Ski Classics on kehittynyt vuosien varrella yhä enemmän joukkueurheilun suuntaan pyöräilyn kaltaisesti. Tässä artikkelissa Eurosportin pyöräilykommentaattori Roberto Vacchi vertaa pyöräilyä ja pitkän matkan hiihtoa keskenään.

Pyöräilyn ja hiihdon välillä on paljon yhtäläisyyksiä, ovathan molemmat kestävyyslajeja, mutta pyöräilyssä joukkueilla on ratkaiseva rooli; laji voidaan helposti kiteyttää yksilöurheiluksi joukkuelajina. Pitkän matkan hiihto on tähän asti ollut enemmän yksilökeskeistä, mutta Ski Classicin kehityksen myötä joukkueiden merkitys on vahvistunut vuosi vuodelta.  

Roberto Vacchi on Eurosportin arvostettu pyöräilykommentaattori ja tunnettu persoona Ruotsissa. Hänellä on myös erinomainen näkemys hiihdosta kokonaisvaltaisesti, sillä hän on kommentoinut sekä olympialaisia että Ski Classics-kisoja Discoveryn kanavilla.

– Ski Classicsin ja pyöräilyn joukkuerakenteessa on yhtäläisyyksiä ja eroja. Mutta jos ajattelemme Tour de Francea, se on kolmen viikon kiertue ja Ski Classics taas yhden tai kahden päivän kisoista koostuva sarja. Sanoisin mieluummin, että Ski Classics muistuttaa yhden päivän etappeja isoilla pyöräilykiertueilla, Vacchi toteaa.

Lue myös: Marit Bjørgenin pääharjoitus oli sauvarinneintervallit

Onko pyöräilyjoukkueessa aina kapteeni?

– Kyllä, on, mutta tiimin jäsenten ei aina tarvitse ajaa pelkästään kapteenin puolesta. Kapteeni voi olla myös kokenut pyöräilijä, joka on ollut mukana pitkään ja tuntee pelin säännöt. Mutta usein kapteeni on se, jota varten muut tiimin jäsenet pyöräilevät. Joukkueessa voi olla myös jaettu kapteenin rooli, jolloin toisen kenties keskeyttäessä on vielä toinen pääajaja, jonka puolesta tiimi tekee töitä. Kapteenin lisäksi on apuajajia, joilla voi olla monia erilaisia rooleja.

– Jos rinnastan pyöräilyn Ski Classicsiin ja katsomme parhaita tiimejä Pro Tourilla, näillä joukkueilla on monia kortteja pelattavana, joita he käyttävät useissa kilpailuissa. Huipputiimeillä on mahdollista rakentaa etukäteen perustaktiikka, jossa tiedetään mitkä reitin osat sopivat kullekin hiihtäjälle ja vahvoina joukkueina he kykenevät täten kehittämään tiimeilleen sopivan kilpailun. 

Pitkissä urheilusuorituksissa mitä vain voi tapahtua. Miten paljon kisaa voi suunnitella etukäteen?

– Tour de Francessa tiedetään etukäteen ketkä ovat aika-ajovaiheessa mukana. Yksinkertaisesti ne, jotka ovat hyviä, ovat hyviä. Maantieajon etapit riippuvat niiden luonteesta. Jos reitti on mäkinen loppua kohti, se sopii joillekin ajajille parhaiten. Jos taas lopussa on pitkä suora maaliin, tämä sallii joukkuetaktiikan hyödyn tietyille ajajille, jotka omaavat kovan kirin. Mutta pitkän turneen jatkuessa ja kovien etappien jälkeen, tilanne muuttuu ja melkein kuka tahansa voi voittaa. Silloin täytyy olla oikea ajoitus, hyvä päivän kunto ja kyky olla mukana ratkaisevissa irtiotoissa.

