Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian ja nuorten maajoukkueen valmentajan, Ville Maunukselan, mukaan alkavan harjoituskauden kynnyksellä on tärkeää pysähtyä miettimään kuluneen kauden onnistumisia ja kehityskohtia. Tarkasti täytetty harjoituspäiväkirja kertoo usein syyn sekä hyvälle että heikolle kilpailumenestykselle.

Kulunutta kautta analysoitaessa on Maunukselan mielestä tärkeää miettiä kokonaisuutta. Sen sijaan, että keskityttäisiin vain menneen talven kilpailuihin, olisi hyvä miettiä ovatko eri osa-alueet, kuten voimaominaisuudet, kehittyneet. 

Eri osa-alueilla tapahtunutta kehitystä voi mitata laboratoriotesteillä, kuten mattorullahiihtotesteillä, jotka antavat tarkat arvot esimerkiksi tasatyöntöominaisuuksista. Maunukselan mielestä yli 20-vuotiaiden hiihtäjien kohdalla tällaisten erikoistestien tekeminen on järkevääkin.

Nuorempien urheilijoiden kohdalla kehityksen seuraamiseen riittää maksimaalista hapenottoa mittaavat sauvakävelytestit. Talven aikana hyvä mittari on myös se, miltä eri tekniikat näyttävät ja tuntuvat kilpailuissa.

Menneen kauden analysointi on Maunukselan mielestä jo nuorten hiihtäjien kohdalla tärkeää. Vaikka tavoitteissa onnistumista tulee arvioida kriittisesti, ei urheilijan vahvuuksia sovi unohtaa.

– Monesti sorrutaan miettimään vain asioita, joita pitää kehittää ja lähdetään heikkouksien kautta, vaikka yhtä lailla pitäisi miettiä, mitkä ovat urheilijan vahvuudet ja minkä ominaisuuksien varaan kilpailusuoritus pohjautuu. Omasta mielestäni olisi tärkeää, että urheilijan vahvuuksia koitettaisiin hioa vielä vahvemmiksi, että ei niitä missään nimessä saa unohtaa harjoittelun suunnittelussa.

Harjoituspäiväkirja on Maunukselan mielestä yksi hiihtäjän tärkeimmistä työkaluista etenkin uutta kausisuunnitelmaa tehdessä.

– Jos koko kauden tavoite on ollut tasatyönnön kehittäminen ja harjoituspäiväkirjasta nähdään, että tasatyöntöharjoituksia on tullut kerta viikkoon, se ei vielä kauheasti kehitä. Harjoituspäiväkirjasta löytyy syy ja selitys asiaan kuin asiaan. Mitä tarkemmin urheilija osaa kirjata omia fiiliksiään ylös, sitä enemmän siitä on jälkikäteen apua.

Nuorten harjoittelussa yleinen virhe on Maunukselan mielestä liian kova harjoittelu muun elämän kuormittavuuteen nähden. Harjoituspäiväkirjaan merkityt tuntemukset kilpailuissa ja harjoituksissa auttavat urheilijaa ja valmentajaa oppimaan, milloin kokonaiskuormitus ei ole pysynyt hallinnassa.

– Harjoituspäiväkirjan avulla voidaan tehdä johtopäätöksiä, että tuolla on homma lähtenyt menemään väärään suuntaan ja pystytään niitä kuoppia välttämään jatkossa. Virheitä kuuluu tehdä ja ne kuuluvat harjoitteluun, mutta samaa virhettä ei kannattaisi kovin montaa kertaa lähteä toistamaan, Maunuksela toteaa.