Řezáčin perheen kolmas sukupolvi on vähitellen varttumassa. Stanislavin nuorempi poika, Aleš Řezáč, liittyi tänä keväänä junioreiden maajoukkueeseen. Seuraako hän legendaarisen tšekkiläisen Pro Team -urheilijan isänsä jalanjälkiä?

Řezáč on tuttu nimi Tšekin hiihtopiireissä ja myös ulkomailla. Nyt perheen kolmas sukupolvi on vähitellen varttumassa. Stanislavin nuorempi poika, Aleš Řezáč, liittyi tänä keväänä junioreiden maajoukkueeseen. Seuraako hän legendaarisen tšekkiläisen Pro Team -urheilijan isänsä jalanjälkiä?

Sukunimen Řezáč kanssa syntyminen, eläminen ja kilpaileminen ei ole helppoa Tšekin hiihtoyhteisössä. Monet pohtivat, kilpaileeko hän pitkän matkan kilpailuissa ja jatkaako isänsä viitoittamaa tietä. Onneksi nuori, lahjakas hiihtäjä ei anna ulkopuolisen paineen vaikuttaa itseensä, vaan kulkee omaa polkuaan.

Aiemmin hänet nähtiin usein seuraamassa Stanislavia pyöräilyharjoituksissa. Mutta vanhempiensa eron jälkeen hän ei näe isäänsä kovin usein: ”Näen isää vain kisoissa tai Jizerská50:ssä, muuten emme vietä paljoa aikaa yhdessä. Ehkä joskus leirillä,” hän kuvailee nykyistä perhetilannetta.

Siitä huolimatta, Bezky.netin mukaan, isä on valtava inspiraation lähde Alešille: ”Isä oli aina urheilullinen esikuvani. Katsoin häntä ylöspäin. Halusin myös kokea sen, mitä hän koki. Jokaisessa kilpailussa, jossa hän oli mukana, sanoin itselleni, että haluaisin olla siellä jonain päivänä myös.”

Lue myös: Řezáč – isä ja poika powerkaksikko Ski Classicsissa

Palkintopallilla jo varhain

Vuonna 2018 Aleš voitti hopeaa nuorten olympialaisissa. Kaksi vuotta myöhemmin hän nappasi viestikultaa sekä kaksi henkilökohtaista hopeamitalia.

Alešin mukaan hänen merkittävin saavutuksensa tuli viime vuonna EYOF-kisoissa: “Arvostan eniten tulostani Georgiasta, jossa onnistuin sijoittumaan sprintissä viidenneksi. Suoritukseni tuntui todella hyvältä, mutta jouduin törmäykseen ja kaaduin,” hän kertoo ja huomauttaa, että tulos olisi voinut olla vieläkin parempi.

Tänä vuonna hän on liittynyt Tšekin junioreiden maajoukkueeseen, ja hänen tavoitteenaan on päästä junioreiden MM-kisoihin. “Tämän vuoden tavoite on selviytyä JWSC-kisoihin ja saavuttaa siellä paras mahdollinen tulos. Keskityn myös OPA Cup -kilpailuihin, joihin seuramme osallistuu kaikkiin,” Aleš selittää ja lisää, ettei kilpailu pelota häntä tällä kaudella yhtä paljon: “Tänä vuonna juniorit ovat vain 1–2 vuotta vanhempia, eivät 3–4 kuten viime vuonna.”

Harjoittelu ja opinnot

18-vuotias kilpailee kotiseuransa Ski Club Jablonecin riveissä, jota valmentavat Jan Hásek ja Klára Moravcová. Tänä vuonna hän osallistui ensimmäistä kertaa maajoukkueen harjoitusleirille, josta hän piti kovasti, ja tekee lisäksi yhteistyötä norjalaisen tekniikkavalmentajan Ragnar Bragvin Andersenin kanssa.

“Hän on loistava tekniikan suhteen ja selittää kaiken selkeästi. Pidän hänestä todella paljon. Tapasimme SCM-leirillä Vesecissä, ja ensi kuussa meidän pitäisi mennä hänen kanssaan hiihtotunneliin harjoittelemaan tekniikkaa lisää,” kertoo nuori hiihtäjä.

Tällä hetkellä hän käy viimeistä vuotta Jablonecin teknillisessä oppilaitoksessa, jossa hän opiskelee konetekniikkaa. Valmistuminen on edessä tänä keväänä. “Opettajat tukevat minua, eikä minun tarvitse tehdä erityisjärjestelyjä,” sanoo Jizera-vuorilta kotoisin oleva nuori lahjakkuus.

Maastopyörät syrjään

Vielä viime vuoteen saakka hän yhdisti maastopyöräkilpailut maastohiihtoon. “Yritin kilpailla maastopyöräilyssä. Joskus pääsin jopa palkintopallille, mutta yhdistäminen hiihtoon oli rankkaa. Vaihtaminen suoraan pyörän päältä suksiin ja takaisin oli haastavaa. Tänä vuonna jätin pyöräilyn ensimmäistä kertaa väliin, ja tunnen oloni levänneemmäksi ja paremmin valmistautuneeksi hiihtoon. Hiihto on meidän perheen juttu, joten se on minulle läheisempi,” selittää jablonecilainen, jonka sekä isä että isoisä voittivat Jizerská50-kilpailun.

Hänen isoisänsä toimi myös monien vuosien ajan ampumahiihdon valmentajana Jablonecissa. Alešin veli Tomáš valitsi ampumahiihdon, mutta Aleš ei innostunut: “Isoisä yritti ennen suostutella minua, mutta ei enää. Kun hän näki, millaisia valmentajat siellä olivat, hän sanoi minulle, että minun olisi parempi pysyä hiihdossa.”

Entä pitkän matkan kilpailut?

Jonain päivänä hän saattaa haluta kokeilla myös pitkän matkan hiihtoa: “Tällä hetkellä keskityn perinteiseen hiihtoon, mutta pidän myös pitkistä kilpailuista. Haluaisin kokeilla niitä joskus, ehkä myöhemmin, kun olen vanhempi ja kypsempi,” hän sanoo ja lisää, ettei aio seurata täysin Alvar Myhlbackin polkua, mutta myöntää, että nuori ruotsalainen on hänelle inspiraatio.

Toistaiseksi hän pitää itseään monipuolisena hiihtäjänä: “Pidän yhteislähtökisoista, mutta sitä, olenko parempi lyhyemmillä vai pidemmillä matkoilla, en vielä tiedä. Toistaiseksi pärjään aika hyvin molemmissa.”

Millainen sitten on Alešin ensimmäinen kausi, kun hän keskittyy pelkästään hiihtoon? Aika näyttää ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.

Teksti: Adela Rocarkova/Teemu Virtanen