Vasaloppetin voittaminen on ollut harvinaista herkkua suomalaisille. Temppuun ovat pystyneet vain Pekka Kuvaja vuonna 1954 ja Pauli Siitonen vuonna 1973. Kestävyysurheilu.fi soitti Pauli Siitoselle ja kyseli häneltä muistoja tuosta viimeisimmästä suomalaisvoitosta, josta tulee kuluneeksi jo 40 vuotta ensi sunnuntaina.

Pauli Siitonen kuuluu maratonhiihtojen ehdottomiin legendoihin Suomessa ja maailmalla. Vasaloppetin voiton lisäksi Siitonen otti useita voittoja klassikkokilpailuista niin Marcialongasta, König Ludwig Laufista kuin Dolomitenlaufista lukuisten pienempien maratonhiihtojen voittojen lisäksi. Finlandia-hiihdon Siitonen voitti viisi kertaa peräkkäin vuosina 1976–1980.

Pauli Siitonen muistetaan myös luistelupotkun tunnetuimpana käyttäjänä ja kehittäjänä 70-luvulla ja Keski-Euroopassa yksipotkuisesta luistelupotkusta käytetään nimitystä Siitonen-Schritt yhä edelleen ainakin vanhempien hiihtäjien toimesta. Englannin kielellä potku tunnetaan Siitonen Steppinä.

Mutta mennäänpä itse siihen Vasaloppetin voittamiseen vuonna 1973. 74-vuotiaalla Pauli Siitosella on edelleen hyvin muistissa tuo voittoisa kilpailu. Vuonna 1973 Vasaloppet ylitti ensimmäistä kertaa historiansa aikana 10 000 ilmoittautuneen rajan, itse kilpailuun osallistujien määrä jäi vielä tuon rajan alle.

– Se oli värikäs kilpailu. Tulin suoraan Norjasta poliisien PM-kisoista ja saavuimme vaimon kanssa myöhään yöllä majoituspaikkaan. Kaiken lisäksi majoitus oli kaukana lähtöpaikasta, joten jo kello kolme aamulla sai ruveta suksien laittoon ja siirtyä kauheassa ruuhkassa lähtöpaikalle.

”Minne se Magnusson katosi?”

Siitonen muistelee, että etukäteen Ruotsin lehdet pitivät Thomas Magnussonin (mm. Falunin 1974 MM-hiihtojen 30 km maailmanmestari) voittoa varmana. Mutta Siitonen ei ollut tästä moksiskaan.

– Kisa lähti hyvin alkuun ja pääsin lähdössä kärkiporukkaan mukaan. Alun hurjassa nousussa muistan, että itse olin noin kolmantena ja Magnusson oli keulilla. Yhtäkkiä hän kääntyi kasvot meihin päin ja kumarsi, jonka jälkeen hän lähti vetämään kovaa vauhtia, muistelee Pauli Siitonen Thomas Magnussonin alun tempausta.

– Silloin lähdettiin heti alusta kovaa liikkeelle ja mies toisen jälkeen yksitellen putosi aina porukasta pois. Me pääsimme lopulta Magnussonin kanssa karkuun muilta. Magnusson hiihteli siellä maksimissaan noin 30 sekuntia edellä minua. Sitten aloin ihmetellä, että onpa mies kiristänyt vauhtia, kun enää pitkillä suorillakaan metsäteillä miestä ei näkynyt missään. Luulin koko ajan hiihtäväni toisena ja noin 10 kilometriä ennen maalia, kun vaimo ja huoltomiehet kannustivat ja kertoivat, että olin johdossa, niin melkein suutuin heille ja karjuin, että ”Magnusson menee edellä, ette ole vain huomanneet häntä!”.

”Kas kun ne toisellekin jakaa seppeleitä”

Maalia lähestyttäessä Pauli Siitonen luuli koko ajan olevansa kisassa toisena ja niinpä ei edes seppeletyttö maalisuoralla saanut häntä käsittämään, että hänet sillä kruunattaisiin Vasaloppetin voittajaksi.

– Maalisuoralla seppeletyttö tuli minua vastaan ja ihmettelin, että kas kun ne toisellekin seppeleen antaa. Ja se näytti niin pieneltä, etten osannut ajatella sen olevan voittoseppele. Maalissa ensimmäisenä tuli Pekka Kuvaja onnittelemaan minua voitosta ja minä sanoin hänellekin, että en minä mitään voittanut. Magnusson voitti ja minä olin toinen.

