Ampumahiihdon ammunta on useiden tekijöiden kokonaisuus.

Ampumahiihto yhdistää kovaa fyysistä kuntoa vaativan hiihdon sekä kehon ja mielen hallintaa kaipaavan ammunnan. Huippusijojen sekuntipelissä pienetkin asiat ratkaisevat, ja kahden eri lajin siinä virhealttiimmassa ja monimutkaisemmassa osassa eli ammunnassa mennään hyvinkin pienillä virhemarginaaleilla.

Ammunnassa perusasiat onnistumiseen ovat asennon rentous, tasapaino, tähtäys ja liipaisu. Suomen maajoukkueen ampumavalmentaja Juha Papinsaaren mukaan suorituksen osista se viimeinen on ratkaisevin, loppujen lopuksi.

– Liipaisu on tärkein, mutta kuitenkaan yksistään puhtaalla liipaisulla ei voi korjata asennosta tai tähtäyksestä johtuvaa virhettä, Papinsaari miettii.

– Tähtäyksellä on myös suuri merkitys varsinkin makuuammunnassa, jossa aseen heilunta on pienempää. Tähtäyksen osalta suurin virhe yleensä on se, että se menee ”pitkäksi”, jolloin silmän ja liipaisusormen välinen koordinaatio ei toimi oikealla hetkellä, Papinsaari täydentää ja mainitsee, että tähtäyksessä hyvä aika olisi noin 1,5–2,5 sekuntia.

Hyvä liipaisija siis pötkii, vaan ei 50 metrin päässä olevan täplän suhteen kuitenkaan täydellisen pitkälle. Kuten ei hyvä tähtääjäkään. Ja jotta liian helpoksi ei mene, on asennonkin oltava lähestulkoon täydellinen.

– Asennon rentous on tärkeä asia, jotta pystyy ampumaan hyvällä rytmillä. Aseen hallinta rentouden kautta korostuu vaikeissa olosuhteissa eli esimerkiksi tuulen kanssa pystyammunnassa sekä kovassa rasituksessa eli itse kilpailussa.

Kuva: NordicFocus

Pohjat luodaan jo nuorena

Ampumahiihtäjä luo pohjat ammuntaosaamiselleen (ja -osumiselleen) jo nuorena, mutta kehitykseen on varaa läpi koko uran. Vanhasta pois pääsy vie kuitenkin aina aikansa.

– Muutoksia kyllä pystyy tekemään, mutta uuden oppiminen (myös hyvin pienissä asioissa) vaatii aikaa ja paljon toistoja. Tuo ”poisoppiminen” vie yleensä noin kaksi kuukautta, Papinsaari kertoo.

– Tärkeää olisi, että kaikki asiat opetettaisiin ja opittaisiin mahdollisimman hyvin ja oikealla tavalla mahdollisimman nuorena, mutta jatkuvasti pitää pyrkiä tekemään asiat paremmin.

Yliyrittämisellä vaikeuksiin

Lukemattomat toistot tuovat rutiinin ampumapenkalle, mutta ihmisen pääkopan sisällä hyrskyää joka hetki, ja sehän herkässä suorituksessa tuo omaa pirullisuuttaan.

– Suurin henkinen vaikutus lopputulokseen muodostuu siitä, kun urheilija yrittää enemmän kuin osaa niin hiihdossa kuin ammunnassakin, Papinsaari tiivistää.

– Tärkein tekijä onnistumiselle on se, että urheilija tekee kilpailussa vain samanlaisia suorituksia kuin on satoja tai tuhansia kertoja harjoitellut. 90 prosentin yrittämisellä saavuttaa 100 prosentin tuloksen, mutta 100 prosentin yrittämisellä tulos jää usein selvästi huonommaksi.

Marte Olsbu Röiseland sunnuntain takaa-ajon makuupaikalla. Kuva: NordicFocus

Maajoukkueurheilija Tero Seppälä tietää tuon, ja myös kaikki pikku osaset onnistuneeseen ampumasuoritukseen. Silti jokainen pysähdys ampumapenkalle on omansa. Ja kaikesta monimutkaisuudestaan huolimatta lopulta kuitenkin varsin yksinkertainen.

– Tulet kovalla vauhdilla matolle, olet hengästyneenä siinä, ja yhtäkkiä katsomo hiljenee. Valmistelut nopeasti, sitten suoritus. Ja kun taulu kaatuu, kuuluu hurraahuutoja, Seppälä tiivistää.

– Ei siinä sinänsä mitään vaikeaa ole. Taulut ovat kuitenkin kohtuullisen isoja.

STT–Janne Lehikoinen