Sven-Åke Lundbäck on yksi ruotsalaisista hiihtäjälegendoista, joka on saavuttanut mainetta arvokisoissa ja voittanut myös Vasaloppetin. Haastattelussamme hiihtäjäsankari muistelee vuoden 1981 voittoaan sekä Sapporon olympialaisia että Lahden MM-kisoja. Hänen mukaansa on myös nimetty Vasaloppetin kuuluisat loppupuolen nousut, jotka kantavat nimeä Lundbäcksbackarna.

Sven-Åke Lundbäck hylkäsi maajoukkueen vuonna 1980 , mutta ei halunnut lopettaa uraansa hiihtämättä Vasaloppetia.

– Olin päättänyt etukäteen, että en aio roikkua maajoukkueen mukana niin kauan, että minut heitetään pois sieltä. Kun tein päätökseni, olin toisena tietyn Wassbergin jälkeen. Ja olin jo ennen tätä päättänyt, että Vasaloppet oli hiihdettävä, sanoo 74-vuotias Lundbäck, joka aikoinaan puhalsi huikeat hapenottoarvot: 94,6 ml/kg/min.

Sapporon olympialaiset vuonna 1972 ja 15 km matka ovat piirtyneet Lundbäckin muistiin kirkkaina. 

– Kolmenkympin hiihdossa lunta alkoi sataa tunti ennen starttia ja tuo kisa ei onnistunut. Mutta 15 kilometrin kilpailussa keli oli aivan toisenlainen. Silloin oli seitsemän tai kahdeksan astetta pakkasta, auringonpaiste ja kovat ladut. Hiihdin kuten aina eli täysillä alusta loppuun. Minulla oli vain yksi vauhti, kun kilpailin ja se oli täyttä häkää. Tai jos ollaan ihan tarkkoja, vauhtini oli 98 prosenttia maksimista. Noina päivinä oli yleisempää, että aloitettiin rauhallisemmin ja kiristettiin loppua kohti. Halusin kuitenkin varmistaa, että olin riittävässä johdossa puolessavälissä ja sain 30 sekunnin eron muihin. Sitten vain yritin pitää asemani loppuun asti, Lundbäck kertoo kuuluisasta hiihdostaan, jossa myös Juha Mieto hiihti neljänneksi vain 0,06 sekunnin erolla pronssiin.

Lue myös: Jan Ottoson oli olympia-menestyjä ja Vasaloppet-sankari

Kuusi vuotta Sapporon jälkeen oli Lahden MM-kisojen aika. Nuo kisat ja Lundbäckin kova hiihto 50 km ovat vielä hyvin muistissa monelle hiihtoa seuranneelle penkkiurheilijalle. Samalla matkalla Juha Mieto hiihti viimeiseksi ja aina saunaan asti.

– Lahden radat eivät sinänsä sopineet minulle. Reitillä oli pitkiä tasatyöntöosuuksia, mutta hyödynsin kaikki mahdolliset ylämäet ja se vei minut voittoon. Tuntuu hienolta, että kykenin voittamaan arvokisoissa sekä 15 km että 50 km. Tämän päivän sprinttihiihto ei kuitenkaan olisi sopinut minulle ollenkaan. Olisin jäänyt vain jalkoihin noilla matkoilla, Lundbäck naurahtaa.

Vain kolme muuta hiihtäjää ovat onnistuneet voittamaan henkilökohtaisen kullan sekä MM- että olympialaisissa ja Vasaloppetissa. Nämä hiihtäjät ovat Lundbäckin lisäksi Sven Utterström, Sixten Jernberg ja Assar Rönnlund. Myöhemmin myös puolalainen Justyna Kowalczyk on saavuttanut tämän merkkipaalun.

Tie Sven-Åke Lundbäckin Vasaloppetin voittoon alkoi toden teolla vajaa vuosi ennen h-hetkeä.

– Vanha maajoukkuevalmentajani Bjarne Andersson kokosi pitkän matkan hiihtoryhmää tarkoituksena hiihtää Keski-Euroopan kisoja. Dolomitenlauf Itävallassa oli ensimmäinen kilpailumme. Reitti oli pohjimmiltaan tasainen ja 20 km ennen maalia oli yksi mäki. Iskin siihen, mutta minut saatiin kiinni ennen loppua ja hävisin kirissä. Marcialongassa päätin pysyä pääjoukon mukana viimeiseen mäkeen asti ja sitten iskin täysillä ja sain tilaisuuteni.

