–50 %:lle tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjistä. Mahan limakalvovaurioita voidaan tulehduskipulääkekuurin aikana estää kombinoimalla lääkitykseen mahahapon tuotantoa heikentävä protonipumpun salpaaja, esimerkiksi omepratsoli 20 mg kerran päivässä. Jos henkilö on altis maha-suolikanavan haitoille, on tulehduskipulääkkeeksi hyvä valita etorikoksibi (Arcoxia) tai selekoksibi (Celebra, Celecobix). Maha-suolikanavahaittoja ilmenee näillä huomattavasti vähemmän ja osalla muista tulehduskipulääkkeistä oireilevilla ei ollenkaan.
Tulehduskipulääkkeet aiheuttavat keuhkoputkien supistureaktion muutamalle prosentille astmaatikoista. Osalla astmaatikoista nämä kohtaukset ovat vakavia ja vaikeahoitoisia. Lääkkeen vaihto ei auta, vaan kyseessä on yliherkkyys koko lääkeryhmälle.
Artikkeli jatkuu: Yleisimmät tulehduskipulääkkeet ja miksi kipu täytyy hoitaa