Vielä ehtii hyvin hankkia keväthangille ja ensi kautta ajattelen uudet sukset ja nyt myös monessa liikkeessä alennettuun hintaankin. Hiihtovälineiden asiantuntija Tommi Martikainen antaa seuraavassa vinkkejä uusien perinteisen suksien valintaan niin kuntoilijoille kuin hieman aktiivisimmillekin hiihtäjille.

Kuntoilijan kohdalla perinteisen suksessa tärkeintä on helppo hiihdettävyys ja suksen pitävyys.

– Kuntoilijan kohdalla tärkeintä on se, että suksella on helppo hiihtää ja sen saa pitämään. Luisto on totta kai tärkeä, mutta ykkösasia on kuitenkin pitävyys. Suksen tulee pitää helposti, sillä kuntoilijalla ei hiihtotekniikka ole yhtä hyvä kuin kokeneemmalla hiihtäjällä, Intersport Koskikeskuksessa Tampereella työskentelevä Tommi Martikainen sanoo.

Aloittelijan sukset lähtevät noin 70 eurosta ylöspäin ja kuntoilijalle sopivan koko suksipaketin saa yleensä 200-300 eurolla ja kannattaa hakea mahdollisimman kustannustehokasta suksea eli juuri omaan hiihtoharrastukseen ja hintahaarukkaan parhaiten sopivaa suksea.

– Kuntoilijan ei siksi kannata ostaa kisasuksea, sillä kuntoilija ei välttämättä saa lantiota eteen riittävästi ja painoa puristettua tarpeeksi sukselle eikä pysty nousemaan kunnolla päkiälle. Aktiivihiihtäjä voi jo ostaa kisasuksen, jos osaa hiihtää ja haluaa sijoittaa enemmän rahaa hiihtoharrastukseensa. Kalliimmassa suksessa löytyy parempi pohja ja ne ovat myös kevyempiä kuin harrastetason sukset.

– Massahiihtoihin tähtäävä aktiivi ottaa sitten yleensä kisasuksen ja harvempi sen kakkostason suksen. Aktiivi haluaa suksen jo vimpan päälle, Martikainen tietää.

Pituus ja jäykkyys tapauskohtaisesti

Martikainen kehottaa uusia suksia miettivän kääntymään ammattitasoisen myyjän puoleen. Näin saa varmimmin itselleen sopivan suksen.

– Suksen pituus ja jäykkyys tulee aina valita tapauskohtaisesti. Useinhan siinä karkeasti ottaen käy niin, että painavammalle kuntoilijalle tulee hieman pidemmät sukset, jotta suksi on tarpeeksi jäykkä.

Kuntoilijan suksen voi valita ihan perus paperitestillä.

– Katsotaan, että voidepesä löytyy, eikä katsota sen tarkemmin voidepesän korkeutta eri kohdissa. Katsotaan, että paperi liikkuu noin 50 senttiä kantapään kohdalta eteenpäin ja paperi tarttuu kiinni, kun paino siirretään eteen päkiälle. Paperinpaksuus on suunnilleen se kaksi voidekerrosta. Kun paperi jämähtää kiinni, niin silloin suksi pitää riittävästi.Suksitestissä paperin pitäisi ottaa kiinni, kun seistään päkiän varassa. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Kilpasuksien kohdalla jäykkyys katsotaan sitten vielä tarkemmin kuin kuntoilijoiden kohdalla.

– Kilpasuksien ja aktiivitason suksien kohdalla voidepesän korkeutta katsotaan jo tarkemmin ja katsotaan mihin kelialueelle se parhaiten soveltuu. Kisasuksi jättää niin sanotun voidetaskun ja se täytyy voidella eri lailla ”kiinni”. Aktiivien suksiin kannattaa myös merkata, että kuinka monta voidekerrosta, yleensä 2, 4 ja 6 voidekerrosta, tulee mihinkin paikkaan. Tämä on hyvä varsinkin pitkään hiihtoon. Nämä merkkaukset ovat viitteellisiä, joten hiihtäessä kannattaa vielä itse tarkkailla, kuinka hyvin ne toimivat.

Perinteisen suksen pitoalue ja voidepesä on yleensä noin 50-70 senttimetriä. Perinteisen suksen pituus on kuntoilijalla yleensä noin 15-25 senttimetriä hiihtäjää pidempi. Lyhyempi suksi hakee enemmän paikkaansa ladulla ja ei ole niin vakaa hiihdettävä, eikä siinä ole tarpeeksi pitkää voidepesää.

– Kantapään yli pitoaluetta ei kannata enää jatkaa eli pitoalue alkaa säären etuosasta eteenpäin. Kantapään allekaan ei oikeastaan kannata voidetta enää laittaa. Sieltä ei tule enää pitoa, mutta se syö vaan luistoa suksesta. On tärkeää, että suksea valittaessa katsotaan ja merkataan pitoalue kyseisen hiihtäjän kohdalla.Perinteisen suksen pitoalue alkaa säären etuosasta eteenpäin kärkeen päin. Kuva: Kestävyysurheilu.fi

Merkillä ei väliä kuntoilijalle

Martikaisen mukaan kuntoilijalle ei suksen merkillä ole väliä suksen luonteen suhteen, vaan eri suksimerkit tekevät hyvin samankaltaisia kuntoilijan suksia.

– Kuntoilijan suksissa on aika vähän eroja eri merkkien välillä. Aktiivisuksissa on sitten hyvinkin suuria eroja ja erilaisia suksia tarjolla, itsekin pyöräilyuran lisäksi vahvan hiihtotaustan omaava ja tämän vuoden Pirkan Hiihdossa kolmanneksi tullut Tommi Martikainen sanoo.

Kuntohiihtäjälle riittää yleensä yksi suksipari niin perinteiselle kuin vapaallekin.

– Pikku pakkaskelin purkilla voideltava suksi on kuntoilijan suksi, Martikainen neuvoo yhden suksiparin omaavia ja lisää, että näihinkin suksiin voi tarvittaessa myös liisteriä ja pitoteippiä käyttää.

– Aktiivihiihtäjä jos hankkii kahdet sukset, niin yleensä toiset ovat pikkupakkaskelin sukset, joihin menee myös liisteri ja toiset ovat selkeät pakkaskelin purkkisukset, niin niillä pärjää yleensä kaikissa olosuhteissa. Ja sitten on mahdollista hankkia zero-sukset hankalille nollakeleille, mutta jos viitsii voidella, niin voidelluilla suksilla pääsee yleensä riittävän hyvää lopputulokseen hankalillakin keleillä, kun kyse on aktiivihiihtäjästä, ei MM-tason hiihtäjästä.

– Jos hankkii myös liisterisukset, niin ne ovat hieman pakkaskelin suksia jäykemmät ja niissä on korkeampi voidepesä.

Martikaisen mukaan yleisimpiä virheitä suksen ostossa tehdään suksen jäykkyyden kanssa.

– Helposti ostetaan liian jäykkä suksi ja se ei sitten pidä. Martikainen kertoo loppuun, kuinka ihmiset helposti ostavat liian jäykkiä suksia.

– Varsinkin aktiivitason hiihtäjän tuleekin vaatia myyjältä, että osataan katsoa kaikki tärkeimmät tekijät suksen valinnassa, jottei virheitä tule. Varsinkin kun puhutaan kalliimmista ykköstason suksista. Onneksi monet liikkeet lupaavat tyytyväisyystakuun ja suksilla on palautusoikeus.

– Tero Viljanen