Maailmancup antaa ensikertalaisille vinkkejä konkareilta ja maistiaisia maailman huippujen vauhdista
Ensimmäinen maailmancup-kilpailu on hiihtäjälle aina jonkunlainen merkkipaalu, joka jää mieleen. Maailmancup-debyyttinsä Salpausselän kisoissa tehneet Remi Lindholm ja Siiri Kaijansinkko kertovat, millainen kokemus viikonloppu oli ja mitä se antoi.
Ensimmäinen maailmancup-kilpailu on hiihtäjälle aina jonkunlainen merkkipaalu, joka jää mieleen. Maailmancup-debyyttinsä Salpausselän kisoissa tehneet Remi Lindholm ja Siiri Kaijansinkko kertovat, millainen kokemus viikonloppu oli ja mitä se antoi.
Remi Lindholmille, 23, maailmancup-debyytti toi yhdistelmäkilpailussa sijan 48. Lisäksi hän pääsi hiihtämään viestiä Suomen kakkosjoukkueessa, joka oli kahdeksas.
– Olihan se arki ja ympäristö vähän ihmeellistä, kun oli niin tarkat koronarajoitukset. Itse kisana se ei mielestäni ollut sen kummoisempi kuin mikään muukaan kisa. Tultiin paikalle, testattiin sukset, hiihdettiin ja annettiin kaikkemme. Vastus oli kyllä kovempi kuin yleensä. Oli hyvä saada tuollaisia kisoja, joissa pääsee katsomaan, missä menee maailmalla. Kovia kisoja, Lindholm sanoo.
Oliko jotain erityistä jännitystä?
– Ei kyllä oikeastaan ollut. Kun istuimme rekassa ennen kisaa, Juho Mikkonen vähän kiusaili, että joko jännittää. Ei kyllä jännittänyt, Lindholm kertoo hymyillen.
Tasaisin väliajoin Suomessakin nousee keskusteluun se, kuinka nuoria pitäisi viedä enemmän maailmancupiin saamaan kokemusta. Miksi se on tärkeää?
– Nuoret ovat tulevaisuus. Jos ei ole ajettu sisään tarpeeksi aikaisin tai ei ollenkaan, aika vaikeaa on sitten, kun sukupolvi vaihtuu.
Lindholm myös toivoo, että Lahden kaltaisilla raskailla radoilla hiihdettäisiin kotimaisia kilpailuja enemmän.
– Maailmancupissa radat ovat yleensä varsinkin normaalimatkoilla aika raskaita.
Koronatilanteen vuoksi debyytti tapahtui ilman ladun varressa ja stadionilla kannustavaa kotiyleisöä. Normaalioloissa Lindholmin viikonloppu olisi muutenkin ollut varmaankin hieman erilainen:
– Veikkaan, että enemmän tulisi tutustuttua muiden maiden urheilijoihin, vaikka ruotsalaisiin. Voisi käydä keskustelemassa ja saada vähän näkökulmia, Suomen miesten maajoukkueporukkaa kehunut Lindholm sanoo.
Pärmäkoskelta vinkkejä vaihdettavien suksien asetteluun
Myös 19-vuotiaalle Siiri Kaijansinkolle maailmancup-kokemus antoi paljon. Kaijansinkko oli yhdistelmäkilpailussa 41:s.
– Hieno kokemus, ei jäänyt mitään huonoa sanottavaa. Kun näin hiihtäjiä, joita yleensä näkee vain telkkarissa, tajusin, että nyt ollaan vähän isommissa kisoissa. Kyllähän se jännitti enemmän, mutta piti yrittää ajatella, että tämä on kisa siinä missä muutkin, eikä liikaa miettiä sitä, että nyt ollaan maailmancupissa.
Kaijansinkko kiittelee myös sitä, miten kokeneemmat urheilijat ottivat hänet joukkueeseen ja antoivat vinkkejä.
– Ainakin Kristalta (Pärmäkoski) sain vinkkejä suksenvaihtoon, miten ne kannattaa asetella boksiin. Muutenkin sain kuulla, että vaikka hekin ovat kokeneita, varsinkin yhdistelmäkisa jännittää kuulemma silti, Kaijansinkko kiittelee tärkeää vertaistukea.
Hän kuvaili omaa hiihtoaan ”ok:ksi”.
– Ensimmäinen yhdistelmähiihto ja vielä suhteellisen pitkä matkakin, siihen nähden ihan hyvä.
Kaijansinkkokin pitää tärkeänä, että nuoret pääsevät hankkimaan kokemusta maailmancupista.
– On tosi tärkeää. Olin tosi iloinen, että pääsin kokeilemaan noita kisoja. Toivottavasti seuraavilla kerroilla ei tunnu kaikki niin erikoiselta ja uudelta, kun on jo saanut kokemusta.
-Heidi Lehikoinen






