Petteri Koivisto sai alkuvuodesta diagnoosin, jonka mukaan hänen keuhkonsa olivat pahasti tulehtuneet. Lääkärikäyntiä edelsi monta viikkoa kestänyt ajanjakso, jolloin harjoitukset eivät kulkeneet toivotulla tavalla.

Koivisto kertoo, että loppusyksyyn asti hänen harjoituskautensa sujui paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Ensimmäinen tunne siitä, ettei kaikki ole kunnossa, tuli Oloksen leirillä marraskuussa. Kun oireet jatkuivat, varasi hän itselleen lääkäriajan. Diagnoosi keuhkojen tilasta tuli tammikuun lopussa.

– Kun harjoituksissa nosti tason vauhtikestävyysalueelle, tuntui kuin joku olisi laittanut tulpan kurkkuun. En saanut ollenkaan happea ja aloin hyperventiloimaan.

– Diagnoosin saaminen oli omalla tavalla helpotus. Sitä edeltävä aika oli epävarmaa, eikä satavarmasti pystynyt sanomaan, että mikä on, kun ei harjoituksissa kulje, Koivisto kertoo.

Varmaa vastausta tilanteen taustalla olevista syistä ei kukaan ole osannut Koivistolle antaa, mutta hän itse epäilee, että alkutalven kovilla pakkasilla oli osuutta asiaan. Sen lisäksi tammikuun lääkärikäynnillä hänellä havaittiin myös astma, joka on voinut edesauttaa tilanteen kehittymistä.

Täyslepoa ei Koiviston tarvinnut missään vaiheessa pitää, mutta pitkään hän pystyi tekemään vain lyhyitä peruskestävyyslenkkejä ja pientä oheisharjoittelua, kuten liikkuvuutta. Maaliskuun alun jälkeen hän sai alkaa toteuttamaan aerobista harjoittelua normaaliin tapaan, mutta tehoharjoituksia ei ole ollut vielä lainkaan mukana.

– Uskon, että viimeistään harjoituskauden alkuun pitäisi olla sellainen tilanne, ettei tarvitse himmailla enää ollenkaan. Tietenkin toivoin, että toipuminen olisi ollut nopeampaa, mutta pääasia on se, että suunta on oikea. Paluu pitää tietenkin tehdä asteittain, ei voi ruveta liikaa ahmimaan kerralla.

Harjoittelun kannalta onnistuneen kesän jälkeen Koiviston odotukset olivat korkealla ja talven aikana turhautuneisuus on ollut usein läsnä. Hän kuitenkin kertoo, että tilanne on ollut eräänlainen kasvuprosessi, jonka myötä kehitystä on tullut henkisellä puolella.

– Kärsivällisyyttä se on vaatinut ja omien ajatusten kanssa on saanut olla aika paljon. Kyllähän se pistää tietenkin turhauttamaan, mutta paikalleen ei voi jäädä vellomaan. Pitää vain jatkaa eteenpäin ja tehdä asiat niin hyvin kuin sillä hetkellä voi. Katse on tulevaisuutta ajatellen positiivinen, mikään ei kuitenkaan ole ohi.

Koivistosta on mediassakin jo pitkään puhuttu tulevaisuuden huippulupauksena ja etenkin viime talven hienot viestiankkuroinnit Vantaan ja Rukan Suomen cupeissa herättivät keskustelua Koiviston nimen ympärillä. Lisäpaineita tällaiset keskustelut eivät Koivistolle ole tuoneet.

– Mikään ulkopuolinen tekijä ei voi luoda isompia paineita, mitä itse luon itselleni. Koen, että nuo jutut eivät sillä tavalla vaikuta omaan tekemiseen, Koivisto toteaa.