Vilma Nissinen nousi vaikean alkukauden jälkeen MM-joukkueeseen ja pääsee hiihtämään tulevan lauantaina kilpailtavassa yhdistelmähiihdossa.

Tahmean kauden avauksen jälkeen Nissinen teki yhdessä valmentajansa Mikko Virtasen kanssa kovia peliliikkeitä. Marraskuun puolivälissä hiihdetyn Vuokatin kilpailun jälkeen Nissinen piti 1,5 viikon tauon harjoittelusta ja jätti väliin Taivalkosken Suomen Cupin ja maailmancupin osakilpailut Rukalla. 

Paluun kisaladuille hän teki vuoden vaihteen jälkeen Puijon Ensilumenhiihdoissa.

– Lihas on ollut aika ”kujalla”, joten olen juossut tosi paljon. Nyt jaksan pitää vauhtia, jaksan hiihtää ja hiihto on terävää. Toivoa näköjään vielä on, uusi vuosi alkoi ihan hyvin, Nissinen sanoi Kuopion kisan jälkeen.

– Alkukausi meni vaan sen piikkiin, että oli niin paljon kuormaa ja niin väsynyt. Oli vaan pakko keventää. Näköjään ratkaisut olivat oikeita. Joulu- ja tammikuun pääsin hyvin harjoittelemaan hyviä viikkoja ja kisaamaan normaalisti. Tuntuu, että kunto on mennyt joka viikko eteenpäin. Tilanne on nyt se missä olisi halunnut olla aiemmin kaudella, mutta kisalippu on taskussa ja olen luottavainen omaan vireeseen, analysoi Nissinen mennyttä Hiihtoliiton perjantaisessa lehdistötilaisuudessa.

Nissinen myöntää, että syksyn ratkaisut tuntuivat silloin rankoilta.

– Viime kaudelta oli hyvä tason nosto ja hyviä hiihtoja. Kun maailmancupin katsastukset ja Rukan maailmancup jäivät väliin, niin olihan se kova paikka ja pimeitä päiviä, mutta päätin vaan, että lähdetään rakentamaan hommaa ihan alusta. Onneksi on hyvät tukiverkot ja päästiin aika nopeasti jaloilleen.

Nissinen pääsee siis irti yhdistelmähiihdossa, mutta poissuljettua ei ole, etteikö numeroliiviä soviteltaisi muillekin matkoille. Nissinen on valmis hiihtämään vaikka 30 kilometriä.

– Muille matkoille paikat ovat osittain vielä auki. Olen valmistautunut siihen, että saattaa tulla useampikin matka ja myös siihen, että olen skiathlonin jälkeen viikon kisaturistina.

”Hannun enkelit” Katri Lylynperä ja Vilma Nissinen voittivat parispirintin Suomen mestaruuden Pyhäjärvellä. Kuva: Touho Häkkinen

Haave maajoukkueesta syntyi pian ensimmäisten kilpailujen jälkeen

Nissinen kertoo, että hän aloitti kilpahiihdon 10-11-vuotiaana ja aika pian Nissinen näki itsensä

– Sanoin heti kun alettiin kilpailuja kiertämään, että haluan olla maajoukkuehiihtäjä ja haluan aikuisten arvokisoihin. Minulla on vuodesta 2008 asti kerätty leikekirja. Siellä on sen aikaisten maajoukkuehiihtäjien kuvia ja siellä lukee ”tavoite”, alusta asti on menty sitä kohti, kertoo Nissinen.

Hiihto kiinnostaa edelleen TV-katsojia valtavasti ja mediassa on spekuloitu viime aikoinakin, että mitä tulee Krista Pärmäkosken ja Kerttu Niskasen jälkeen. Koetko, että sinuun kohdistuisi ulkopuolisia paineita?

– En ole ollut ehkä ihan siinä terävimmässä kärjesssä, joita meistä nuoremmista on pommitettu. Fakta on se, että ole täällä itseäni varten ja hiihdän koska tykkään tästä ja haluan olla täällä. Olen koittanut siitä pitää kiinni. Jos ei tule tulosta, niin se ei ole muiden ongelma ja jos tulee tulosta, niin ihmiset saavat olla onnellisia minun puolestani, pohtii Nissinen.

Iltapäivälehdet ovat jo tässä vaiheessa tarttuneet joihinkin some-päivityksiisi ja olleet kiinnostuneita urheilun ulkopuolisista asioista. Oletko kokenut sen rasittavaksi?

– Se on niiden työtä ja jostain niiden pitää jutut repiä. Lähinnä itseäni naurattaa, jos jotain kiinnostaa niin paljon minuun henkilökohtaiset asiani. Mitä päivitän someen tai jotain vastaavaa. En tiedä onko ihmisillä tylsä elämä jos ne niitä lukevat, mutta ei elämäni omasta mielestäni niin mielenkiintoista ole, nauraa Nissinen.

Nissinen kertoo, että kisaviikolla hän siirtää ajatuksiaan hiihdosta muualle muun muassa lukemalla ja kutomalla.

– Mukana neljä vai kuusi lankakerää, pitää varoa, ettei neulo käsiään jumiin!

-Petri Ikävalko