Toni Roponen kertoo Kestävyysurheilu.fin haastattelussa ajatuksiaan siitä, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota kausianalyysiä tehdessä.

Käytetyt harjoitustunnit ja kilometrit näkee nykyisin kätevästi sähköisistä harjoituspäiväkirjoista, esimerkiksi hiihdon valmennusryhmien käyttämästä eLoggerista. Pääkilpailun sykkeisiin on myös helppo palata sykemittarivalmistajien omien sovelluksien kautta. Kausianalyysissä pitäisi kuitenkin porautua asioihin numeroiden takana. 

Roponen korostaa, että analyysin lähtökohta on vastata siihen, ovatko kehitettävät ominaisuudet parantaneet harjoituskauden aikana ja mitkä ovat kisatulokset suhteessa tavoitteisiin.

– Mitä nuoremmasta urheilijasta on kyse, sitä tärkeämpää on, että eri ominaisuudet ovat kehittyneet. Pelkille kisatuloksille ei kannata laittaa liian suurta painoarvoa. Kehitettäviä ominaisuuksia tulee testata läpi kauden. Myöhemmän vaiheen aikuisurheilijan analyysissä taas tärkeintä on kauden pääkilpailuissa onnistuminen, sanoo Roponen.

Hiihdon kaltaisessa välinelajissa tulee Roposen mukaan analyysiä tehdessä kiinnittää rehellisesti huomiota myös suksen ja voitelun osuutta tuloksiin.

– Tämä pätee molempiin suuntiin. Kauden aikana on voinut tulla esimerkiksi pari kovaa onnistumista kaluston ja voitelun ansiosta. Toisaalta onnistunut fyysinen harjoittelu ja hyvä kunto ei realisoidu välttämättä tuloksiksi, jos kauden mittaan on runsaasti ongelmia kaluston kanssa.

Roponen mainitsee esimerkkinä Matti Heikkisen. Roposen mukaan Heikkinen oli kovassa kunnossa kaudella 2014-2015, mutta kärsi runsaasti kalusto-ongelmista. Asia saatiin seuraavalle talvelle kuntoon ja Heikkinen hiihti tuloksellisesti loistavan maailmancup-kauden. Vastaavasti joskus huippusuksi on pelastanut paljon, vaikka mies ei ole ollut kunnossa.

Kausianalyysissä tulee löytää syyt sekä onnistumisen että epäonnistumisen taustalla. Samoja virheitä ei kannata toistaa ja onnistunut kausi antaa itselle suuntaa, minkälainen harjoittelu voisi toimia jatkossakin. Roponen sanoo, että urheilijan ei kuitenkaan kannata palata liikaa vanhaan.

– Urheilijan on löydettävä harjoitteluunsa uusia elementtejä, joilla saadaan edelleen uutta harjoitusvastetta ja -vaikutuksia.

Kovaa harjoittelevan ja motivoituneen urheilijan saattaa olla vaikea tunnistaa tai reagoida harjoituskaudella kasaantuvaan rasitukseen. Keväällä tehtävä analyysi antaa ehkä perspektiiviä asiaan ja ongelmat on helpompi tunnistaa jälkikäteen.

– Liian usein ihmetellään, että harjoituskausi on mennyt hyvin, mutta kisakaudella ei kulje, eikä kehitystä ole tapahtunut. On absurdia puhua tällöin onnistuneesta harjoituskaudesta!

Pitäisikö harjoitustuntien sijaan analysoida enemmän esimerkiksi onnistuneiden tehoharjoitusten määrää?

– Varmasti meillä ihannoidaan jossain määrin väsymystä. Liian pitkiä aikoja ei saisi olla kuormittunut. Harjoituskaudellakin pitää pystyä tekemään kovia suorituksia ja tehoharjoitteiden tulee onnistua, sanoo Roponen ja mainitsee esimerkkinä Iivo Niskasen kovat suoritukset eri kesäkisoissa.

– Esimerkiksi kansallisen tason hiihtäjän on hyvä laittaa elo-, syys-, ja lokakuulle kalenteriin juoksutapahtuma ja mennä näihin hyvässä vireessä. Näin harjoituskilpailusta saadaan enemmän irti ja kehitystä aikaan. Liian usein vastaavaa näkee tehtävän liian väsyneenä.

Ylimääräiset sairastelut kertovat usein myös liiallisesta kuormituksesta.

Roponen on usein korostanut, kuinka tärkeää on tehdä peruskestävyyttä riittävän matalilla tehoilla.

– Osa on saattanut tulkita tämän niin, että ihannoin vain hitaasti tehtyä määräharjoittelua. Tärkein pointti on kuitenkin, että tällä varmistetaan tehoharjoittelun onnistuminen. Kun PK-harjoittelun tekee oikein, niin nopeus-, voima- ja tehoharjoittelusta saadaan enemmän irti .

Rehellinen kausianalyysi antaa suunnan tulevalla harjoituskaudelle, kehitettäville ominaisuuksille sekä kilpailusuunnitelmalle.

– Itse lähetin aikanani toukokuussa valmennettavieni tarkan harjoitus- ja kilpailusuunnitelman silloisille päävalmentajille, päättää Roponen.

-Petri Ikävalko

Julkaistu alunperin 7.4.2020