Kestävyysurheilu.fi julkaisee yhteistyössä italaialaisen Fondotaitalia-sivuston kanssa Suomen Hiihtoliiton toiminnanjohtajan Isom Hämäläisen laajan haastattelun.

Muutama olympiadi taaksepäin Suomen ja Norjan välinen ero talviurheilun arvokilpailujen mitalitaulukossa oli pieni. Näitä kahta maata voidaan pitää pohjoismaisten hiihtolajien kaikkien aikojen menestyneimpinä maina yhdessä Ruotsin ja Neuvostoliiton kanssa.

Tällä hetkellä maat eivät ole enää tasoissa. Viidessätoista vuodessa ero on kasvanut niihin mittoihin, että Oberstdorfin MM-kilpailuista matkasi 31 mitalia Norjaan ja kolme Suomeen. Sama trendi on ollut nähtävissä olympialaisissa.

Miten Suomen talviurheilun alamäkeä pitäisi tulkita? Takavuosina Suomen tähtiurheilijat peittosivat skandinavialaiset ja neuvostoliittolaiset naapurinsa ja lämmittivät suomalaisten urheilun ystävien sydämiä.

Ainakin voidaan todeta, että yhdistetyssä on nähtävissä jälleen valoa tunnelin päässä vaikeiden vuosien jälkeen. Suomella on lajissa joukko lahjakkaita nuoria urheilijoita ja Ilkka Herola palautti maansa vihdoin takaisin mitalitaulukkoon Oberstdorfissa.

Yhdistetyn lisäksi myös miesten maastohiihdossa on heräämisen merkkejä. Suomen pojat nappasivat neljä mitalia edellisissä nuorten MM-kilpailuissa kotiladuillaan Vuokatissa. Sen sijaan naisten maastohiihto ja mäkihyppy näyttävät olevan suurimmissa vaikeuksissa erityisesti kymmenen vuoden takaiseen aikaan verrattuna.

Kahden viime vuosikymmenen aikana Suomen urheilumenestyksestä on tullut melko yksiulotteista, kiitos jääkiekon. Leijonat menestyvät kaikissa MM-kisoissa – oli kyse sitten 18-vuotiasta, kaksikymppisistä tai aikuisista. Yhä useampi suomalaispelaaja varataan NHL:ään. Samalla yhä harvempi suomalainen menestyy FIS-kilpailuissa.

Tehdäksemme selkoa tilanteesta, tapaamme Suomen Hiihtoliiton toiminnanjohtajan Ismo Hämäläisen. Hän pitää haastattelun ajan tauon töistään toimistossaan, joka sijaitsee Suomen talviurheilun pääkaupungissa Lahdessa.

Iältään 56-vuotias Hämäläinen on toiminut liiton toimitusjohtajana syyskuusta 2019 lähtien. Aiemmin hän hankkinut elantonsa valmennuksella. Vuosina 2002-2006 hän toimi Suomen hiihtoliiton valmentajana, jonka jälkeen hän siirtyi Saksaan naisten valmentajaksi. Hämäläisen aikana Saksan naiset (mm. Künzel, Sachenbacher, Böhler) saavuttivat vaihtelevaa menestystä sekä MM-kisoissa että olympialaisissa. Vuonna 2012 Hämäläinen palasi Suomeen Vierumäen valmennuskeskuksen johtajaksi seuraten myöhemmin Mika Kulmalaa Hiihtoliiton johdossa.

Mennäänpä takaisin talviurheilumenestykseen. Suomessa ja Norjassa on suurin piirtein yhtä paljon asukkaita, molemmilla on menestyksekäs urheiluhistoria ja sukupolvien ajan kestänyt intohimo talviurheiluun.

Ismo Hämäläinen selittää nykypäivän Suomen ja Norjan välistä menestyseroa esimerkillä: Pitää mennä käymään Holmenkollenilla.

”Minun mielestäni tämä on kulttuurikysymys. Viikonloppuisin Oslossa ja Holmenkollenilla ymmärtää, kuinka paljon siellä on hiihtoa rakastavia ihmisiä. He haluavat viettää hiihtää huvikseen tai harjoitella tosissaan, tai viedä lapsensa lajin pariin. Suomessa olemme tietyllä tapaa menettäneet sen kulttuurin ja arvot. Meidän tulee pohtia, kuinka voisimme kunnioittaa paremmin sekä urheilijoita että niitä, jotka haluat pitää huolta itsestään liikunnan avulla. Tällä hetkellä yritämmekin rakentaa ympäristöä, jossa huolehdimme urheilijoista mutta myös seuroista ja liikuntapaikoista, jotta ihmiset voisivat helpommin tulla osaksi hiihtoyhteisöä.”