Kyseisessä kisassa toiseksi tuli vuoden 1978 Vasaloppet-voittaja ja Lahden MM-kisojen 50 km pronssimitalisti Jean-Paul Pierrat Ranskasta. Eroa Lundbäckin ja Pierratin välillä oli kahdeksan sekuntia. Pierrat tuli myös ensimmäisenä maaliin vuoden 1982 Vasaloppetissa, mutta hänet hylättiin suksien vaihdon takia.

Arvokisamitaliensa lisäksi Sven-Åke Lundbäck yhdistetään ikuisesti Vasaloppetiin. Osittain siksi, että hän onnistui voittamaan kisan ensimmäisellä ja ainoalla yrityksellään, mutta myös siksi, että hänen nimeään kantavat mäet ovat yhä näkyvä osa Vasaloppetin brändiä. Hiihtäjälegenda ei tiennyt etukäteen radasta juuri mitään.

-Minulla ei rehellisesti sanottuna ollut mitään hajua koko radasta. Tiesin, että Evertsbergin jälkeen tulee mäkiä ja siellä olisi iskuni paikka. Kun lähestyimme noita mäkiä, siirryin takajoukoista lähemmäksi kärkeä ja tien alituksen jälkeen tuli nousu. Iskin siihen, mutta se oli liian lyhyt ja etumatkani ajettiin kiinni. Jouduin odottamaan, kunnes tultiin niihin Oxbergin nousuihin. 

Lundbäck hiihti kärjessä yhdessä Miedon kanssa, joka oli edellisenä vuonna hävinnyt Lake Placidin olympialaisissa Thomas Wassbergille tuon karvaan sadasosan 15 kilometrin hiihdossa. 

– En pelännyt Mietoa ollenkaan, koska tiesin, että jos jatkan omaa tahtiani niihin nousuihin, tulisin olemaan yksin. Kun näin nousussa olevat mainoskyltit, tajusin, että tässä olisi minun paikkani iskeä. Hiihdin täysillä ja sain eroa. Mäki jakautuu kolmeen eri vaiheeseen, ja vaimoni seisoi ensimmäisen osan päällä ja huusi, että eroa tulee. Jatkoin puskemista, mutta mäen jälkeen oli vielä 30 km matkaa jäljellä. En kuitenkaan hidastellut vaan painoin vauhdilla eteenpäin. 

Saavuttuaan viimeiselle huoltopisteelle Eldrisiin, Lundbäckillä oli jo neljän ja puolen minuutin johto muihin nähden. Hän ei kuitenkaan tiennyt sitä ja vasta Moraparkenissa kilometrin ennen maalia hänelle tuli tunne, että voitto olisi hänen. 

– Vasta tuolloin olin varma, että voitan kisan. Sitten tuli väsymyksen tunne, mutta onnistuin pääsemään maaliin. Ja olen ylpeä siitä tavasta, jolla voitin Vasaloppetin. Ja se, että tein sen heti ensiyrittämällä. On myös hienoa, että minut liitetään vielä 40 vuotta voittoni jälkeen Vasaloppetiin noiden mäkien kautta, sanoo Lundbäck, joka on asunut Luulajassa koko ikänsä.

Yksitoista vuotta sitten hän jäi eläkkeelle liikunnanopettajan työstä, mutta urheilu on edelleen tärkeä osa hänen elämäänsä.

– Harjoittelen yhä aika usein. Sanoisin, että teen noin 100 hiihtotreeniä kauden aikana, ajan myös maastopyörällä, teen kevyttä juoksua ja voimaharjoittelua. Teen siis kolme tai neljä treeniä viikossa. 

Sven-Åke Lundbäck tunnettiin perinteisen hiihtotavan spesialistina ja vuorotahti oli hänen bravuurinsa. Mitä mieltä entinen huippuhiihtäjä on tämän päivän pitkän matkan hiihdosta, jossa matkaa taitetaan pelkästään tasatyöntäen?

– Tasatyöntö on luonnollista kehitystä. Välineet ovat kehittyneet niin paljon vuosien varrella. Tasatyönnöllä edetään nyt niin paljon kovempaa, joten on järkevää käyttää sitä tekniikkaa, joka on nopein. Itsekin hiihdän nykyään tunnin lenkistä 40 minuuttia tasatyöntäen. Silloin kun voitin Vasaloppetin, tasatyönnöllä edettiin kuitenkin aika vähän. Mielestäni lajin kehitys on jännittävää ja seuraan hiihtoa yhä tarkasti. Etenkin Ski Classics kiinnostaa, koska tiimitaktiikalla on niin suuri merkitys ja on mielenkiintoista nähdä eri rooleja hiihtäjillä, Lundbäck toteaa haastattelun lopuksi.

Teksti: Mårten Lång/Käänös Teemu Virtanen

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.