Ski Classics -kausi jatkuu lauantaina Norjassa Lillehammerin alueella, kun vuorossa on legendaarinen Birkebeinerrennet.

54 kilometrin kilpailu käydään raskaalla radalla, eikä hiihtäjien matkantekoa ainakaan helpota pakollinen kolmen ja puolen kilon repussa kannettava lisäpaino.

Viidenteen Birkebeinerrennettiinsä osallistuva Heli Heiskanen on vuosien varrella kokeillut erilaisia reppuja, mutta parhaaksi hän kokee mallin, jossa repun etuosa on rinnan kohdalta ristissä, mikä estää repun heilumisen.

– Painon vuoksi tämä kisa ei kuulu suosikkeihini. Kolme ja puoli kiloa tuntuu pieneltä määrältä, mutta minulla se on lähemmäs kuusi prosenttia painostani, joten kyllä se tuntuu. Kaikillehan se on sama, joten täytyy luottaa siihen, että se tuntuu muistakin ihan yhtä pahalta.

Heiskasen mielestä rata ei vaativuudeltaan ole esimerkiksi Reistadløpetin veroinen, mutta on silti yksi Ski Classics -sarjan raskaimmista. Matkanteko alkaa pitkällä nousuosuudella, mutta hän painottaa erityisesti toisen ylämäen vaativuutta, kun takana on jo useampi kilometri.

Myös useampaan otteeseen Birkebeinerrennetin hiihtänyt Heikki Korpela kuvailee kilpailua ”kapasiteettikisaksi”, jossa täytyy olla kuntoa hiihtää. Hän on aiempina vuosina oppinut kantapään kautta, että alkumatkalla lihaksiin kerätty happo pilaa kilpailun hetkessä.

– Olen tehnyt sen virheen, että yritin väkisin lähteä kärkiletkan mukaan. Tuli happoa ja se näkyi heti tuloksissa, joten kisa on helppo pilata heti alussa.

Norjassa asuva Korpela on Heiskasen kanssa samoilla linjoilla siitä, että rata on yksi raskaimmista. Hän toteaakin, että Suomessa ei tällaista kilpailua varten pääse pitkien nousujen puutteessa juuri harjoittelemaan.

Tapahtuman tunnelmaa Korpela kuvaa ainutlaatuiseksi. Vaikka hiihtohullu norjalaiskansa löytää paikalle säällä kuin säällä, keräsi viime vuoden aurinkoinen kevätkeli paikalle erityisen paljon yleisöä. Kokemus on edelleen kirkkaana Korpelan mielessä.

– Kyllä viime vuosi jäi mieleen, kun yleisöä oli kuin Holmenkollenilla. Aurinko paistoi ja tunnelma oli mieletön, varsinkin lopussa oli ihan kunnon yleisömeri. Harvoin sellaista kokee.

Kysymysmerkkejä ilmassa

Sekä Heiskasen että Korpelan kilpailuvire on heille itselleenkin tällä hetkellä pieni arvoitus. Heiskasen kautta ovat varjostaneet haasteet terveyden, kaluston ja huollon kanssa. Korpelalla ei tuoreena isänä puolestaan ole ollut samalla tavalla aikaa panostaa harjoitteluun.

– Kausi ei ole mennyt odotusten mukaan. On ollut paljon asioita, joihin en ole voinut itse vaikuttaa, mutta niihin paneudutaan kauden jälkeen. En tykkää hiihtää Birkeä, mutta kahta viimeistä kilpailua odotan innolla, ne ovat suosikkejani, Heiskanen kertoo.

Korpelan pitkänmatkan harjoittelua on hidastanut loppuvuodesta saatu perheenlisäys, joka on vaatinut paljon aikaa tuoreelta isältä. Viime viikkojen ajan hän on kuitenkin pystynyt lisäämään harjoittelua.

– En ole ehtinyt harjoitella niin paljon kuin pitkille matkoille vaatisi. Nyt on kuitenkin alkanut helpottamaan ja kuntokin tuntuu olevan parempaan päin. Tämän viikon olen etenkin saanut treenattua todella hyvin, joten lauantaina sitten nähdään, mihin se riittää, Korpela toteaa.