Nuorten maajoukkueen onnistuneiden kotikisojen tärkeä palanen pohjustettiin jo hyvissä ajoin ennen kisoja, kun huoltopäällikkö Mika Ström pääsi paneutumaan urheilijoiden kalustoon. Moni muukin asia oli kohdillaan, kertoo puolestaan valmentaja Ilkka Jarva.

Useita vuosia Suomen nuorten hiihtäjien kanssa töitä tehnyt Ström on jo pitkään ollut huolissaan nuorten hiihtäjien kalustosta. 

– Kun kuusi vuotta sitten menin Romaniaan (nuorten MM-kisoihin) ja siellä oli meillä urheilijoita, joilla ei ollut suksissa edes pitoaluemerkkejä. Siellä ruvettiin niitä sitten katsomaan ja arvioimaan. Silloin sanoin, ettei MM-kisoissa saa kalusto olla tällaista, Ström muistelee Kestävyysurheilu.fi:n haastattelussa.

Hän on aiemmin ollut vuosittain joulukuussa muutaman päivän nuorten maajoukkueen leirillä katsomassa ja mittailemassa suksia. Vuosi sitten Oberwiesenthalissa nuorten MM-kisoissa kalusto ei toiminut toivotusti, mikä vauhditti muutosta.

– Silloin sanoin, että nyt on sellainen juttu, että asialle täytyy tehdä jotain. Asia menee huollon piikkiin, mutta syy oli siinä, ettei meillä yhdelläkään urheilijalla ollut sellaisia suksia sellaisella hionnalla, mitkä siellä olisivat voineet toimia. Sanoin, että tähän täytyy saada parannus ja jonkun täytyy tätä työtä ruveta tekemään. Onneksi löytyi Suomen Olympiakomitean rahoitus, joka mahdollisti sen, että olin syksyllä Vuokatissa kaksi kuukautta junnujen suksia katsomassa ja mittaamassa, Ström kertoo.

Kun oli tiedossa, että kotikisoissa on tiedossa pakkaskeliä ja kuivaa keliä, kalustoa täydennettiin sen mukaisesti.

– Huomasin, ettei monella ollut siihen keliin suksia. Toimin välikätenä ja soittelin välinevalmistajille ja maahantuojille.

Urheilijat saivat toivottuja suksia. Ström ja Hannu Hovila tekivät paljon töitä hionta- ja käsikuvioiden testaamisen parissa.

– Meillä oli erittäin hyvä tieto siitä, minkälaiset hionta- ja käsikuviot toimivat. Kun sen lisäksi urheilijoilla oli siihen keliin toimivia suksia, pohjatyö oli niin hyvä, että oli turvallinen mieli lähteä kisoihin.

Ström meni kisoihin viikko ennen niiden alkua, mikä jätti aikaa testaamiseen. Kuviot todettiin toimiviksi. Jokaisen urheilijan kalusto käytiin läpi urheilijoiden saavuttua kisapaikalle.

– Hioimme parikymmentä paria vielä kisojen alla. Käytännössä ne sukset, joita syksyllä valmistajilta ja maahantuojilta pyysin, olivat hyvin pitkälti niitä suksia, joilla hiihdettiin. Olin todella hyvin kartalla käytännössä kaikesta, joten kisojen aikana työ oli käytännössä vaan varmistelua. Tietenkin yritimme koko ajan hakea vielä parempaa. Olimme koko ajan askeleen edellä muita. Meille ei tullut ainuttakaan virhettä, Ström sanoo ja kertoo myös muiden maiden todellakaan noteeranneen Suomen huollon onnistumisen.

Onko joku päivä, jolloin onnistuminen henkilökohtaisesti erityisesti lämmitti?

– Tietenkin Niilon maailmanmestaruus kärkeen nosti fiiliksen ja loi positiivisen ilmapiirin joukkueeseen, mutta kyllä henkilökohtaisesti vapaan päivä. Oli 19 astetta pakkasta, Alexander Ståhlberg hiihti hopealle ja kaikkiaan neljä oli kymmenen joukossa ja kaikki 30:n sakissa. Tuli kohtuupaljon viestejä, että näytitte. Kun on sanottu, että suomalaiset eivät osaa hiihtää vapaata eivätkä saa suksea kulkemaan pakkaskelissä, varsinkaan kuivassa ja nihkeässä lumessa. Se oli minulle henkilökohtaisesti se kovin päivä, Ström sanoi.

Hän kiittää myös ammattimaista ja hyvähenkistä huoltotiimiään nuorten maajoukkueessa, jossa huoltotiimin roolituksessa on onnistuttu. Vaikka nuorten MM-kisoissa onnistuttiin, Ström muistuttaa työn olevan kesken. Nyt hänellä on näyttö siitä, mitä kaluston kanssa tehty työ tuottaa.