Minkälaisena näet maastohiihdon tilanteen Suomessa tällä hetkellä? Sekä yleisen suosion osalta että harrastajamäärien suhteen?

Jos mietitään kilpailullista näkökulmaa, olen hieman huolissani siitä, että kansallisten kilpahiihtäjien ja kilpailulisenssin lunastaneiden hiihtäjien määrä on alhainen. Toisaalta olen erittäin iloinen siitä, että viime talvena valtava määrä ihmisiä (niin sanottuja sunnuntaihiihtäjiä) löysi takaisin laduille vapaa-aikanaan. Laduilla oli väkeä enemmän kuin koskaan. Noin 20 prosenttia suomalaisista hiihtää talvisin. Viime talvena koronaviruspandemia vaikutti meidänkin lajiimme, kuten muuhunkin vapaa-ajan viettoon, mutta talvi toi ihmisiä laduille ulkoilmaan ja kauniiseen luontoon joka puolella maatamme.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana jääkiekko ja ampumahiihto ovat kasvattaneet harrastajamääriä lasten keskuudessa. Onko lasten houkutteleminen pohjoismaisiin hiihtolajeihin teidän suurin haasteenne tällä hetkellä?

On tosiasia, että kilpailu eri lajien välillä on kovaa. Meidän on pohdittava urheiluliittona, mitä me tarjoamme lapsille ja mitä mukavaa he näkevät lajeissamme? Meidän on kysyttävä, miten saamme hiihtokouluista entistäkin houkuttelevampia lapsille.

Yksi ongelmakohta ovat harrastuspaikat. Kuinka helppoa sinne on tulla ja tuoda ystävänsäkin?

Meillä on joihin toisiin lajeihin verrattuna hieman erilainen tapa kannustaa lapsia lajeihimme. Me hyväksymme, ettei kaikista tule huippu-urheilijoita. Näytämme, että hiihto on myös hauska vapaa-ajan harrastus, joka pitää hyvässä kunnossa.

Sama asia on pidettävä mielessä yhdistetyn hiihdon osalta. Lajissa tarvitaan tietenkin monenlaisia erilaisia taitoja, mutta ennen kaikkea lapsethan haluavat hypätä mäkeä pienistä hyppyreistä ja pitää hauskaa keskenään.

Mitä Hiihtoliitto tekee kouluissa tehdäkseen lajeistaan houkuttelevampia? Onko olemassa jotain yhteistyötä esimerkiksi urheiluministeriön kanssa?

Tarjoamme valmennusta sekä harjoituspäiviä opettajille ja alan opiskelijoille. Tämä on hyvä mahdollisuus saada lapset pitämään talviurheilusta. Kaikki tapahtuu yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Tavoitteenamme on saada näin uusia lapsia ja miksei myös opiskelijoita lajiemme pariin.

Jos palataan takaisin Oberstdorfin MM-kisoihin: oletko tyytyväinen Suomen joukkueen tulokseen? Suomihan voitti maastohiihdossa kaksi mitalia ja Ilkka Herola otti hopeaa yhdistetyssä. Odotitteko enemmän?

Ainahan sitä tietysti odottaa mahdollisimman montaa mitalia, mutta realismi on pidettävä mielessä. Menestykseen vaikuttaa moni asia: urheilijoiden potentiaali, hänen perustasonsa, päivän kunto sekä myös kaluston toimivuus kulloisenakin päivänä. Pääosin olen tyytyväinen. Teimme kovasti töitä joukkueena ja saavutimme mitaleita, ja juuri mitaleita suuri yleisö odottaa.

Riitta-Liisa Roponen, 43, oli edelleen mukana MM-kisoissa ja hiihti Suomen naisten pronssijoukkueessa. Voidaanko hänen suoritustaan pitää esimerkkinä ja mallisuorituksena nuoremmille sukupolville? Vai pitääkö sitä pitää esimerkkinä Suomen nuorten naisten heikosta tasosta?

