Suomalainen pitkän matkan hiihto ei ole samalla tasolla kuin naapurimaissamme Norjassa tai Ruotsissa. Parhaimmillaan sinivalkoisia tiimejä on ollut kolme Ski Classicsissa, mutta nyt jäljellä on vain yksi. Ensimmäinen varsinainen suomalainen Pro Team-joukkue oli Team Mäenpää, joka 10:n vuoden ajan vei maamme pitkän matkan hiihtoa eteenpäin. Tuo polku jätti syvän mutta lämpimän jäljen tiimin vetäjän Kim Mäenpään sydämeen.

Team Mäenpää aloitti Ski Classics-sarjassa 10 vuotta sitten, jolloin koko kiertue otti vielä ensimmäisiä askeliaan kasvaen vuosien saatossa yhdeksi hiihtourheilun merkittävimmistä virstanpylväistä. Pro Team-hiihtäjät ovat nykyään täysiverisiä ammattilaisia halliten tasatyönnön täydellisesti vieden lajiaan vuosi vuodelta eteenpäin kohti yhä suurempaa suosiota ja arvostusta.

Team Mäenpää aloitti Ski Classics-kiertueella ensin varsin perhekeskeisesti antaen lopulta monelle suomalaiselle hiihtäjälle mahdollisuuden kokeilla siipiään pitkän matkan hiihdossa. Kim Mäenpää, joukkueen yksi perustajista ja vetäjistä, katsoo tässä artikkelissa taaksepäin ja kertoo, mitä hän sai pitkän matkan hiihdosta ja tiimin vetämisestä näiden kymmenen vuoden aikana. Hän uskoo myös, että meillä Suomessa on yksi vahva miesehdokas Vasaloppet-hiihdon voittajaksi tulevaisuudessa.

Lue myös: Team Mäenpää lopettaa toimintansa

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Kuvassa Kim kättelee viime kaudella tiimissä hiihtänyttä Juuso Mäkelää. Kuva: Team Mäenpää

Miksi lähditte aikanaan mukaan Ski Classics -sarjaan? Miksi itse lähdit vetämään tiimiä ja mitä se antoi sinulle?

Vuonna 2015 päätimme perustaa Ski Team Mäenpään, koska seudulla oli suuri kiinnostus kestävyysurheilua kohtaan. Meitä oli muutama veli, veljenpoikia sekä rakennusyrityksessä työskenteleviä henkilöitä, jotka kannustivat toisiaan eri urheilulajeissa. Tavallisimpia lajeja olivat maastojuoksu soilla, maraton, maantie- ja maastopyöräily, rullahiihto ja hiihto. Itselläni oli tuolloin neljä lasta, jotka hiihtivät aktiivisesti paikallisessa hiihtoseurassa, joten kiinnostus hiihtoon tuli osittain heidän kauttaan. Veljeni Hans sekä veljenpojat Viktor ja Hannes halusivat panostaa pitkän matkan hiihtoon huipputasolla. Teimme silloin viisivuotissuunnitelman, jossa veljeni Matsin kanssa lupasimme tukea heitä huollolla ja sponsorivaroin niin kauan kuin heillä oli motivaatiota – painottaen samalla, että tekemisen pitää olla hauskaa. Myöhemmin myös poikani Robin liittyi mukaan joukkueeseen. Siitä tuli lopulta kymmenen vuoden matka, jonka aikana noin 35 sopimushiihtäjää sai mahdollisuuden tiimissämme. Tuntuu hyvältä lopettaa nyt. Olemme toimineet tiiminä monien eri ihmisten kanssa, jotka ovat osallistuneet eri tehtäviin kisojen aikana. Erityisesti veljeni Mats, joka on toiminut voidepäällikkönä kaikki vuodet, on tehnyt sanoinkuvaamattoman työn tiimin eteen. Meillä on monia yhteisiä öitä voidekopissa, joita ei unohda koskaan.

Mikä pitkän matkan hiihdossa kiehtoo ja millainen oli ilmapiiri Ski Classics -kiertueella?

Jännitys kaikessa valmistautumisessa on kiehtovaa – sääolosuhteet, sukset, huolto, urheilijoiden päivän kunto ja monet muut asiat ennen jokaista kilpailua. On niin monta tekijää, joiden täytyy onnistua samana päivänä. Ski Classicsin ilmapiiri on ollut hyvä ja perhehenkinen.

Mitkä olivat kohokohtia kymmenvuotisen uranne aikana?

Vasaloppetin huippusijoitukset jäävät erityisesti mieleen. Meillä oli useita hyviä sijoituksia siellä. Lindvallin 26. sija Vasaloppetissa, Viktorin 15. sija Jizerskassa sekä 24. sija Vasaloppetissa vuonna 2020. Amanda Nyfors onnistui myös sijoittumaan 20:nneksi Vasaloppetissa.

Mitkä olivat suurimmat haasteet suomalaiselle tiimille uranuurtajana Ski Classicsissa?

