Tour de Ski yhdistää sprintit, väliaikalähdöt ja massalähdöt yhdeksi kokonaiskilpailuksi, jossa mitataan paitsi kestävyyttä myös nopeutta, palautumiskykyä ja kilpailutaktiikkaa. Kun kiertue siirtyy nyt ratkaisevaan vaiheeseensa Val di Fiemmeen, katseet kääntyvät jälleen kohti yhtä lajin tunnetuimmista näyttämöistä: Alpe Cermisin loppunousua.

Tour de Ski on maastohiihdon maailmancup-kauden yksi odotetuimmista kokonaisuuksista. Kiertue sai alkunsa kaudella 2006–2007, ja siitä lähtien se on jakanut mielipiteitä saaden aina kuitenkin suuren huomion. Kilpailu käydään tavallisesti vuodenvaihteen molemmin puolin, ja sen kokonaiskilpailu ratkeaa yhteisaikojen perusteella. Etappien aikana kerätyt sekunnit ja mahdolliset bonukset tekevät jokaisesta päivästä merkityksellisen. Moni hiihtäjä onkin todennut, että Tour de Ski on lähempänä suurta ympäriajoa kuin yksittäistä maailmancup-kilpailua.

Lue myös: Suomen naishiihtäjät hyvässä vedossa Toblachissa – kaksi kovaa suomalaista jättää kiertueen kesken

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Kiertueen legendat

Kiertueen historian menestyneimmät hiihtäjät ovat samalla koko lajin suurimpia nimiä. Miesten puolella neljään kokonaisvoittoon ovat yltäneet sveitsiläinen Dario Cologna ja norjalainen Johannes Høsflot Klæbo. Cologna edusti pitkään Tourin perinteistä kestävyyshiihtäjän mallia, joka oli vaikeasti voitettavissa erityisesti pitkillä matkoilla ja loppunousussa. Klæbo puolestaan on tuonut Tour de Skille uudenlaista dynamiikkaa sprinttivoimallaan ja kyvyllään hallita kokonaiskilpailua myös taktisella osaamisella. Venäläinen Alexander Bolshunov, joka on voittanut kiertueen kahdesti, muistetaan erityisesti tasavahvoista hiihdoista podiumille matkalla kuin matkalla.

Naisten puolella Tour de Ski on ollut vahvasti muutamien nimien hallussa. Puolalainen Justyna Kowalczyk ja norjalainen Therese Johaug ovat molemmat voittaneet kokonaiskilpailun neljä kertaa. Kowalczyk oli kiertueen alkuvuosien ehdoton kuningatar, joka teki Alpe Cermisistä lähes oman valtakuntansa. Johaug jatkoi perinnettä myöhemmin murskaavalla nousuvoimallaan. Suomalaisesta näkökulmasta Tour de Skin historiaan on jäänyt vahvasti Virpi Kuitusen kaksi kokonaisvoittoa, jotka nostivat Suomen hetkellisesti lajin ehdottomaan kärkeen. Viime vuosina yhdysvaltalainen Jessie Diggins on laajentanut voittajien joukkoa ja osoittanut, että Tour de Ski ei ole enää vain eurooppalaisten temmellyskenttä. Diggins johtaa Touria myös nyt, kun kiertue siirtyy Val di Fiemmeen.

Raastava Alpe Cermis

Kiertueen huipennus Val di Fiemmessä on vuodesta toiseen yksi koko kauden puhutuimmista hetkistä. Val di Fiemme on pitkän hiihtohistorian omaava alue, jossa on järjestetty lukuisia arvokilpailuja. Tour de Skissä sen rooli on kuitenkin erityinen, sillä viimeinen etappi päättyy legendaariseen Alpe Cermis -nousuun, jossa on yli 400 metrin korkeusero ja jopa 28 % jyrkkyys noin kolmen kilometrin matkalla.

Alpe Cermisin loppunousu on noin kolme kilometriä pitkä ja nousee satoja metrejä ylöspäin jyrkkää laskettelurinnettä pitkin. Jyrkimmissä kohdissa kaltevuus lähentelee 30 prosenttia, mikä tekee etenemisestä lähes paikallaan tapahtuvaa kamppailua. Nousu hiihdetään vapaalla hiihtotavalla, mutta monet hiihtäjät turvautuvat käytännössä kävelyä muistuttavaan askellukseen (ns. ”ankka-tekniikka). Yleisö on aivan reitin tuntumassa, ja tunnelma muistuttaa usein pyöräilyn suuria vuorietappeja. Monesti koko Tour de Skin kokonaiskilpailu on ratkennut vasta nousun loppuosuudella.*

Lue myös: Suomen joukkue Tour de Ski-kiertueelle

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Kiertueen tilanne

Tämän kauden kiertue on edennyt tuttuun tapaan intensiivisessä tahdissa, ja ennen Val di Fiemmen etappeja kokonaiskilpailu on melko tiukka. Tosin kärkisijat karkasivat Toblachin viimeisessä takaa-ajokisassa tutuille nimille, kun Klæbo ja Diggins ottivat selkeät johtoasemat. Suomalaisista Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski jättivät leikin kesken ennen olympiakeskukseen siirtymistä. Naisissa on kolme suomalaista seitsemän parhaan joukossa, mutta miehissä Perttu Hyvärinen on Iivo Niskasen keskeytettyä paras suomalainen sijalla 18.

Huomenna hiihdetään perinteisen hiihtotavan sprintit, jotka ovat tärkeä kenraaliharjoitus lajin spesialisteille ennen olympialaisia. Sunnuntaina on sitten vuorossa legendaarinen Alpe Cermis. Nousu ei ole vain yksi etappi muiden joukossa, vaan se on hetki, jolloin koko viikon rasitus ja onnistumiset konkretisoituvat.

Tour de Ski on vuosien saatossa muodostunut kilpailuksi, jossa syntyvät lajin legendat. Se vaatii hiihtäjältä kokonaisvaltaista osaamista ja henkistä kestävyyttä tavalla, johon harva muu kilpailu pystyy. Kun kiertue nyt siirtyy Val di Fiemmeen ja katseet kohdistuvat kohti Cermisin rinnettä, tiedossa on jälleen hetki, jota katsojatkin jännittävät televisioruutujen ääressä pohtien, kuka sammuu mäkeen ja kuka kapuaa sen vauhdikkaimmin.

*Maastohiihto.com:n päätoimittajan omakohtainen kokemus Alpe Cermisistä: Viaplay:llä töissä ollessani sain mahdollisuuden kokeilla Alpe Cermisin nousua omakohtaisesti. Päätin yrittää tasatyöntää nousun ylös, koska sitä ei ole kuulemma kukaan vielä tehnyt. Mäki oli alkuun ihan hiihdettävä, mutta helpohkon alun jälkeen jyrkimmät kohdat oli mentävä siksakkia, jotta ne pystyi ylipäätänsä hiihtämään. Pari kertaa oli pysähdyttävä hengähtämään, vaikka vauhti ei ollut kova. Tasatyönnöllä edetessä usko oli välillä hiipua, mutta sinnittelin jyrkät pätkät hampaita purren, ja loppu olikin jo helppoa ennen maaliviivaa. Hienoin palkinto oli seuraavana päivänä, kun Klæbo kehui suoritustani häntä haastatellessa. Tunnustan, että omalla tavallaan Alpe Cermis oli kovin yksittäinen tasatyöntösuoritukseni, vaikka tietysti 24 tunnin hiihdon maailmanennätys tasatyöntäen on vertaansa vailla. Jäädään odottamaan, kuka pukkaa mäen seuraavaksi!

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.