Tämän viikon Visma Ski Classics podcast-sarjan, Orsa2Levi, vieraana on ruotsalainen huippuvalmentaja Mattias Reck. Hänet tunnetaan sekä pyöräily- että hiihtopiireissä ammattilaisena, joka saavuttaa hyviä tuloksia. Pyöräilyssä hän valmentaa Team Trek Segafredoa ja hiihdossa pitkän matkan tallia Team Ramuddenia. Podcast-jaksossa Mattias jakaa omia näkemyksiään pyöräilyn ja hiihdon eroista ja oikeaoppisesta harjoittelusta.

– Aikaisemmin kun olin vain pyöräilyvalmentaja, olin jännittynyt helmikuulta lokakuulle eli pyöräilykauden ajan. Nyt kun mukaan on tullut myös hiihto, joudun hermoilemaan koko vuoden, koska joku valmennettavistani on aina kilpailemassa,” Mattias tunnustaa heti haastattelun aluksi.

Mattias sanoo olevansa vihkiytynyt työhönsä ja hänellä on aina monta rautaa tulessa. Jo vuosia sitten hänen ollessaan opettajana eri vuositasoilla kesälomat eivät sujuneet riippukeinussa leväten vaan uusia työtehtäviä miettiessä.

– Olen luonteeltani sellainen, että teen jatkuvasti hieman töitä. Jo opettajaurani aikana olin eräänlainen valmentaja. En ole koskaan harrastanut hiihtoa, mutta katsoin sitä paljon televisiosta. Olin pyöräilijä, joka oli yleisesti kiinnostunut kestävyysurheilusta. Yhdistin rakkauteni kestävyysurheiluun opettamistaitojeni kanssa ja näin minusta tuli pyöräilyvalmentaja. Moni varmaan ajattelee, että opiskelin urheilutieteitä yliopistossa, mutta todellisuudessa olin historian, uskonnon ja valtiotieteiden opettaja.

Valmentajavelvollisuuksiensa lisääntyessä Mattias päätti nelikymppisenä lopettaa opettajantyönsä ja siirtyä kokopäiväisesti urheilun pariin. Hän perusti oman firman, Guided Heroes, jonka kautta hän tarjoaa valmennuspalveluja eri urheilijoille. Mattiaksen monipuolista taustaa värittää vielä aktiivinen kamppailulajeissa kilpaileminen nuorena ja hänen palkintokaapissaan on kaksi taekwondon Ruotsin mestaruutta ja hän oli myös maajoukkueessa. Kilpapyöräilyyn Mattias siirtyi 25-vuotiaana ja ajoi maanteitä satulan selässä aina 39-vuotiaaksi asti.

– Kun siirryin kilpapyöräilyyn, minulla ei ollut mitään hajua lajin vaatimuksista. Katsoin sitä televisiosta ja se näytti helpolta. Alku oli aika shokki, mutta jatkoin sinnikkäästi taistelua kahden vuoden ajan ja kehityin hyväksi ajajaksi. En ollut koskaan ammattilainen tai maajoukkueen jäsen. Rakastan pyöräilyä niin paljon, että sanoin aikanaan mieluummin olevani viimeinen pyöräilykisassa kuin voittavani kultaa taekwondossa.

Pitkän matkan hiihtoon Mattias tutustui lähemmin, kun hän oli luennoimassa ruotsalaisessa yliopistossa, jossa Team Ramuddenin Max Novak oli yleisössä. Luennon jälkeen Max kysyi Mattiakselta, jos tämä voisi aloittaa valmentamisen hiihdonkin parissa.

– Näytin luennolla, kuinka voimantuoton mittaus wateilla mullistivat pyöräilyn ja mainitsin silloin, että kun hiihtoon tulee sama, koko laji muuttuu. Tämä sai varmaan Maxin kiinnostumaan ja hän otti minuun yhteyttä luennon jälkeen. Sitten Lina ja Gustaf Korsgren kysyivät, jos olisin halukas ryhtymään heidän tiiminsä valmentajaksi. En epäröinyt hetkeäkään ja suostuin heti.

