Kun hiihtomaajoukkueessa on tällä kaudella ollut 20 urheilijaa, on myös sprinttiin panostavia joukossa useampia. Se on mahdollistanut pitkillä korkean paikan leireillä harjoittelun eriyttämisen niin, että se palvelee parhaalla mahdollisella tavalla myös sprinttihiihtäjiä. Valmentaja Ville Oksanen kertoi Maastohiihto.comille mietteitään harjoituskauden onnistumisesta sekä perjantain sprinttipäivästä Oloksella.

Urheilijoilta on kuulunut positiivista kommenttia sprinttihiihtäjien eriytetyistä harjoituksista ja tyytyväinen on myös Ville Oksanen.

–  Hyvä fiilis on jäänyt. Olemme saaneet hyvin asioita tehtyä, mutta totta kai kilpailut näyttävät sen, kuinka hyvin olemme onnistuneet, Oksanen sanoo.

Missä joukkueena on harjoituskaudella menty eteenpäin?

– Kilpailut varmasti näyttävät, onko jokaisen kohdalla onnistunut, mutta tasatyönnössä ja erien loppuvedoissa ollaan harjoituksellisesti menty eteenpäin. Sen lisäksi urheilijat ovat kokonaisuudessaan harjoitelleet hyvin, ja ovat varmasti maailmancupin aikana hyvässä kunnossa, vaikka tässä vaiheessa kilpailuvalmius vielä paljon vaihtelee. Olen joukkuetasolla tyytyväinen siihen työhön mitä urheilijat ovat tehneet, Oksanen sanoo.

Jos maajoukkueessa on vain yksi tai kaksi sprinttiin panostavaa, on laadukkaiden sprinttiharjoitusten tekeminen ryhmässä vähintäänkin haastavaa. Kun sprinttihiihtäjiä on ryhmäksi asti, tulee erilaisia mahdollisuuksia kehittää yhdessä nimenomaan sprinttikilpailuissa tarvittavia asioita.

Sellaisia suomalaisetkin ovat kesällä ja syksyllä tehneet: on ollut sprinttikisaharjoituksia ja muita kilpailussa tapahtuvia asioita kehittäviä harjoituksia.

 – On ollut perussprinttiharjoituksia, eli aika-ajo ja erähiihtoja. Sitten on ollut nopeusharjoituksia, että vetopaikat on mietitty eikä vedetä vain 100 prosenttia täysillä. Tulee vaikka mutkaan ja joka tapauksessa tekniikanvaihtoja, tullaan tasaiselta ylämäkeen tai toisin päin, Oksanen kertoo esimerkin.

”Huomasi hyvin, että kun yhden virheen teki, oli jo ulkona”

Erilliset sprinttiharjoitukset ovat tärkeitä, mutta sprinttihiihtäjillekin tärkeää ovat olleet leireillä myös laadukkaat kestävyysharjoitukset koko joukkueen kanssa.

– Niillä leireillä mitä on ollut Suomessa, olemme menneet käytännössä samalla leiriohjelmalla.

Moni sprinttihiihtäjä pääsi Oloksen Tykkikisoissa kovaan kyytiin ulkomaalaisten kilpakumppaneiden kanssa. Jasmi Joensuun kakkossija, Ville Ahosen kolmossija ja Lauri Vuorisen kuudes sija olivat suomalaisten parasta antia.

– Oli tärkeää, että saatiin kilpailu, jossa oikeasti joutuu hiihtämään aika-ajon ja jokaisen erävaiheen käytännössä täysillä. Jos ei koko matkaa niin ainakin sen loppuvedon. Totta kai osalla jäi kahteen hiihtoon, mutta osa pääsi finaaliin asti. Mitä kovempia sprinttikisoista tulee, sitä parempia ne harjoituksina yleensä ovat ja valmistavat paremmin maailmancupiin.

– Huomasi hyvin, että kun yhden virheen teki, oli jo ulkona. Aika pienestä on kiinni, niin kuin se yleensä myös maailmancupin sprinteissä on. Toki Oloksella vähän vaikutti myös, että kun oli kunnon lumisadekeli, ei oikein ollut kuin yksi latu, joka luisti. Se vielä korosti sitä, ettei ohituspaikkoja ollut ihan hirveästi. Kaikille ei toivottua tulosta tullut, mutta siihenkin oli selkeät syyt. Useammalla oli kuitenkin hyvääkin menoa.