– Koko viikon olen ollut ihan täpinöissäni. On kyllä siisti fiilis, Immonen sanoo Maastohiihto.comille iloisena.

Innostukseen sekoittuu jännitystäkin, sillä vaikka Immosella on kokemusta 50 kilometrin kilpailuista, maastot ovat olleet muuta kuin Holmenkollenilla odottava urakka.

– Siellä ei taida olla tasaista ollenkaan. Käytännössä mennään ylös-alas melkein koko ajan. Se on hyvin erityylinen kuin ne pitkät matkat mitä olen aikaisemmin hiihtänyt.

Immonen on hiihtänyt kerran Ylläs-Levin ja kerran Jizerskan. Ne ovat olleet perinteisellä, vapaalla hän muistelee hiihtäneensä viisikymppisen Saariselällä vuosia sitten.

– Ylläs-Levistä on ihan hyvät kokemukset, Jizerskassa ei kulkenut niin hyvin. Hyviä kokemuksia, mutta rata on ollut suhteessa kuitenkin niin paljon kevyempi (kuin Holmenkollenilla).

”Aerobinen jäi ehkä vähän liian vähälle”

Immonen hiihti viime lauantaina Latvian Madonassa Skandinavia cupissa vapaan kympillä hienosti 19:nneksi, mutta sitä ennen kausi on ollut vaihteleva.

– Kokonaisuutena on ollut aika raskas kausi. Tuntuu, että henkisesti on ollut jollain tapaa aika kuormittunut. Harjoituskausi ei mennyt ihan kuin oli suunniteltu, mikä on vähän ehkä heijastellut kauden aikana. On ollut ehkä vähän sellaista, että on pikkuisen epävarma olo koko ajan.

– On tullut hyviä kisoja, mutta ne ovat olleet enemmän sellaisissa pienemmissä kisoissa. Tuntuu, että tärkeimmät kisat ovat suurimmaksi osaksi olleet vähän sellaisia, että olen epäonnistunut.

Valinta ulkomaalle maailmancupiin on monella tavalla tärkeä.

– Se on itselleni tosi iso juttu, että minut on valittu maajoukkueessa hiihtämään, pääsen ulkomaille ja vielä Holmenkollenille. Se myös luo lisää uskoa tekemiseen, että myös liitossa halutaan antaa minulle mahdollisuus, vaikka minulla on ollut vaikea kausi.

Immonen sairasti viime vuoden keväänä koronan. Hänen mukaansa on vaikea sanoa, miten paljon se lopulta mihinkin kesän harjoittelussa vaikutti.

 – Kesän aikana painotin voimaharjoittelua. Se oli aika hallitsevassa roolissa. Aerobinen jäi ehkä vähän liian vähälle. Kun tajusin sen, kesääkin oli menty aika pitkälle. Sen jälkeen tuntuu, että olen ollut ongelmissa sen kanssa, että saan aerobisen puolen toimimaan taas normaalisti. Syksylläkin taistelin vielä sen kanssa, että pitää pk-lenkit mennä tosi hiljaa, että saa sen toimimaan. En pystynyt tekemään ehkä ihan sellaisia tehoja mitä olisin siinä vaiheessa halunnut, vaan piti olla tarkkana, ettei lähde liian anaerobiseksi tai muuta, Immonen sanoo.

Lue myös: Suomen joukkueet Osloon ja Drammeniin – Maastohiihto