Maastohiihto on poikkeuksellinen kestävyyslaji. Siinä yhdistyvät pitkäkestoinen rasitus, intensiiviset sykevaihtelut sekä koko kehon käyttö yhtä aikaa. Tässä artikkelissa sukellamme hiihtäjän kehon toimintaan: miten happi kulkee keuhkoista lihaksiin, mitä tapahtuu kovassa rasituksessa, miten hapenottoa voi harjoitella ja miksi juuri maastohiihtäjän elimistö on kuin tarkasti viritetty koneisto.
Trondheimin päätöskisan voitto meni nuorelle norjalaiselle mieshiihtäjälle, joka on siirtynyt ampumahiihdosta hiihdon puolelle. Tämä olympiatoivo on puhaltanut hurjat VO2max-luvut.
Juha Mieto on suomalaisen hiihdon ”grand old man”, legenda, jonka hohto ei näytä sammuvan. Nyt hiihtosankari on noussut puheenaiheeksi Yhdysvalloissa, kun tunnettu some-tähti ihaili Mietaan ominaisuuksia hiihtäjänä.
Maastohiihto on yksi kestävyysurheilun kuninkuuslajeista. Se vaatii samanaikaisesti vahvaa sydän- ja verenkiertoelimistöä, tehokasta hengityselimistöä sekä laajaa ja koordinoitua lihasvoimaa. Hiihtosuoritus yhdistää jatkuvaa aerobista kestävyyttä, anaerobisia tehojaksoja sekä voimantuottoa koko kehon lihaksilla. Juuri tämä tekee lajista niin haastavan – ja samalla kiehtovan fysiologisesti. Kehittyäkseen hiihtäjä tarvitsee nousujohteista harjoittelua, jossa kuormituksen ja palautumisen rytmi on tarkkaan hallittu. Mutta mitä elimistössä todella tapahtuu harjoittelun seurauksena? Miksi järjestelmällinen harjoittelu tuo tulosta, ja millaisia riskejä piilee liiallisessa kuormituksessa?
End of content
End of content
