”Hiihtäjät tehdään kesällä” on varmasti monelle hiihtoa harrastavalle tuttu lause. Mutta millaisia asioita nuorten kannattaa kesällä tehdä ja miten harjoittelun tulisi muuttua kohti syksyä?

Alle 18-vuotiaiden ryhmää valmentavan Roope Haapakankaan mukaan suurin ero nuorten ja aikuisten kesäharjoittelussa on monipuolisuus. Myös taito- ja tekniikkaelementtien tulisi olla osa nuorten harjoittelua.

– Nuorten harjoittelu tähtää siihen, että he voisivat alkaa tekemään aikuisten harjoittelua ilman suurempia heikkouksia. Se tarkoittaa, että nopeus-, kestävyys- ja voimaominaisuudet sekä tekniikat olisivat riittävät, Haapakangas kertoo.

Taito- ja tekniikkaharjoitusten tulisi Haapakankaan mukaan näytellä suurta roolia nuorten harjoittelussa. Mitä nuorempi urheilija, sitä enemmän taitoharjoittelua pitäisi olla, hän toteaa.

Taitoharjoitteita voi sisällyttää pienissä osissa muiden harjoitusten lomaan. Se voi tarkoittaa esimerkiksi laskuharjoituksia, mutkien hiihtämistä, rullasuksilla temppuilua sekä porukkahiihtämistä.

Yhteislähtöjen yleistyttyä porukkahiihtämistä pitäisi sisällyttää jo nuorten harjoitteluun varsin runsaasti.

– Suomessa on onneksi aika hyvin leirejä, joihin pääsee mukaan ja jotkut piirit ja seurat toimivat hyvin. Rohkaisisin hakemaan porukkatreenejä, sillä nykyään suurin osa arvokisamitaleista ratkotaan yhteislähtökisoissa, Haapakangas toteaa.

Porukkahiihtämisen taito olisi tärkeää saada kuntoon jo nuorena, jolloin sen opettelu on helpompaa kuin myöhemmällä iällä.

– Vauhdit ovat kasvaneet paljon ja radat ovat teknisiä, joten jokainen sekunti halutaan viilata pois kisasuorituksesta. On tärkeää yrittää saada kaikki kotoisaksi porukassa hiihtämiseen niin, että urheilijan oma tekniikka toimii porukan keskellä.

Harrasta myös muita lajeja

Haapakangas kannustaa nuoria harrastamaan kesällä myös muita lajeja. Hiihdolle olisikin hyvä saada ns. vastakohtalaji, joka toisi myös nopeusärsykkeitä.

Hyviä lajeja hiihdon ohelle ovat esimerkiksi erilaiset pallopelit ja yleisurheilu. Haapakankaan mukaan kesä on hyvää aikaa kerätä paljon liikuntakertoja viikkoon, kun koulu ei rajoita harjoittelua. Harjoitusten ei tarvitse olla pitkiä, kunhan niitä tulee eri lajien muodossa paljon.

– Monesti nuoret hiihtävät talvella ja suunnistavat kesällä. Silloin on kaksi kestävyyslajia ja nopeuspuoli jää vähän paitsioon. Näkisin hyväksi, ettei liian nuoresta ruveta tekemään liian kestävyyspainotteista harjoittelua.

Koululla on suuri vaikutus nuorten harjoittelussa

Syksyllä nuorten harjoittelussa pitää ottaa huomioon koulujen alkaminen ja sen tuoma lisäkuorma. Silloin etukäteissuunnittelu on tärkeässä roolissa.

Haapakankaan mukaan harjoitusohjelman laatiminen kannattaa aloittaa viikon pääharjoitusten suunnittelusta. Muuten viikot rakentuvat perusharjoittelusta. Myös koululiikunnat ja koulumatkoihin kuluva aika tulee ottaa huomioon.

– Siirtyminen yläasteelta lukioon on uusi juttu ja monet joutuvat ehkä muuttamaan pois kotoa. Siitä tulee isompi stressi, kun joutuu ottamaan enemmän vastuuta omasta elämästä.

Vaikka kesä ei harjoitusten osalta olisi mennyt aivan nappiin, ei Haapakankaan mukaan syytä turhautumiselle ole. Koulun tuomasta lisäkuormasta huolimatta syksy on vielä hyvää aikaa kehittymiselle.

Hiihtoa pystyy myös esimerkiksi erilaisista loukkaantumisista huolimatta harjoittelemaan varsin hyvin.

– Jos on esimerkiksi jalassa joku loukkaantuminen, pystyy yleensä tasatyöntämään, uimaan ja vesijuoksemaan. Hiihtoa ja kestävyyttä pystyy harjoitella niin monella eri tavalla ja usein loukkaantumiset ovat hyvää aikaa heikkouksien kehittämiselle, Haapakangas toteaa.

Lue myös: Marko Anttola kannustaa nuoria monipuoliseen ja eri vauhdeilla tehtävään harjoitteluun: ”Hidas junnaaminen ei ole hyvä”