Maastohiihtokausi 2024–25 käynnistyi jälleen perinteisissä merkeissä Rukan maailmancupilla, joka tarjosi ensimmäiset todelliset viitteet tulevan olympiatalven voimatasapainosta. Vaikka helmikuun Milano–Cortina -kilpailuihin on vielä matkaa, Rukalla nähtiin jo nyt merkkejä siitä, ketkä urheilijat ovat valmistautuneet vahvimmin – ja missä suomalainen hiihto tällä hetkellä kulkee.

Olympiatalvi on alkanut rakentumaan, ja Rukan maailmancup antoi ensimmäiset selkeät viitteet tulevan olympiatalven voimasuhteista. Vaikka Milano–Cortinan olympialaisiin on vielä kuukausia aikaa, Ruka paljasti jo nyt monia trendejä: norjalaiset ovat jälleen leveä ja vahva joukkue, ruotsalaiset ovat kärsimättömiä haastajia, Keski-Eurooppa vahvistuu – ja suomalaiset näyttävät olevan nousemassa kohti kauden parhaita päiviään.

Ruka: suomalaisilta tasapainoinen avaus ja uusia valopilkkuja

Rukan viikonloppu oli suomalaisittain tasapainoinen ja järkevään kauden rakentamiseen sopiva. Merkittävin yksityiskohta oli se, että Iivo Niskanen hiihti vain 10 km perinteisen kilpailun, jossa hän esitti hallitun ja tasaisen avauksen, vaikka ei itse ollut tyytyväinen viidenteen sijaansa. Sunnuntain 20 km vapaan yhteislähtö jäi kuitenkin väliin. Niskanen oli jo verryttelemässä lähtöalueella, mutta päätti viime hetkillä jättää kisan hiihtämättä, koska ei tuntenut oloaan hyväksi. Ratkaisu oli tyypillisen Iivomainen – harkittu ja pitkän kauden kokonaisrytmiä kunnioittava.

Kerttu Niskasen avaus ei ollut vielä huipputasoa, mutta se ei ole hänen kohdallaan poikkeus. Hänellä parhaat päivät osuvat lähes aina kauden keskivaiheille, ja olympiatalvena tämä rytmitys on entistäkin tärkeämpi. Vasta myöhemmät kisat kertovat hänen todellisesta iskukyvystä.

Krista Pärmäkoski aloitti viimeisen kilpailukautensa vahvalla pohjalla. Konkarin kilpaileminen oli teknisesti varmaa, taloudellista ja rytmikästä hiihtoa, joka antaa viitteitä siitä, että Pärmäkosken loppukauden nousu aivan palkintopallin tuntumaan on täysin mahdollinen.

Sprintissä suomalaiset tekivät vahvaa työtä, ja Lauri Vuorinen ja Johanna Matintalo hiihtivät molemmat hienosti finaaliin ja sijoittuivat kuudenneksi, mikä oli erinomainen avaus maailmancup-kauteen. Vuorisen vahva tekniikka ja Matintalon voimakas, tasapainoinen hiihto osoittivat, että he voivat olla talven aikana sprintin suomalaiset kärkinimet.

Joni Mäki ja Jasmi Joensuu puolestaan jatkoivat tuttua, vahvaa linjaa, ja Ristomatti Hakolan suoritus oli yksi viikonlopun puhutuimmista suomalaisonnistumisista. Hakola ei ollut kilpaillut vapaalla hiihtotavalla maailmancupissa 4–5 vuoteen, mutta esiintyi silti vahvasti ja osoitti, että harjoituskausi on tuonut hänet takaisin kansainväliseen vauhtiin. Myös perinteinen kymppi sujui Hakolalta vakuuttavasti hänen hiihtäessä sijalle 22 Markus Vuorelan jälkeen.

Nuoret suomalaiset, kuten Veeti Pyykkö ja Kalle Parantainen, toivat viikonloppuun raikkaita otteita ja rohkeaa tekemistä. Vaikka he eivät vielä olleet sijoituksellisesti kärjen tuntumassa, heidän suorituksensa kertovat siitä, että uusia suomalaisia nimiä on nousemassa kohti maailmancup-tasoa.

