Pyöräilyn soveltuminen hiihtäjän harjoitusmuodoksi on aihe, joka jakaa helposti mielipiteitä. Jotkut voivat olla jopa sitä mieltä, että hiihtäjälle pyöräilystä ei ole mitään hyötyä. Antti Haqgvist on eri mieltä. Oikein toteutettuna pyörätreenit sopivat hyvin kaiken tasoisten hiihtäjien harjoitusohjelmaan.

Pyöräily sopii myös hiihtäjille, ja pitkään Risto-Matti Hakolan valmentajana toiminut ja edelleen sekä kilpa- että kuntourheilijoita valmentavan Antti Hagqvistin mukaan pyöräily mahdollistaa pitkien harjoitusten säännöllisen tekemisen ilman rasitusvammariskin kasvua. Toisin sanoen pyöräily on jaloille kohdistuvan kuormituksen osalta esimerkiksi jalkalenkkeilyä armollisempaa.

Aloitteleville pyöräilijöille Hagqvistilla on muutama vinkki. Ensimmäinen on progression noudattaminen, mikä tarkoittaa sitä, että määrää ja lenkkien pituutta tulisi kasvattaa pikkuhiljaa. Ensimmäisen lenkin ei siis kannata olla kolmetuntinen, vaan tuntikin riittää.

Myös poljinkierrosten pitäminen melko korkealla on etenkin hiihtäjälle tärkeää. Silloin ajaminen on dynaamisempaa ja vastaa enemmän juoksun ja vuorohiihdon rytmiä. Hagqvistin mukaan 90-100 kierrosta minuutissa on hyvä lukema.

Kolmas keskeinen asia on sykkeet. Pyöräilyssä kynnyssykkeet ovat noin kymmenen lyöntiä alhaisemmat kuin juoksussa ja hiihdossa.

– Jos aerobinen kynnys on kuntoilijalla 140, hyvä nyrkkisääntö on, että pyöräilyssä se on 135. Sitä aika harva tiedostaa ja sitten aletaan epäilemään, että onko jalkavoimissani jotain vikaa, kun en puolentoista tunnin pyörälenkin jälkeen jaksa enää ajaa mäkiä ylös, Hagqvist kertoo.

Hiihtäjälle pyörä on hyvä kaveri etenkin peruskestävyyden kehittämisen näkökulmasta. Monet suosivatkin pyöräilyä pitkien lenkkien treenimuotona.

Hagqvistin mukaan pitkille pyörälenkeille lähdetään usein vahingossa liian kovaa, eikä virhettä välttämättä tajuta edes lenkin jälkeen. Tämä johtuu siitä, että tehot tippuvat, mikä ei kuitenkaan näy sykkeissä. Tehojen seuraaminen ilman wattimittaria voi olla hankalaa.

– Suurin osa lähtee liian kovaa, kun kaikilla ei ole wattimittaria, eikä tehojen tippuminen kohti loppulenkkiä konkretisoidu. Syke saattaa pysyä tasaisena ja luullaan, että ollaan ajettu tasatehoinen lenkki, mutta oikeasti tehot ovatkin tippuneet loppua kohti. Tehojen pitäisi pysyä tasaisena tai hieman nousta, jotta harjoitus pysyy laadukkaana.

Enemmän pyöräileville wattimittari voikin olla hyödyllinen hankinta.

Lue myös: Kynnysharjoittelu – miten se tehdään?

Gravel hyvä vaihtoehto hiihtäjälle

Tärkeintä uuden pyörän hankinnassa on Hagqvistin mukaan koko ja käyttötarkoituksen huomioiminen.

– Harvoin ostetaan liian isoa pyörää, mutta usein näkee, että porukka ajaa liian pienellä pyörällä.

– Olisi myös otettava huomioon käyttötarkoitus. Jos pyörä on treenikäyttöön, ei ajoasennon tarvitse olla epäinhimillinen. Pitää löytää sellainen ajoasento, jossa on mukava viettää tunteja.

Hiihtäjälle Hagqvist suosittelee gravel-pyörää, jolla on mukava ajaa sekä asfaltilla että hiekkatiellä. Etenkin aloitteleva pyöräilijä hyötyy siitä, että lajia pääsee harjoittelemaan hiekkatielle hieman turvallisempaan ympäristöön.

Etenkin maastopyöräilyyn verrattuna Hagqvist suosittelee mieluummin gravelia.

– Jos hiihtäjä ajaa pelkästään maastossa, se on fysiologisesti hyvin samanlaista kuin hiihto. Siellä tulee koko ajan pientä intervallia, kun ajetaan mäkiä ylös ja alas. Silloin voi olla, että huomaamatta ajaa itseltään jalat alta.

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta. Tämä artikkeli on aikaisemmin julkaistu jäsenartikkelina ja nyt avoimena. Liity nyt Maastohiihto.com:n jäseneksi ja pääset hiihdon ytimeen.

Liity jäseneksi täältä.