Mattias on tuonut hiihtoon paljon uusia oppeja ja harjoittelumetodeja. Hän on vahva block-harjoittelun kannattaja eli hän luottaa siihen, että harjoitellaan kovaa useampi päivä putkeen, jonka jälkeen seuraa palautusjakso.

– Pyöräilijöillä on nykyään noin 70-80 kilpailupäivää vuodessa, joka kuormittaa rajusti. Sen lisäksi on treenit, leirit ja matkapäivät. Hyvänä pyöräilyvalmentajana on osattava yhdistää kilpailut, treenaaminen ja lepo oikeassa mittasuhteessa. Kilpaileminen on aina raskasta ja ei ole olemassa helppoa kisaa. Kilpailut ovat kuitenkin hyvä harjoituskeino. Talvella pyöräilijät osallistuvat monipäiväisiin maantiekisoihin, joita he käyttävät hyödykseen harjoittelussa ja turneen jälkeen lepäävät ennen uuden jakson alkua.

Mattias kertoo, että hän usein käyttää samaa kaavaa myös hiihtäjille eli harjoittelu rakennetaan kuin monipäiväisessä pyöräilykisassa (stage training). Koska pitkän matkan hiihdossa ei varsinaisesti ole monipäiväisiä turneita, Team Ramuddenin hiihtäjät joutuvat tekemään vastaavan harjoituksen omillaan.

– En voi väittää, että tällainen block-harjoittelu olisi tieteellisesti todistettua, mutta pyöräilyssä tästä on tullut ajan myötä toimiva käytäntö. Toisaalta perinteet voivat olla niin vahvoja, että uusia asioita ja keinoja on vaikea saada hyväksytettyä. Yleisesti ottaen pyöräilijöiden tapa toimia tuottaa tuloksia. Pahin tapa kunnon kehitykselle on yksipäiväiset kisat kerran viikossa, jolloin urheilija joutuu matkustamaan ja lepäämään ennen ja jälkeen kisan. Tämä johtaa pikkuhiljaa kunnon laskemiseen. Tämän takia minä teetän hiihtäjillä koviakin harjoitusjaksoja kilpakaudella.

Podcast-jaksossa Mattias puhuu myös siitä, kuinka pyöräilijöillä on mitattu lähes yhtä tehokkaat watit pitkän turneen alussa kuin lopussa, vaikka syke onkin laskenut yleensä noin 10 %. Mattias painottaakin, että syke ei ole kaiken a ja o harjoittelussa, koska varsinainen voimantuotto eli wattien mittaus olisi paljon tehokkaampi keino seurata urheilijan harjoittelua ja edistymistä. Tämä tukeekin sitä käsitystä, että block-harjoittelu on mahdollista ja täten myös erittäin tehokasta.

– Ymmärrän, että normaalimatkojen hiihtäjillä tällainen block-harjoittelu tai kisaaminen on lähes mahdotonta, koska maailmancupin kisoja on niin tiheään. Visma Ski Classicsissa sentään matkat ovat pidempiä, joka sopii paremmin kyseiseen ajatusmaailmaan.

Yksi Mattiaksen harjoitusmetodeista on neljän päivän rytmitys eli kolme kovaa päivää ja yksi lepo.

– Tässä harjoitusmenetelmässä kolme päivää ovat niin kovia, että neljännen täytyy olla jo lepo. Etenkin leireillä teemme tätä rytmitystä aika usein. Yksi esimerkki neljän päivän harjoitusrupeamasta on se, että teemme ensimmäisenä päivänä pitkän voimaan keskittyvän treenin, jossa voi olla lajinomaisia voimaharjoituksia lenkin sisällä ja voimatreeni salillakin, toisena päivänä teemme pitkän treenin, jossa on erilaisia vetoja, ja kolmantena taas pitkä rauhallinen lenkki. Neljäs päivä on sitten lepopäivä. Kestävyysurheilu, etenkin pyöräily, on varsin katabolista treenaamista, jolloin on tärkeää myös hermottaa lihaksia pitkien harjoitteiden lomassa ja varmistaa tehokas palautuminen.