Lue myös: Uusi tutkimus: kehonkoostumuksen ja suorituskyvyn yhteydet huippu-urheilijoilla

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Lauri Vuorinen on yksi Suomen mitalitoivoista tulevissa olympialaisissa. Kuva: Kalle Parkkinen/Bildbyrån

Ruotsin naisten leveä kärki – Sundling nousi uudeksi distanssivoittajaksi

Ruotsin naiset ovat jo vuosia olleet maastohiihdon levein ja kovin kollektiivi, ja Ruka vahvisti tämän asetelman – mutta toi mukaan myös kiinnostavan uuden tarinan. Frida Karlsson ja Ebba Andersson hiihtivät edelleen lajin huipulla, mutta 20 km vapaan loppukirissä he joutuivat tyytymään neljänteen ja viidenteen sijaan. Rukan vaativa maasto ja kirivoittoa vaativat olosuhteet eivät tällä kertaa olleet heille optimaaliset. Toki Karlsson voitti perinteisen 10 kilometrin väliaikalähdön, joten hiihtäjän kunto on kohdallaan.

Vapaan yhteislähtökilpailun voittaja Jonna Sundling teki Rukalla vakuuttavaa jälkeä osoittaen, että sprinttitähden profiloituminen distanssimatkojen voittajaksi on nyt tosiasia. Tämä myös viestittää siitä, että Sundlingista on olympiatalvena nousemassa todellinen moniosaaja.

Yhdysvaltalaisen Jessie Digginsin nousu jälleen palkintopallille kertoi puolestaan, että viimeistä kauttaan hiihtävä mestari ei ole hidastamassa tahtiaan. Digginsin vauhti ja rytminkestävyys olivat Rukalla vakuuttavia, ja hänestä tulee olympiatalvena yksi suurimmista mitaliehdokkaista ainakin vapaan matkoilla.

Norjan Heidi Weng oli yksi viikonlopun tasaisimmista onnistujista: hän oli toinen 10 km perinteisellä ja kolmas 20 km vapaalla. Weng näyttää olevan paluumatkalla kohti kansainvälistä huipputasoa, ja hänen työkapasiteettinsa tekee hänestä erittäin vaarallisen olympiataistelijan.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Norjan miehet – leveä ylivoima, Klæbon notkahdus ja uusien nimien nousu

Vaikka Norjan miehet ovat edelleen maastohiihdon levein ja laadukkain ryhmä, Ruka paljasti heidän riveissään uusia ilmiöitä. Johannes Høsflot Klæbo koki harvinaisen heikon päivän 20 km vapaan kilpailussa eikä yltänyt kymmenen parhaan joukkoon. Vaikka kyseessä on vain yksi notkahdus, se kertoo, että distanssimatkoilla kilpailu on kiristynyt ja Klæbon voittaminen ei ole enää pelkkää rutiinia.

Klæbo, joka voitti kyllä sprintin, jäi myös toiseksi 10 kilometrin perinteisellä, jossa voitto meni maamies Martin Løwstrøm Nyengetille, joka oli myös neljäs vapaan kisassa. Ski Classics-kisojakin menestyksekkäästi kiertänyt Nyenget on nyt alkukaudesta kovassa kunnossa, ja hän todella vahva distanssihiihtäjä, jolle varmasti 50 kilometrin kisa olympialaisissa sopii mainiosti.

Tuttujen huippujen taustalla Norjan uusi sukupolvi otti valtavia askeleita. 20 kilometrin vapaan kilpailussa toiseksi sijoittunut Einar Hedegart oli ehkä koko viikonlopun suurin uusi norjalaisnimi. Hänen vahva ja tasainen hiihtonsa osoitti, että hänestä on nopeasti kehittymässä todellinen mitaliehdokas tuleviin arvokisoihin. Norjan sisäisiin valintapaineisiin toi lisää maustetta myös Andreas Fjorden Ree, joka oli 10 km perinteisellä neljäs – ja Iivo Niskasen edellä. Reen nousu tekee Norjan olympiavalinnoista entistäkin kireämpiä, ja näyttää, että myös maan nuoret nälkäiset hiihtäjät ovat valmiita taistelemaan paikoista aivan maailman huipulla.