Koronavuodet olivat ehdottomasti vaikeimmat ja haastavimmat tiimipäällikölle kaikkine sääntöineen ja testauksineen ennen jokaista kilpailua ja niiden aikana. Tuntui, että kaikki muu valmistautuminen jäi taka-alalle.

Team Mäenpää oli lajissaan uranuurtaja Suomessa, mutta mikä on ollut tiiminne merkitys kotimaiselle pitkän matkan hiihdolle?

Positiivisen palautteen perusteella voi sanoa, että olemme tehneet vaikutuksen ja tuoneet jännitystä hiihtoharrastajille ympäri maata näiden vuosien aikana.

Miten Ski Classics muuttui noiden vuosien aikana?

Taso on noussut vuosi vuodelta niin tekniikan kuin varusteidenkin osalta. Se, että Reistadløpet voidaan voittaa pelkällä tasatyönnöllä, kertoo kehityksestä. Myös taktiikka on muuttunut vuosien varrella – sprintti-, nousu- ja kokonaiskilpailun liivit ovat tuoneet uusia ulottuvuuksia. Nykyään kovaa mennään heti alusta alkaen, mikä vaatii enemmän kapasiteettia ja kestävyyttä. Lisäksi kalusto on parantunut vuosi vuodelta.

Miten kuvailisit Ski Classicsia tänä päivänä – miten sitä voisi tai pitäisi kehittää, vai onko se nyt sellainen brändi, joka toimii lähes täydellisesti?

Valitettavasti koko kiertueeseen osallistuminen vaatii suurta taloudellista panostusta. Tämä vaikeuttaa pienempien tiimien kilpailua suurempien, isomman budjetin omaavien joukkueiden kanssa. Muutokset, joissa useita kilpailuja järjestetään saman viikonlopun aikana, ovat kuitenkin tehneet osallistumisesta taloudellisempaa ja luoneet paremmat mahdollisuudet pienemmille joukkueille. Toisaalta suuremmilla joukkueilla on enemmän välineistöä ja testausmahdollisuuksia käytettävissään. Jos pienemmille joukkueille ei luoda mahdollisuuksia tuntea huipputason kilpailua, kiinnostus vähenee valitettavasti. Olen vaikuttunut Team Lager 157:n ja Team Ragden työstä sekä heidän panoksestaan lajin kehitykselle. On asioita, joita voitaisiin jakaa yhdessä koko lajin parhaaksi.

Suomessa on nyt jonkin asteen taantuma pitkän matkan hiihdon suhteen (vain yksi tiimi, ei enää Ylläs-Levi-hiihtoa Ski Classics-sarjassa, jne.) – mitä pitäisi tehdä, jotta laji saisi uutta nostetta?

Toivon, että ensi kaudelle ilmoittautuu useampia suomalaisia joukkueita. Muuten kiinnostus valitettavasti laskee. Tarvitaan useita joukkueita, jotka tekevät pitkäjänteistä työtä lajin hyväksi ja antavat nuorille lahjakkuuksille mahdollisuuden kokeilla. Suomessa tarvitaan vähintään kolme pitkäjänteistä ammattilaistiimiä, joilla on taloudellisia resursseja ja vähintään viiden vuoden suunnitelma, jotta kiinnostus pysyy yllä niin urheilijoiden kuin median näkökulmasta. Täysipäiväisen työn, rakennusprojektien vetämisen ja hiihtotiimin pyörittäminen harrastuksena vie pitkällä aikavälillä liikaa voimia – se ei ole kestävä ratkaisu. Mutta tämä on ollut aikaa, jota en kadu – monia hienoja kokemuksia on saatu.

Mitä uusia haasteita olet valmis ottamaan vastaan – haluatko vielä olla mukana kehittämässä lajia?

Minulla on edelleen 8-vuotias tytär, joka rakastaa hiihtoa, joten nyt minulla on enemmän aikaa hänelle ja perheelle. Lisäksi perheeseemme on tullut hevonen, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.

Vasaloppet on kaikkien Ski Classics -hiihtäjien tärkein kisa ja tiiminä satsasitte siihen aina vahvasti – mikä tekee tästä hiihdosta niin tärkeän ja saadaanko vielä suomalainen Vasaloppet-voittaja?

Kaikkien pitkän matkan hiihtäjien harjoittelu huipennetaan Vasaloppetiin, koska se on koko cupin mestaruus. Meillä on tällä hetkellä Suomessa mahdollinen Vasaloppet-voittaja, ja hän on Miro Karppanen. Hän olisi ehdottomasti minun joukkueessani sekä Ski Classicsissa että Suomen olympiajoukkueessa 50 km perinteisellä. Olympialaisten jälkeen hänen pitäisi panostaa Ski Classicsiin. Hänellä on kaikki edellytykset voittaa.

Lue myös: Miro Karppanen tähtää olympialaisiin ”Mission Impossible”-leffojen siivittäminä

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.