Mattias tunnustaa, että hänellä on välillä ollut vaikeaa löytää niin sanottu punainen lanka nykyisestä hiihtoharjoittelusta, koska se vaikuttaa usein hieman poukkoilevalta. Hän toki myöntää olevansa vielä uusi tulokas lajiin ja hänellä on vielä paljon opittavaa, mutta hän pitää pyöräilyä paljon systemaattisempana lajina harjoittelun suhteen kuin hiihtoa.

– Toki myös pyöräilijät voisivat oppia jotain hiihtäjiltä. Hiihtäjät ovat parempia käyttämään eri lajeja hyödykseen treenatessaan ja näin monipuolistavat harjoitteluaan. Mielestäni pyöräilijöiden pitäisi kehittää yläkroppaa vahvemmaksi ja juosta enemmän. He eivät myöskään keskity yhtä paljon välineisiinsä kuin hiihtäjät, joille voitelu ja sukset ovat avainasemassa. Hyvänä esimerkkinä on, että pyöräilyssä käytetään yleensä samoja renkaita kelistä huolimatta.

Mitä mieltä Mattias on sitten hiihtäjien lempiaiheesta eli maksimaalisesta hapenottokyvystä (vo2 max)?

– Yleensä hyvän taloudellisuuden omaavilla urheilijoilla ei ole välttämättä kaikista korkeimmat hapenottoluvut ja sama pätee myös toisin päin. Jos voisi yhdistää sellaisen urheilijan, jolla olisi taloudellinen tekniikka ja korkea hapenotto, hän olisi voittamaton. Maratonjuoksussa tällainen urheilija juoksisi matkan 1:50 tuntiin. Tietysti kaikki urheilijat haluavat korkeat kynnykset ja kovan hapenoton, mutta huippu-urheilijat saavuttavat kyllä omat rajansa nykyisillä harjoitusmäärillä. Ei ole paljon väliä tekeekö viiden minuutin vai kahdeksan minuutin vetoja, koska he päätyvät lopulta omaan maksimiinsa. Niille urheilijoille, joilla aika on kortilla, vetojen osuus hapenoton kehityksessä on paljon kriittisempi. Tällöin täytyy tietää, kuinka saavutetaan paras hapenotto lyhyessä ajassa ja rajoitetuilla harjoituksilla.

Podcastissa Mattias puhuu myös dynaamisista vedoista ja kuinka niiden kehittävä vaikutus on havaittu viime aikoina eli itse vedon vauhtia säädellään ja vaihdetaan tilanteen mukaan. Näin päädytään enemmän kilpailunomaiseen harjoitukseen, jossa elimistö myös toimii enemmän hapenottoa kehittävällä tasolla.

Hiihto- ja pyöräilypiireissä onkin kehittynyt käsitys Reck-vedoista, jotka ovat kovia kynnystreenejä kolmen minuutin ajan, jota seuraa minuutin palautus. Toinen esimerkki on 40-20 vedot eli 40 sekuntia kovaa 20 sekunnin palautuksella. Kyseinen treeni soveltuu hyvin nykyiseen pitkän matkan hiihtoon, jossa joutuu usein taistelemaan irtiottoja vastaan ja voitto ratkaistaan kovalla loppukirillä.

Yksi suurista muutoksista, joita Mattias on tuonut hiihtoharjoitteluun, on yksi treeni päivässä kahden tilalla. Hänen mukaansa ei ole mitään todisteita siitä, että kaksi sessiota päivässä olisi parempi kuin yksi pidempi ja tehokas treeni. Hänen mukaansa hiihtäjillä on myös usein väärä mielikuva nopeusharjoituksista eli kymmenen minuutin vedoilla kynnyksellä ei ole mitään tekemistä nopeuden kehittämisen kanssa. Nopeusharjoittelun täytyy olla tehokkaampaa ja niissä pitää ylittää anaerobinen kynnys.

Harjoitusfilosofiansa lisäksi Mattias kertoo podcast-jaksossa Team Ramuddenista, omasta elämästään valmentamisensa ohella ja tulevaisuuden tavoitteistaan. Orsa2Levi on kuultavissa kaikilla podcast-alustoilla ja Visma Ski Classics-sivuilla.

www.vismaskiclassics.com

Teksti Teemu Virtanen