– Pikku hiljaa aloin sitten uskoa ja käsittää, että olin tosiaan voittanut. Mutta tosi kauan siinä kyllä meni. Ja sieltä se Magnusson tosiaan tuli toisena parisen minuuttia minun jälkeen maaliin, muistelee Suomen viimeisin Vasaloppet-voittaja tuota ainutlaatuista kilpailua.

Hiihdon aikana oli itse asiassa käynyt niin, että jollain huoltopaikalla Magnusson oli pysähtynyt juomisen lisäksi myös suksien voitelua varten ja ihmisiä oli pyörinyt niin paljon ympärillä, ettei Siitonen ollut huomannut häntä ohittaessaan paikan. Näin Siitonen luuli koko ajan, että Magnusson hiihtää edellä ja on mennyt menojaan.

Vuonna 1973 mentiin Vasaloppet vielä puusuksilla perinteisellä tyylillä ja Pauli Siitosen voittoaika 90 kilometrin kilpailussa oli 4.42.11. Lasikuitu- ja muovisukset löivät lopullisesti läpi maratonhiihdoissa vuonna 1975 ja se mahdollisti myös jatkossa sen kuuluisan luistelupotkun käyttämisen.

Pauli Siitosen muistolaatta Vasaloppet museossa. Kuva: Hevoskuuri.fiLukuisia maratonhiihtojen voittoja

Pauli Siitonen kertoo, että maratonhiihdot olivat jo todella suosittuja myös 70-luvulla ja kisoihin otti osaa myös lukuisia maailmanmestareita. Maratonhiihtojen kiertämisen Siitonen aloitti vuonna 1972 ja heti tuli Marcialongan voitto. Vasaloppetissä hän oli tuona vuonna kolmas. Toista voittoa Vasaloppetista ei Siitoselle enää tullut, vaikka se monta kertaa olikin lähellä.

– Vuonna 1979 hiihdin parhaan aikani (4.05.59) ja olin jo loppusuoralla varma voitostani. Mutta en ollut kuitenkaan tarkkana ja niinpä Ruotsin Ola Hassin meni aivan maaliviivalla ohi ja voittoon. Se jäi kyllä harmittamaan. Sen aikaisilla voiteilla ja suksilla se oli kyllä hurja aika ja siihen on tänä päivänäkin nykyhiihtäjillä tekemistä, muistelee Siitonen niukkaa tappiotaan.

Mainittakoon, että Ola Hassinin tuon kilpailun voittoaika 4.05.58 sijoittuu edelleen varsin korkealle voittoaikojen historiassa. Nopein on vuodelta 1998 3.38.57 Peter Göranssonin hiihtämänä jääkelillä. Viime vuoden voittajan Jörgen Brinkin loppuaika oli 3.51.51, mikä on viidenneksi nopein voittoaika.

König Ludwig Laugin Pauli Siitonen voitti peräti kuusi kertaa, matkan ollessa silloin 90 kilometriä. Marcialongasta on yksi voitto, kakkossija ja kolmossija ja neljä nelossijaa. Myös Dolomitenlaufin Siitonen voitti kerran ja oli kolme kertaa toinen. Vuodesta 1975 alkaen hiihdettiin myös maratonhiihdoista koostuvaa Euroloppet-sarjaa (nykyinen Worldloppet) ja Pauli Siitonen voitti sen kuusi kertaa peräkkäin.

Arvokilpailuissa Pauli Siitonen pääsi hiihtämään Grenoblen vuoden 1968 olympialaisissa 50 kilometriä. Lisäksi hän kiersi myös lukuisia muita kansainvälisiä kilpailuja Holmenkollenia ja Falunia myöten ollen useasti paras suomalainen.

– Silloin oli vaan niin mahdottoman paljon kovia suomalaishiihtäjiä Eero Mäntyrannan, Kalevi Hämäläisen ja kumppaneiden johdolla, että vaikeaa oli päästä arvokisoihin. Se Falunin 1974 MM-kisojen joukkueesta pudottaminen jäi kyllä harmittamaan, vaikka voitin monta kisoihin päässyttä karsinnoissa, myöntää Pauli Siitonen.

