Jos flunssan oireet ja väsymys jäävät päälle, kyseessä voi olla mykoplasman tyyppisiä oireita aiheuttava keuhkoklamydia. Myös keuhkoklamydiasta paraneminen ja jälkitautien välttäminen vaatii urheilijalta malttia ja normaaliharjoitteluun asteittain palaamista.

– Keuhkoklamydia on bakteeri, joka aiheuttaa flunssan kaltaisia oireita. Taudinkuva on samanlainen kuin mykoplasmassa. Yskä voi kestää viikosta kolmeen viikkoon. Juuri silloin, kun väsymys jää päälle ja yskä kestää pitkään, aletaan selvittää mykoplasmaa ja keuhkoklamydiaa,
hiihtomaajoukkueen lääkärinä pitkään toiminut Jari Havela kertoo.

Vasta-ainetutkimuksessa on huomioitava, että vasta-aineet nousevat aika hitaasti. Oireiden alkamisesta voi kestää 2–4 viikkoa ennen kuin keuhkoklamydialle spesifiset vasta-ainetasot veressä nousevat. Tuoreessa infektiossa yleensä IgM luokan vasta-aineet ovat positiiviset ja IgG ja IgA kohoavat myöhemmin. Keuhkoklamydia on yleinen tauti ja aikuisista 50–80 prosentilla on veressä IgG luokan vasta-aineita merkkinä aiemmin sairastetusta infektiosta.

Vasta-ainetasot pysyvät koholla pitkään, mikä vaikeuttaa uusinta-infektion tulkintaa. Uusinta infektiossa IgM vaste usein puuttuu, IgG ja IgA nousevat suht nopeasti ja 3-4 kertainen nousu näissä 2-3 viikon välein otetuissa näytteissä viittaa uusintainfektioon. Nopein selvitysmenetelmä on keuhkoklamydiabakteerin DNA osoitus solunäytteestä (yskös tai raaputusnäyte nielun limakalvolta), vastaus tulee noin viikossa.

Mykoplasma on ollut suomalaisurheilijoiden parissa huomattavasti yleisempi riesa, mutta keuhkoklamydiaakin on jotain tapauksia ollut. Lari Lehtonen ja Sanna Martikkala ovat kaksi hiihtäjää, joilla on melko tuoretta kokemusta keuhkoklamydiasta. Lari Lehtonen sairasti keuhkoklamydian reilu vuosi sitten. Tautia alettiin epäillä, kun sairasteluista tuli kierre, ja suorittaminen oli jatkuvasti oletetun tason alapuolella.

– Minulla oli vetämätön, ärtynyt ja heikohko olo. Oli flunssan oireita ja hengitystieongelmia, huimausta ja suorituskyvyn heikentymistä, Lehtonen muistelee.

– Harjoittelua jouduttiin keventämään jatkuvasti ennen kuin todellinen syy väsymykseen, heikkoihin tuntemuksiin ja sairasteluun löydettiin. Syyn löytyminen oli helpottava tunne, sillä se ratkaisi monta luultua ongelmaa.

Kun sairautta oli levolla ja antibioottikuurilla hoidettu, Lehtonen palasi harjoitteluun asteittain hyvin kevyiden harjoitusten kautta. Hän koki lopullisen toipumisen sujuneen hitaasti, vaikka kilpailemaan hän pystyi jo parin viikon jälkeen ja kuukauden päästä hän teki kauden parhaat tuloksensa.

– Keväällä sairastuin uudestaan, jolloin tauosta tuli pidempi. Ylimenokausi tuli tällöin hyvään saumaan. Keuhkoja joutui säästämään sairastelun jäljiltä koko kevään vähentämällä starttien määrää ja välttämällä peräkkäisiä kisapäiviä. Keuhkojen toipuminen muutenkin on ollut pitkä prosessi, joka pitää vieläkin ottaa huomioon harjoittelussa ja kilpailemisessa esimerkiksi pakkasen ja kuormituksen suhteen, Lehtonen sanoo.

Sanna Martikkala oli viime kesästä lähtien tuntenut ajoittaista hengenahdistusta. Hän joutui keskeyttämään ja jättämään väliin loppukesän ja syksyn treenejä väsymyksen ja hengenahdistuksen vuoksi. Vähitellen kroppa alkoi käydä ylikierroksilla, oli unettomuutta, väsymystä ja korkeita sykkeitä. Sitä kesti syyskuuhun asti, kunnes alkoi kuukauden sairastelukierre. Silloin hän otti yhteyttä lääkäriin.

– Sain lähetteen 14 eri verikokeeseen, ja niissä selvisi keuhkoklamydia. Se oli kuulemma ollut elimistössä pidemmän aikaa. Sain kuukauden antibioottikuurin. Kaksi viikkoa täyslepoa, jonka
jälkeen kaksi viikkoa rauhallisia treenejä matalalla sykkeellä. Vuoden ajan syön astmalääkettä, joka parantaa keuhkoklamydian vaurioita. Sain myös puhjenneeseen astmaan hoitavan lääkkeen.

Martikkala sanoo kolmen kuukauden menneen harjoittelun kannalta ”käytännössä pilalle”.

– Tuntitavoitteeni oli 650, josta toteutui 400. Kun tauti lokakuun puolivälissä todettiin, yleiskuntoni oli alussa todella huono. Koko ajan olo hiljalleen parani. Nyt huhtikuussa voi jo sanoa, että tauti
alkaa olla lopuillaan ja sykkeet normaalia luokkaa.

Havela sanoo, ettei keuhkoklamydia välttämättä vaadi lääkehoitoa ellei tule vakavampia oireita.

– Ei ole näyttöä, että lääkehoidosta olisi merkittävää apua lievissä taudeissa. Tapana on kuitenkin ollut yrittää hoitaa myös antibiooteilla. Ajatuksena on, että näin saataisiin vähennettyä taudin kroonistumisriskiä. Antibioottihoitona on 2–3 viikon kuuri makrolideja tai tetrasykliiniä, jos antibioottihoito katsotaan tarpeelliseksi.

– Sitäkin tärkeämpää ovat lääkkeettömät tukihoidot: lepo, varovainen harjoittelun aloittaminen sekä hyvä energiatasapaino ja tukiravinteiden saanti. On yksilöllistä, missä vaiheessa tauti alkaa olla siinä tilassa, että kestää ruveta liikkumaan. Vaarana on että uskotaan liikaa lääkkeisiin. Olisi tärkeää seurata rasitusmuuttujia, ettei tule kasautuvaa ylikuormitusta, Havela sanoo toipilasajan harjoittelusta.

– Heidi Lehikoinen