Tämä on hyvä kysymys. Yhtäältä voidaan ajatella, että Riitta-Liisa on ikäisekseen äärimmäisen kova urheilija. Hänellä on takanaan pitkä ura ja hän kykenee edelleen kamppailemaan kärkisijoista. Meille se on hieno juttu ja kaikki hänen tuloksensa olivat ansaittuja.

Toisaalta voidaan myös kysyä, mitä voimme tehdä paremmin nuorempien sukupolvien ja luisteluhiihdon osalta? Vapaa hiihtotapa on perinteistä heikompi tekniikka sekä junioreissa että alle 23-vuotiassa. Tästä asiasta on keskusteltu paljon ja olemme edelleen samassa tilanteessa, jossa vapaan tekniikkaa pitäisi saada kehitettyä.

Maastohiihdon maajoukkueryhmän kokoa on pienennetty olympiavuodelle, mutta B-maajoukkueen ja alle 23-vuotiaiden ryhmää on kasvatettu aivan kuten Ruotsissa. Mikä tässä muutoksessa on taustalla?

Muodostimme laajemman kansallisen tason joukkueen. Tarkoituksemme on näyttää, että pidämme huolta urheilijoistamme myös nuorella iällä. Haluamme antaa mahdollisuuden tehdä asioita ammattimaisemmin jo nuoremmalla iällä ja näyttää minkälainen on urheilijan polku kohti huippua.

Vuoden 2017 Lahden MM-hiihtojen jälkeen liitossa oli taloudellisia ongelmia, jotka johtivat toimintojen supistuksiin ja leikkauksiin. Mikä on tämän hetken tilanne, kun otetaan huomioon vielä maailmanlaajuinen pandemia ja sen vaikutus urheiluun?

Taloudellisesti emme onnistuneet kovin hyvin Lahden MM-hiihtojen järjestelyissä ja se johtui monesta eri tekijästä. Urheilullisestihan kilpailut olivat menestyksekkäät.

Kisojen jälkeen olemme rakentaneet taloudellisen strategian uudella tavalla. Joka vuosi on tehtävä positiivinen tulos. Viimeiset neljä vuotta olemme tässä onnistuneet. Meillä on pitkän tähtäimen suunnitelma, jonka avulla maksamme Lahden MM-kisoista syntyneen tappion pois. Tällä hetkellä kaikki sujuu hyvin. Olemme onnistuneet myös tekemään investointeja maajoukkuetoimintoihin, junioreihin ja seuratasolla. Viime aikoina olemme myös laajentaneet markkinointitoimintaamme ja onnistuneet yhteistyökumppaneiden kanssa.

Kansainvälisellä tasolla, etenkin Alppimaissa maastohiihdon kiinnostavuus on kaikkien aikojen matalimmalla tasolla. Samalla ampumahiihto ja mäkihyppy kiinnostavat. Mikä on sinun reseptisi lajin kiinnostuksen uudelleen synnyttämiseksi, jotta se saavuttaisi aseman ”kuningaslajina” aivan kuten joskus kauan sitten?

Asiasta on keskusteltu paljon ja siitä voidaan keskustella monesta eri näkökulmasta. Jos ajatellaan harrastajamäärien kautta, olosuhteiden ja latujen on oltava parempia. Jos mietitään puhtaasti katsojia, pitää tarjota tuote, joka on mielenkiintoisempi. Pitää pohtia, miten kilpailuformaattia voisi muuttaa. Onko 15 kilometrin yhteislähtö mielenkiintoisempi kuin sama matka väliaikalähdöllä? Kuinka pitkiä matkoja kisoissa pitäisi hiihtää? Pitäisikö olla erilaisia latuja ja ratoja? Tuotetta pitää yksinkertaistaa ja tehdä se ymmärrettäväksi suurelle yleisölle. Jos verrataan jääkiekkoon, siinä lajissa on vauhtia ja tapahtumia koko ajan. Se on kuin muinaiset taistelut Colosseumilla. On helppo tulla paikan päälle ja viihtyä. Maastohiihdossa tilanne ei ole ihan sama. Meidän pitäisi tehdä areenoista helpommin saavutettavia katsojille ja perheille.