– Urheilijat ovat oppineet sen, millaisia suksia heillä on ja minkälaiset sukset tiettyyn keliin tarvitsee olla. Olen käynyt jokaisen urheilijan kanssa henkilökohtaisen palautteen, kun olen heidän sukset mitannut, myös kotimaisissa kisoissa monia urheilijoita huollossa auttava Ström sanoo.

Hän toivoo yleisestikin nuorten urheilijoiden oppivan tuntemaan kalustonsa ja minkälaista suksea mihinkin keliin valitaan sekä minkälaiseen keliin tarvittaisiin lisäkalustoa.

– Aina se työ helpottuu nuorten kisoissa, ja urheilijat ovat myös valmiimpia maajoukkueeseen noustessaan. Se on aina hyvä asia. Tarkoitus oli myös opettaa suksitestausta konkreettisesti, mutta siihen ei aika syksyllä riittänyt. Toivottavasti siihen voisi jatkossa myös keskittyä. Ehdottomasti pitäisi nyt saada rahoitusta siihen, että voisimme jatkaa tätä työtä. Työ on ehdottomasti kesken. Työtä pitäisi laajentaa. Tämä oli pirun hyvä näyttö, mitä saadaan aikaiseksi. Tätä ei saisi jättää kesken.

Luottoa omiin vahvuuksiin ja niiden riittävyyteen

U20-sarjan viestistä jalometallia! Kuva: Tomi Mäkipää

Valmentaja Ilkka Jarva huomasi Vuokatin ”hiihtokuplassa” sen, kuinka se osaltaan loi hyvän ryhmähengen. Se toi paljon positiivista joukkueelle.

– Siinä, että osaamme toimia joukkueena, on paljon hyötyä. On helpompi lähteä kilpailuun ja olla pelkäämättä epäonnistumista. Mielestäni joukkueen ilme oli loppuun asti sellainen, että taistellaan ne sijat mitä otettavissa on, Jarva sanoi.

Hän muistutti, että nuorilla seuraavat vuodet ratkaisevat suuntaa enemmän kuin se, tuleeko nuorten MM-laduilla sija kahdeksan vai 38. Usein on puhuttu ensimmäisen päivän onnistumisen merkityksestä, niin nytkin. Vaikka Niilo Moilanen voitti nuorten MM-kultaa sprintissä, ei avauspäivä suinkaan alkanut täydellisesti: ennakkoon ajateltuna suomalaisnaisten vahvimman sprintterin Tuuli Raunion kisat päättyivät heti alkuunsa suksen hajoamiseen.

– Ajattelin, ettei vaan voi käydä näin. Päivä alkoi katastrofilla, mutta sitten muut tytöt hiihtivät todella hyvän karsinnan. Siitä tuli jo pieni positiivinen vire. Poikien karsinnassa Jussi Hyytiäinen sen hyvin kiteytti: hänen oli helppo lähteä, kun hän tiesi, että Niilo johtaa seitsemällä sekunnilla, Jarva muistelee.

Virettä siivitti huoltoryhmän onnistunut ”liukuva vuorohiihtopito”. Sillä pidolla ja Vuokatin sprinttiradalla Moilanen sai vahvuutensa hyödynnettyä maksimaalisesti, ja tulos tiedetään.

– Ei Niilolle voinut luoda taktiikkaa, että hän tulee takaa ohi. Tavallaan hän lähti aina liian aikaisin, mutta jos ottaa viiden sekunnin kaulan, kyllä sillä pärjää. Suksi toimi ja omiin vahvuuksiin perustunut taktiikka toimi. Niilon voitto toi muillekin uskoa siihen, että jos lähdetään käyttämään omia vahvuuksia, muut ovat oikeasti ongelmissa niiden kanssa, eivät ne ole sen kummempia. Se ajatusmalli on tärkeä: pitää mennä omilla vahvuuksilla ja tehdä se oma hyvä suoritus.

Kun suomalaisilla oli kokemusta MM-kisaradoilta kilpailuista ja harjoituksista, se auttoi normaalimatkoilla vauhdinjaollisesti tekemään loppuun asti kiihtyviä suorituksia.

Minkälainen merkitys viestimitalilla laajemmin on?

– On se hienoa. Se on meillä harvinaista. Tytötkin tappelivat mitalista. Mielestäni sen pitäisi olla tavoitteena joka vuosi, Jarva miettii myös joukkueena olemisen ja yhdessä tekemisen näkökulmasta.

-Heidi Lehikoinen