Siitä Siitonen-Schrittistä

Kaikkia maratonhiihtojen voittoja enemmän Pauli Siitonen tunnetaan kuitenkin tuon kuuluisan luistelupotkun tunnetuksi tuojana maailmassa. Siitonen-Schritt ja Siitonen Step kuuluvat yhä edelleen hiihtotermeihin ympäri maailman.

– Puusuksilla sen luistelupotkun käyttäminen ei ollut vielä mahdollista, mutta kun muovisuksi löi läpi, niin vuodesta 75 alkaen sitä alettiin käyttää maratonhiihdoissa. Samoin myös latu-urista tuli leveämpiä, mikä mahdollisti luistelupotkun käytön. Itse asiassa siinä kävi niin, että kun pito alkoi suksista loppua, niin sitten loppumatkasta koitettiin aina potkia eteenpäin sellaisissa sopivissa paikoissa. Sitä käytettiin yleensä aina silloin, kun se tuntui hyvältä ja missä sillä pääsi helposti eteenpäin. Ja kyllähän sitä jo 60-luvulla hiihdettiin hiihtosuunnistuskilpailuissa teräskanttisilla suksilla kyläteillä, että ei se mikään täysin uusi keksintö ollut, kertoo Siitonen luistelupotkun käytöstään.

– Mutta en minä sillä luistelupotkulla kisoja ratkaissut. Ainoastaan kerran voitin Bill Kochin Kanadassa luistelupotkun avulla. Minä johdin usein kilpailuja ja voitinkin lukuisia kilpailuja Keski-Euroopassa ja hiihtoyleisö otti jotenkin minut suosikikseen. Siitä se minun potku ja Siitonen-Schritt jäi sitten ihmisten mieliin elämään ja sitä toistettiin joka paikassa, ihmettelee ja muistelee Pauli Siitonen suurta suosiotaan Keski-Euroopan maratonhiihdoissa.

Liikuntaa omaksi iloksi

Lopetettuaan maratonhiihtojen kiertämisen Siitonen alkoi harrastaa jälleen enemmän suunnistusta ja hiihtosuunnistusta, joita oli harrastanut nuorempana hiihdon ohella. Menestystä tuli runsaasti myös veteraanisarjoissa.

– Kyllä minulla suomenmestaruuksia taitaa yli kymmenen olla ja mitaleita niin paljon, etten muistakaan, naurahtaa Siitonen.

Nykyään Pauli Siitonen harrastaa liikuntaa omaksi ilokseen ja kuntoilun merkeissä. Kolme vuotta sitten hiihto sai jäädä.

– Minulle laitettiin sydämen tahdistin ja hiihto ei tuntunut enää niin miellyttävältä. Ajattelin, että aikansa kutakin. Mutta kyllä sitä edelleen liikutaan päivittäin koiran kanssa ja kävellään kartan kanssa ja harrastetaan muuta liikuntaa, kertoo 74-vuotias hiihtäjämestari.

Nykyhiihtoa Pauli Siitonen seuraa edelleen ahkerasti ja tulee varmasti katsomaan tulevankin Vasaloppetin ensi sunnuntaina.

– En tiedä olisiko suomalaisilla ongelmia kestävyyden kanssa, kun eivät tahdo jaksaa kärjen mukana. Ja olisiko mennyt hiukan tieteelliseksi homma. Hiihto on kuitenkin yksinkertaista touhua. Kyllä sitä silloin hiihdettiin ensi lumilla aamusta iltaan ja tehtiin yli kymmenen tunnin vaelluksia, mutta nyt ei oikein ole samaa meininkiä.

– Sitä minä vielä hiukan ihmettelen näissä maratonhiihdoissa, että kunnon vuorohiihtäjät eivät tahdo pärjätä enää tasatyöntäjille. Kyllä hyvin harjoitelleen vuorohiihtäjän pitäisi pystyä ylämäissä jättämään tasatyöntäjät. Esimerkiksi Vasaloppetin ensimmäisessä hurjassa ylämäessä pitäisi pystyä vuorohiihdolla karkaamaan. Mutta en tiedä onko se mennyt vähän taktikoinniksi ja ei lähdetä heti alusta saakka täysiä hiihtämään, pohtii Suomen viimeisin Vasaloppet-voittaja nykysuuntausta maratonhiihdoissa.

– Tero Viljanen

Artikkeli julkaistu alunperin 25.02.2013