Yhdistetyn puolella Suomi on päässyt takaisin mitalitaulukkoon Oberstdorfissa. Onko Peter Kukkosen ja Antti Kuisman kova työ palkittu? Vai oliko kyse sattumasta, kun mitali tuli ulkomaalaisen valmentajan Falko Krismayrin ensimmäisellä kaudella?

Yksittäisten mitalien tuloon vaikuttaa moni tekijä, joten järjestelmä on rakennettava pitkän tähtäimen menestyksen saavuttamiseksi. Miehet alkoivat menestyä tehtyään kovaa työtä Peter Kukkosen valmennuksessa vuosi toisensa perään. Ilkka Herolan perustaso on noussut korkealle tasolle ja tasaiseksi. Erityisesti hyppyjen puolella on onnistuttu. Kun hyppy sujuu, kaikki on mahdollista. Mutta hyppypuolella on parannettava entisestään.

Pitäisikö sinun mielestäsi Suomessa olla ulkomaalaisia valmentajia aikuisten ja nuorten maajoukkueissa?

Vaikea kysymys, sillä valmennusjärjestelmää pitää aina miettiä kokonaisuutena. Jos palkkaamme ulkomaalaisen valmentajan, mitä jää jäljelle, kun hän lähtee tai lopettaa? Kuinka hän on kehittänyt järjestelmäämme? Pitää miettiä, mitä oikeasti tarvitsemme. Tarvitaanko huippusuorituksia ja mitaleja vai perustason työtä urheilijoiden ja junioreiden kanssa? Pitää miettiä, kuinka rakennetaan järjestelmä, jossa urheilijat ja valmentajat sitoutuvat toisiinsa ja luottavat toisiinsa ammattimaisesti toimien. Tältä pohjalta ajateltuna en usko ulkomaalaisen valmentajan palkkaamisen olevan paras keino.

Jos mietitään pieniä asioita huipulla, ulkomaalainen valmentaja voisi toimia. Mutta meidän on myös kehitettävä suomalainen linja. Jos emme enää koe, että se linja toimii, voimme ottaa uusia ihmisiä Suomesta, Itävallasta, Saksasta, Norjasta tai muualta. Mutta kaiken pitää aina tapahtua lajien valmennuslinjausten ehdoilla.

Ensi kaudella pohjoismaiset hiihtolajit eivät enää näy Ylen kanavilla, jossa niitä on aiemmin ollut mahdollista katsoa maksutta. Onko tämä ongelma lajien näkyvyyden kannalta suuren yleisön keskuudessa?

En voi kertoa sopimusten yksityiskohtia, mutta niihin on kirjattu, että tietty määrä osakilpailuja on näyttävä maksuttomilla kanavilla. Se koskee kaikkia lajejamme ja on noin 50 prosenttia, mikä on mielestäni hyvä asia. Ongelma on se, että miten lähetyksiä toteutetaan maksuttomilla kanavilla. Onko laji niin kiinnostava, että se kelpaa ilmaiskanaville vai pystytäänkö lajia tuomaan paremmin esiin maksukanavilla? Ratkaisu on löydettävä yhdessä mediaoikeuksien omistajien kanssa, sillä jos kiinnostavuus katoaa, he menettävät rahaa ja me menetämme rahaa. Tässä liikutaan heikoilla jäillä. On seurattava tv-katsojan käyttäytymistä ja reagoitava nopeasti, jotta voimme tuoda lajia esiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä ajatuksia sinulla ensi kaudesta, joka huipentuu olympialaisiin?

Tietenkin toivon mitalisadetta, mutta olympialaisissa kilpailu on erittäin kovaa. Tiedän, mitä urheilijamme ja valmentajamme ovat tähän mennessä tehneet. He eivät ole keskittyneet pelkästään olympialaisiin vaan koko kauteen. Yksi mielenkiintoinen kysymys on, miten eri maat ovat pystyneet valmistautumaan kisoihin ja kuinka korkea ilmanala vaikuttaa olympialaisten olosuhteisiin ja urheilijoihin. Joka tapauksessa urheilijamme ovat hyvässä kunnossa ja hyvin valmistautuneita. Odotan, että menestymme vähintään yhtä hyvin kuin Oberstdorfissa ja ehkä jopa paremmin kuin Pyeongchangissa.

Julkaistu italiaksi fondoitalia.it -sivustolla 
Teksti: Paolo Romano
Käännös: Juho-Veikko Hytönen