Kerttu Niskasen viime talvi oli täynnä vastainkäymisiä. Niskanen uhkui alkukaudesta hyvää kuntoa, mutta Tour de Ski jäi alkutekijöihin vatsataudin takia. Sitten murtui pohjeluu ja MM-hiihdot jäivät kokonaan väliin. Nyt Niskanen on myötätuulessa. Viime harjoituskauden opeilla matka jatkuu kohti olympiatalvea.

Murtumasta parantuminen kesti yli kaksi kuukautta. Niskanen pääsi lumille huhtikuun alussa ja hyödynsi seuraavan kuukauden aikana Lapin hyvät lumiolosuhteet Oloksella ja Kilpisjärvellä. Lenkit pitenivät asteittain.

– Ennen Lappiin lähtöä jalka kuvattiin ja tuli lupa hiihtää. Varovaisesti piti aloitella. Ensimmäisellä viikolla hiihdin joka toinen päivä. Seurattiin tuntemuksia ja kun jalka ei kipeytynyt, niin sain hiihtää joka päivä. Hiihdin aika paljon fiiliksen mukaan. Kun tuntemuksia ei tullut, niin olisi tehnyt mieli olla koko päivä suksilla. Tuntui, että viimeisestä hiihtokerrasta oli kulunut tarpeeksi aikaa ja homma oli mielekästä, kertoo Niskanen paluutaan harjoittelun pariin.

Niskanen sanoo, että Lapin jakson lopussa kokonaisrasitusta säädeltiin lenkin pituudella. Normaalisti oli harjoiteltu kaksi kertaa päivässä, mutta nyt riitti yksi lenkki päivässä, ja se saattoi olla toukokuuta lähestyttäessä olla jo hyvinkin pitkä.

Kävelyluvan Niskanen sai samaan aikaan hiihtoluvan kanssa, mutta harjoituksellisessa mielessä jalkalenkkejä ei saanut vielä tehdä. Juoksun pariin Niskanen pääsi toukokuun lopussa. Kesäkuun lopussa Niskanen juoksi jo mukavasti Aateli Racen juoksuosuudella. Tuloksena yhdeksäs sija, reilun puolen minuutin erolla kärkeen.

– Kyllä se pahalta tuntui ja varmaan vielä pahemmalta näytti, nauraa Niskanen ja jatkaa:
– Tehotreenejä ei ollut juoksemalla tehty ennen Aateli Racea. Se oli ensimmäinen vauhdikkaampi juoksukerta. Itse tiedostin, että juoksutehoja ei ollut alla. En olettanutkaan, että tuntuisi hyvältä, mutta ihan kiva, että pääsi siinä juoksemaan.

Onko jalan osalta tilanne jo se, että mitään kompromisseja ei tarvitse tehdä?

– Lupa on tehdä kaikkea. Loikkajuttuja en saanut tehdä ennen Aateli Racea tehdä, mutta sekin tuli heinäkuussa mukaan. Keväästä mentiin asteittain eteenpäin, eikä hätiköity missään vaiheessa ja pidettiin järki päässä, sanoo Niskanen.

Jalkavamman huomioimista lukuun ottamatta Niskanen ja valmentaja Juho Mikkonen ovat lähteneet uuteen harjoituskauteen viime kauden oppeja ja askelmerkkejä seuraten.

– Viime harjoituskausi oli tosi onnistunut. Se mitä ehti kilpailla, niin löytyi sellainen buusti mitä olin kaivannutkin. Samoilla suunnitelmilla on menty, kun harjoituskauden harjoittelu todettiin toimivaksi. Se muutos on tullut, että olympialaisia silmällä pitäen on oltu korkealla.

Viime kesänä maajoukkueen ulkomaanleiritys jäi pois koronapandemian takia. Tänä vuonna Niskanen on jatkanut maajoukkueleirien jälkeen korkealla oloa vielä muutamilla päivillä.
– Ollaan saatu hyviä pitkiä pätkiä korkealla, mikä palvelee olympialaisia.

Mitkä asiat kotiharjoittelussa ovat avainasioita tai painopistealueita?

– Hyvin onnistuneen rytmityksen kautta pystyn harjoittelemaan määrällisesti paljon. Fokus on normaalimatkoilla ja tehoharjoitukset on suunniteltu palvelemaan niitä. Moni valmentaja voisi kuvailla harjoitteluani perinteiseksi kestävyysharjoitteluksi. Kovasti töitä ja kunnon kestävyystehoharjoituksia.
– Joskus on kokeiltu sitäkin, että mukana on paljon nopeusharjoittelua, nopeustehoja, normaalitehoja ja pitkiä tehoja. Toki en sano, että en ikinä tekisi nopeusharjoittelua. Niitäkin tarvitaan, mutta esimerkiksi sprintteihin tähtäävää harjoittelua en enää tee.

Kunnon rakentumista ja kuormitustilaa Niskanen seuraa säännöllisesti pikkumattotesteillä. Lisäksi pian maajoukkueleirin jälkeen ohjelmassa on laajempi mattotesti. Syksyn tullen myös Vuokatinvaraan viiden kilometrin juoksutesti tulee mukaan ohjelmaan.

– Pikkumattotesti kertoo aika hyvin mikä on ja elimistön kuormitustila ja vireys. Se estää sen, ettei aja itseään liialliseen väsymystilaan.

Talvi ja lumille siirtyminen lähestyy. Niskanen aloitti totuttautumisen lumeen tänään Vuokatin hiihtoputkessa. Lenkki oli ensimmäinen lumella sitten kevään Lapin jakson.

– Tästä eteenpäin mukaan tulee harjoituksia tunnelissa. Val Senalesin jäätikölle lähdetään 14. lokakuuta. Kotiin tullessa pääsee jo lumille eikä siitä menee kauaa, kun kisakausikin käynnistyy. Kun tästä hetkestä lähdetään eteenpäin, niin hiihtokertoja tulee enemmän ja enemmän.

Vaatiiko lumille siirtyminen palautumisen suhteen jotain erityishuomiota?

– Vaikka rullahiihto on hyvin samanlaista ja lajinomaista harjoittelua, niin kyllä lihaksisto kuormittuu hieman eri lailla ja vaatii totuttautumista lumeen. Aluksi kahden tunnin treeni tuntuu kuormittavammalta lumella, mutta hyvin nopeasti siihen tottuu.

Maajoukkue leireilee marraskuussa lyhyesti Vuokatin lumilla. Niskanen kertoo, että marraskuussa on yleensä harjoiteltu pitempään Lapissa, eikä sulje mahdollisuutta pois nytkään.

– Katsotaan vähän, miten Val Senaleksen leiri menee ja mitkä olosuhteet täällä Vuokatissa on silloin.

-Petri Ikävalko