Emmi Lämsän alkukauden sotki korona, mutta sen jälkeen hän on päässyt hiihtämään maailmancupia ulkomaillakin ja saanut arvokasta oppia. Sunnuntaina Lämsä hiihtää Lahdessa 20 kilometriä perinteisellä ja odottaa matkaa mielenkiinnolla.

Ennen kauden alkua Lämsä, 24, oli yksi niistä suomalaishiihtäjistä, joiden kehitystä lähemmäs Suomen ykköshiihtäjiä odotettiin mielenkiinnolla. Siihen olikin hyvät ennusmerkit, sillä Lämsä sanoo olleensa kauden alla ”varmasti kovemmassa kunnossa kuin koskaan”. Tilanne heilahti täysin toiseksi pari viikkoa ennen kauden alkua, kun Lämsä sairastui koronaan.

– Se oli niin lievä tautina. Oli vähäisiä oireita, jotka eivät harjoittelua estäneet, joten ehdin treenata siinä koronassa. Vei 1,5 kuukautta että pääsi siitä montusta. Se oli aika petollinen, kun se oli niin lievä. Sairastin sen toisen kerran, enkä heti edes osannut yhdistää, että ne oireet mitä oli, olisivat koronaa., Lämsä sanoo Maastohiihto.comille.

– Kyllähän se oli aika synkkä syksy sen jälkeen. Oli kovat odotukset ja oli tarkoitus, että olisin päässyt Rukalle ja alkukaudesta kiertämään maailmancupia. Sitten meni ihan kokonaan suunnitelmat uusiksi.

Tällä kaudella kilpailuja on Lämsälle tullut melko vähän kalenteristakin johtuen:

–  Joulun jälkeen Rovaniemellä pidettiin parit harkkakisat ja sen jälkeen seuraavat kisat olikin Tampereen SM-kisat. Siinäkin oli kuukauden tauko.

Uutta nousuaan Lämsä rakensi maltilla kisa kerrallaan. Tietoisuus kesän ja syksyn onnistuneesta harjoituskaudesta auttoi.

– Ei siinä auttanut kuin malttaa, odotella ja luottaa siihen työhön mitä tehdään. Tietenkin tavoitteet oli, että olisin päässyt Planican koneeseen mutta ne kaatuivat alkukauteen.

”Näin mitä omat heikkouteni ovat”

Tampereen SM-hiihdot sujuivat sen verran hyvin, että Lämsä pääsi Les Roussesin ja Toblachin maailmancupeihin. Kokemukset olivat antoisia.

– Noihin kisoihin pitää vaan päästä useammin. Vielä on paljon työtä tehtävänä, mutta askelia on otettu eteenpäin. Toblachin kisassa rata oli minulle tosi huono. Näin mitä omat heikkouteni ovat ja mihin oikeasti pitää panostaa. Ranskan kisa oli sellainen, jossa oli kuokkanousua ja wassua, siinä tulos oli paljon parempi. Huomaa, että se on itselle vahvuusaluetta ja helppoihin ja tasaisiin maastonkohtiin pitää panostaa.

Lämsä oli Les Roussesissa vapaan kympillä 25:s, Toblachin vapaan kympillä 37:s ja maaliskuussa Holmenkollenin 50 kilometrillä 22:s. Yleisesti vapaan kymppi on ollut Lämsälle hyvä matka, toki sitä myös hiihdetään usein.

–  Vapaan 20 voisi olla (sitäkin) parempi matka, Lämsä sanoi.

Vapaa on hänelle ylipäätään perinteistä parempi hiihtotapa. Lämsällä on selkeä käsitys kehityskohteistaan:

–  Tasatyöntö on minun heikko kohta. Olen viime vuosina olen oppinut käsiä käyttämään, mutta aika pitkälti on ollut vapaan hiihdossakin sellaista, että kädet ovat olleet tukikepit siinä vieressä, että voisin vaan suunnilleen jaloilla hiihtää, Lämsä kuvailee nauraen.

– Perinteisellä tekniikassa on paljon hiomista, mutta tasurikapasiteetti on myös aika heikko. Sekin on mennyt eteenpäin, mutta siinä on vielä paljon tehtävää.

Lämsä oli mukana historiallisella 50 kilometrillä Holmenkollenilla.

– Oli se kova koettelemus, mutta tykkäsin. Oli hyvä kisa ja hyvä matka, minun puolesta voi kyllä useamminkin hiihtää. Ehkä siinä huomaa, että isot erot tulee siinä, että maailman huipulla oma kalusto on tosi hyvä. Itselläni oli yksi ylivoimainen pari, jolla lähdin hiihtämään ja jolla olisi pitänyt hiihtää koko matka. Kun tein suksenvaihdon, ero alkoi moninkertaistumaan kärkeen. Kyllähän 30:lläkin on suksenvaihto, mutta 50:llä korostuu erot kärjen ja omantasoisten urheilijoiden kesken. Hyvä matka ja hyvät radat.

Kehityshaasteita riittää

Salpausselän kisoissa sunnuntaina hiihdetään 20 kilometriä perinteisellä, jonne Lämsä suuntaa rennoin ja avoimin mielin.

–  Aika takarivin paikka on. Ja tulee olemaan ensimmäiset kilometrit olemaan sellaista, että tarkkana saa olla. Mielenkiinnolla lähdetään. Viime vuonna oli hurja kannustus matkan varrella.

Kun Lämsä miettii tulevia vuosia ja kehitystään hiihtäjänä, hän sanoo, että melkein joka osa-alueella pitäisi mennä eteenpäin.

– Ylävartalon kapasiteetti on iso kehityskohde.

 Ylävartalon kapasiteetin kehitys on ollut työn alla aiemminkin, mutta se on sitä edelleen, ennen kaikkea sen ladulle siirtäminen.

–  Lihaskestävyys on juttu, jota aina pitää kehittää. Samoin räjähtävyys. Olen kyllä nopea urheilija, mutta se, että saan sen nopeuden esiin, vaatii, että on hetki hiihdetty. Jokaisella osa-alueella on paljon tekemistä, mutta hyvin on parissa vuodessa saatu perusjuttuja kehitettyä.