Teemu Virtanen ei onnistunut rikkomaan Hans Mäenpään nimissä olevaa 24 tunnin maailmanennätystä 472 kilometriä, mutta teki yli 40-vuotiaiden ME:n torstain ja perjantain välisenä aikana hiihdettyään 443 kilometriä Jyväskylän Vaajakosken kentällä.

Vaajakosken kentälle tehdyn 500 metrin ladun Virtanen ehti kiertää 1049 kertaa.

Ennätysyritys sai haastavan alun, kun Virtanen ei saanut ensimmäisten tuntien aikana apuhiihtäjää ja stadionin suoralla käynyt tuuli sekä plussa-asteet verottivat vauhtia.

–  Latu vettyi aika äkkiä ja ensimmäiset kuusi tuntia oli hankala keli, kun lämpötila nousi kuuteen asteeseen ja stadionin suoralla kävi melko kova tuuli. Sain apuhiihtäjän alussa silloin tällöin muutamaksi kierrokseksi kerrallaan ja vauhti nousi heti 5–10 sekuntia per kierros, mutta tiesin jo aika aikaisin, ettei uutta ennätystä todennäköisesti tule.

Vaikka uutta ennätystä ei syntynyt, Virtanen on tyytyväinen rikottuansa oman, 13 vuotta vanhan ennätyksensä kymmenellä kilometrillä.

Miten motivoit itseäsi jatkamaan, kun tiesit jo ensimmäisten tuntien jälkeen, ettei uutta ennätystä todennäköisesti synny?

–  Sain varsinaisen apuhiihtäjän noin kahdeksan tunnin kohdalla ja keli alkoi parantua, mutta silloin oltiin jo ennätystä paljon jäljessä. Tätä on kuitenkin jo niin pitkään palloteltu, kun tämä on peruuntunutkin jo useaan otteeseen, että olin luvannut itselleni ja muille että nyt hiihdetään loppuun asti ja halusin hiihtää oman ennätykseni yli. Kukaan muu kuin Hans ei ole pystynyt hiihtämään enemmän tasatyönnöllä, niin on tämä nyt kuitenkin virallisesti toiseksi paras tulos ja veteraanien ME.

Varsinaisia taukoja hän ei ennätysyrityksen aikana ehtinyt pitämään, sillä suksien vaihdon lisäksi hän ei juurikaan pysähdellyt. Pisin tauko kesti kolmisen minuuttia. Vaikka viimeiset neljä tuntia tuntuivat raskailta, hiihtovauhti pysyi viimeistä tuntia lukuun ottamatta 19-20 kilometrin paikkeilla.

Ennätysyrityksen jälkeen Virtanen oli vahvasti sitä mieltä, että ennätysyritys sai jäädä viimeiseksi mutta nyt hän on jo ehtinyt analysoida mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

–  Täytyy kuitenkin kiittää järjestäjiä, että saatiin tämä kasaan vaikkei heillä aiempaa kokemusta ole. Omalle huollolle myös iso kiitos. Nyt kun on päivä mennyt niin on ehtinyt miettiä, mikä meni pieleen. Olosuhteilla on valtava vaikutus tulokseen ja latua olisi pitänyt suolata ja toista latua koko ajan jäädyttää. Koko ajan pitäisi olla apuhiihtäjä. Ehkä ensi vuonna uudestaan. Nyt on paikat kipeänä, mutta palautuminen on lähtenyt ihan hyvin käyntiin. Tänään pidin lepopäivän, mutta huomenna pitää jo päästä ladulle, Virtanen nauraa.