Rullahiihto on oleellinen osa hiihtäjän kesäharjoittelua, mutta kuinka tuottavaa se on? Kärsiikö nopeus ja elastisuus, jos rullahiihdetään paljon? Aihe on mietityttänyt monia hiihtoihmisiä, joten pohdimme asiaa kaksiosaisessa jutussa. Ensimmäisessä osassa ajatuksiaan ja näkemyksiään aiheesta avaa hiihtäjä Tino Tiilikainen, joka on Vuokatissa saanut keskustella tuottavuudesta paljonkin.

Juoksun tuottavuuden mittaaminen on helppoa, sillä muuttuvia on vähemmän. Rullahiihdon tuottavuuden mittaaminen on vaikeaa, sillä rullan pyörivyyteen vaikuttaa olosuhteet, maasto ja muut vastaavat tekijät.

Tiilikainen ymmärtää huolen nopeuden ja elastisuuden katoamisesta, mutta ajattelee itse hieman toisin.

– Pidän itsekin juoksua tärkeänä harjoitusmuotona. Mutta jos ei juoksuharjoittelu näy millään tapaa hiihtovauhdissa, ei siitä ole sitten mitään hyötyä (hiihtäjälle). Se, että juostaan 3000 vaikka 8.30:een mutta hiihdetään edelleen samaa vauhtia, sehän on ihan sama mitä vauhtia juostaan, jos on tavoite olla hiihtäjä, Tiilikainen sanoo.

Tiilikainen ajattelee hiihtäjänä, että juoksun tulisi kulkea hiihtoharjoittelun avulla.

– Jos juoksu kulkee hiihtoharjoittelun avulla, se on onnistunut hyvin. Viime vuosina olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hiihtäjillä juoksuvauhdit ovat kasvaneet, mutta siinä harjoittelussa on aika paljon kahden kilometrin vetoja, tonnin vetoja ja jopa 200 metrin vetoja. Minusta olisi suoranainen ihme, jos heillä juoksuvauhti ei olisi parantunut, koska on harjoiteltu kuten juoksijat harjoittelevat.

Hän on pohtinut, alkaako kova juoksupanostus syödä jotain rullahiihdosta ja paraneeko hiihtoon tarvittava lihaskestävyys riittävästi?

– Onko niin, ettei hiihtoon tarvittava lihaskestävyys parane riittävästi? Kiinnitämmekö riittävästi huomiota siihen, millaista rullahiihtoharjoittelun pitäisi olla? Rullaradalla kun katsoo hiihtäjiä, kärjistetysti näkyy paljon sellaista, että asioita tehdään mahdollisimman nopeasti ja räväkästi. Tehdään paljon taitoelementtejä. Hirveästi ei kuitenkaan panosteta siihen, miltä tekeminen teknisesti näyttää. On vaan kauheasti tavoite päästä nopeasti eteenpäin, eikä tekniikalla ole väliä, Tiilikainen miettii.

Hän miettii, että vaikkapa norjalaisten vapaan hiihtoa katsoessa näkee, että on ollut joku systemaattinen panostus tekniikkaan.

– Meilläkin rullahiihto olisi tuottavampaa, kun puuttuisimme paljon enemmän siihen, miltä se näyttää. Tehtäisiin asiat oikein myös silloin, kun tehdään rauhallisempia lenkkejä. Jos hiihtäjä harjoittelee sen 800 tuntia ja siitä 80 prosenttia on pk-harjoittelua, peruskestävyysharjoittelua tehdään ylivoimaisesti eniten mutta sen tekniikkaan kiinnitetään kaikista vähiten huomiota. Se tuntuu vähän hölmöltä ajatukselta. Sitten ollaankin tilanteessa, ettei rullahiihto välttämättä ole tuottavaa.

Tiilikainen sanoo, että rullahiihdossa on ”vähän hukassa” myös se, ettei vaikkapa tasatyönnön kehittämisessä ymmärretä, kuinka paljon sitä tasatyöntöä oikeasti pitää tehdä, että se kehittyy.