– Niille ajajille, jotka tekevät irtiottoja tasamaan etapeilla, on tärkeää saada näkyvyyttä sponsoreille. Näitä mahdollisuuksia on vain aika vähän. Kiertueen alkupuolella kaikki ovat niin valppaita, että irtiotot ajetaan hetkessä kiinni. Mäki- ja vuoristo-osuuksilla sprintterit eivät ole niin vahvoja, joten monet irtiotot kestävät loppuun asti.

Tour de Francen tiimit koostuvat kahdeksasta pyöräilijästä ja apuajajien roolit voivat vaihdella päivittäin. Millaisia taktiikoita tiimeillä on?

– Joukkueelle kyse on optimoinnista, jotta saavutetaan tavoitteet, jotka he asettavat kullekin vaiheelle ja kiertueelle kokonaisuutena. Suurin osa taktiikoista luodaan etukäteen ja kaikilla joukkueilla on perustaktiikka, mutta kolmen viikon aikana voi tapahtua paljon. Otetaan esimerkiksi Team DSM, joka muutaman vuoden takaisen Giro d’Italian aikana ajoi kapteeni Romain Bardetille, mutta hänellä oli vatsavaivoja ja hänen täytyi jättää kiertue kesken. Sitten joukkueen oli muutettava tavoitteitaan ja taktiikoitaan Giron toisen puoliskon optimoimiseksi. Tällöin voidaan pyrkiä voittamaan yksi etappi ja jättää kokonaiskilpailu vähemmälle.  

– Vuoristoetapeilla taktiikat määräytyvät päivittäin. Usein pyritään siihen, että joku tiimin ajajista pysyy joukkueen johtajan kyydissä mahdollisimman pitkään. Joillakin apuajajilla on pyrkimys pysyä mukana tiettyyn pisteeseen asti ja sitten säästellä tulevia etappeja varten. 

Merkittävä ero pyöräilyssä pitkän matkan hiihtoon verrattuna on se, että pyöräilytiimi voi jatkuvasti olla yhteydessä ajajiinsa radioviestinnän kautta. Autossa ajava tallijohto ohjaa sitä, mitä tapahtuu ja antaa jatkuvasti ensikäden tietoa pyöräilijöille. Vanhan liiton miehenä suhtaudun tähän hieman skeptisesti, koska mielestäni se syö lajin luonnetta. Ajajat eivät ajattele omilla aivoillaan vaan huoltoauto kertoo milloin mikäkin joukkue valmistelee hyökkäystä.  

Miten pyöräilyn kehitys kohti joukkuelajia on oikein tapahtunut?

– Se riippuu vähän siitä, mistä maasta olet kotoisin. Omalta osaltani aloitin kilpapyöräilyn Italiassa, ja silloin oltiin vielä varovaisia tiimien kanssa. Pikkuhiljaa pääsimme, hyvässä ja pahassa, oppimaan joukkueena ajamista. Silti silloin sanottiin, että sinulla yksilönä on vapaus tehdä omia ratkaisuja, koska etenkään nuorten ajajien kehitystä ei saanut hidastaa. Mielestäni on tärkeää, että juniorivuosina opit hyvissä ajoin joukkueajamisen salat ja olet osana joukkuettasi. Se on arvokasta oppia.  

Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja näet pyöräily- ja Ski Classics -joukkueiden välillä?

– Samankaltaisuus on siinä, että Ski Classicsissa perusajatuksena on myös joukkue. Perinteisessä maastohiihdossa ei vastaavaa ole. Ski Classicsissa voit rakentaa tiimihenkeä ja tiimisi taktiikkaa joukkueesi jäsenten eri vahvuuksien ja heikkouksien perusteella. Yksi suuri ero on siinä, että pitkän matkan hiihdossa ei ole mahdollista edetä samalla tavalla kuin pyöräilyssä, koska peesaamisen etu on pyöräilyssä niin suuri. Porukassa ajaessa säästät niin paljon energiaa. Toinen ero on kisojen lopuissa, jolloin loppukireihin on helpompi valmistautua pyöräilyssä kuin hiihdossa. 

Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin sivustollamme ja päivitetty tänään. Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.

Teksti: Ingebor Scheve/Käännös: Teemu Virtanen