– Olen itse huomannut sen, että sitä pitää oikeasti tehdä paljon. Ei niin, että jos kärjistetysti käydään kaksi kertaa rullahiihtämässä tasatyöntöä, se on tasatyöntöpainotus. Silloin käydään vähän työntämässä tasatyöntöä, ei sitä voi sanoa painotukseksi. Jos tasatyöntöä haluaa kehittää, sitä pitää tehdä paljon. Jos vapaata haluaa kehittää, sitä pitää tehdä paljon.

Rullahiihdon tuottavuuskeskustelussa Tiilikainen näkee ongelmana sen, ettei rullahiihtoa ”hiihdetä oikealla tavalla”. Rullasuksella pystyy teknisesti hiihtämään niin, että kesällä kisoissa pääsee kovaa, mutta sama ei toimikaan talvella.

– Mielestäni rullahiihtoharjoittelussa pitäisikin keskittyä siihen, että käsi- ja jalkaliikkeet tehdään aina kuten talvella.

”Kesän aikana vähän pelätään kuormittaa lihasta”

Tiilikainen sanoo, että myöskään juoksua ei tulisi harjoittelussa unohtaa.

– Juoksussa pelkäämme vähän vaativien harjoitusten tekemistä. Jalan lihaskestävyyden kannalta hirveän tärkeää olisi juosta myös mäessä. Sitä kautta kehittyy sydämen iskutilavuus, verenkiertoelimistö ja hengituskapasiteetti, mutta myös se tärkeä lihaskestävyys. Mitä parempi lihaskestävyys, sitä paremmin jaksamme pitää tehoa yllä tehoharjoituksissa, mikä aikanaan nostaa kapasiteettia. Helpossa maastossa juokseminen kehittää terävää jalkaa ja hermotusta, mutta hiihdon kannalta oleellinen lihaskestävyys jää kehittymättä.

– Keskitymme pikkuisen liikaa terävyyteen ja elastisuuteen ja kesän aikana vähän pelätään kuormittaa lihasta. Alkukesä olisi hyvää aikaa viettää mäkisessä maastossa aikaa ja kehittää lihaskestävyyttä juosten ja rullahiihtäen, mutta pikkuisen on havaittavissa, että sitä pelätään. Pyritään vähän koko ajan varmistelemaan, että jalka olisi juostessa herkkä. Taas tullaan siihen, että olemmeko juoksijoita vai hiihtäjiä?

Hän on havainnut, että asioita mietitään kovin paljon herkkyyden ja elastisuuden kautta. Se johtaa siihen, että koko ajan yritetään olla herkässä tilassa eikä uskalleta kuormittaa riittävästi. Tiilikainen korostaa myös, että aikuisten ja junioreiden harjoittelu on kaksi eri asiaa.

– Junnun kannalta rullasuksia ei kannata liian aikaisin hankkiakaan. Ensimmäisenä ja toisenakin HS-vuotena olisi hyvä, että painotettaisiin enemmän sitä, että kesäisin juostaisiin, pelattaisiin jalkapalloa, pyöräiltäisiin ja uitaisiin. Kun niitä tekee, juokseminen on pääpainona. Myöhemmin hommataan sitten rullasukset. Ehkä yksi rullahiihdon tuottavuuden ongelmista on se, että rullasuksia alkaa tulla yhä nuoremmille, Tiilikainen sanoo.

Kun rullahiihto tulee nuoremmillakin kesäharjoitteluun, siinä vaiheessa oleellisempi lajikirjo jää suppeammaksi.

– Itse sain ensimmäiset rullasukset 14-vuotiaana. En silloinkaan niin mahdottomasti rullahiihtänyt, vasta lukiovaiheessa se alkoi tulla enemmän mukaan, Tiilikainen sanoo.

-Heidi Lehikoinen