Vapaalla kolmanneksi sijoittunut Ruotsin Edvin Anger puolestaan oli viikonlopun suurin ruotsalaisnousija. Hänen distanssivahvuutensa saattoi tulla monelle yllätyksenä, sillä hänet tunnetaan paremmin sprintterinä. Rukan kolmas sija nostaa hänet heti kauden alussa uudenlaiseen rooliin Ruotsin mieshiihdossa. William Poromaan kunto on yhä arvoitus, joten nuoren ruotsalaistähden panosta tuleviin arvokisoihin on tässä vaiheessa vaikea arvioida.

Rukan positiivisiin yllätyksiin kuului Itävallan Mika Vermeulen, joka jatkoi viime talven nousujohteista kehitystään. Mika Myllylältä nimensä saanut Vermeulen hiihti vahvasti ollen kolmas 10 kilometrin perinteisellä ja viides vapaalla osoittaen olevansa valmis taistelemaan maailmancupin kärkisijoista useammassakin kilpailussa. 

Keski-Euroopan ja USA:n vahvistuminen näkyi myös ranskalaisen Mathis Deslogesin (6.), italialaisen Martino Carollon (8.), yhdysvaltalaisen Zak Kettersonin (9.) ja italialaisen Elia Barpin (10.) vahvoissa sijoituksissa vapaan yhteislähtökisassa. Tämä kertoo siitä, että kilpailevat maat Norjan ja Ruotsin takana ovat kaventaneet eroa – ja olympialaduilla heistä voi tulla todellisia yllätysnimiä.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Venäläisurheilijoiden paluu neutraaleina tuo uuden ulottuvuuden

CAS on nyt hyväksynyt venäläisurheilijoiden osallistumisen olympialaisiin neutraaleina urheilijoina, mikä lisää tulevan talven kilpailudynamiikkaan täysin uuden kerroksen. Vaikka ei vielä tiedetä tarkasti, ketkä urheilijat lopulta valitaan ja missä kunnossa he ovat kilpailutauon jälkeen, heidän paluunsa varmistuminen tarkoittaa, että erityisesti distanssimatkoilla voimasuhteet voivat muuttua nopeasti ja merkittävästi ennen Milano–Cortinaa.

Trondheim tarjoaa seuraavan tarkan mittapuun

Trondheimin viime talven MM-ladut tarjoavat suomalaisille loistavan mahdollisuuden nostaa tasoaan Rukan jälkeen, kun maastohiihdon maailmancup siirtyy vuonomaahan. Norjalaisille kilpailut ovat kotikisat, joten vauhti on taatusti kovaa ja uusia yllättäjiä nähtäneen norjalaisväreissä. Suomalaisten näkökulmasta erityinen huomio kohdistuu Kerttu Niskasen ja Krista Pärmäkosken parempaan vauhtiin, Iivo Niskasen kunnontasapainon löytymiseen ja sprintterikolmikon Vuorinen–Matintalo–Joensuu jatkokehitykseen sekä hyvää kuntoa osoittaneen Joni Mäen nousuun kohti parempia sijoja. Pystyykö Ristomatti Hakola lisäämään kaasua ja ottamaan askeleita kohti kymppisakkia? Myös nuorille Trondheim on äärimmäisen tärkeä näyttöpaikka, koska olympiavalintoja tehdään juuri nyt alkukaudesta.

Kohti Milano–Cortinaa – suomalaisilla realistisia mahdollisuuksia

Olympiatalvena suomalaiset ovat perinteisesti vahvimmillaan distanssimatkoilla, mutta sprintissä potentiaali on suurempi kuin pitkään aikaan. Viime talven Lauri Vuorisen mitalihiihdot ovat varmasti nostaneet hiihtäjien ja kansan odotuksia myös olympialaisista. Jos Iivo Niskanen rakentaa kuntonsa entiseen tapaansa kohti tammikuun loppua ja helmikuuta, hän on edelleen yksi maailman vahvimmista perinteisen hiihtäjistä, mutta riittääkö se viidenkympin kisassa, jossa väkivahvat norjalaiset eivät varmasti anna periksi tuumaakaan. Entä Kerttu Niskasen ja Krista Pärmäkosken nousukunto – voivatko he tuoda Suomen naiset jälleen mitalikantaan tulevissa olympiakisoissa?

Sprintissä Suomen finaalipaikkoja ei enää tarvitse pitää yllätyksenä, ja nuorten kehittyminen vahvistaa kokonaisuutta kauden mittaan. Emil Liekari näytti Rukalla, että finaalipaikkakin voi pian tulla. Joensuu ja Vuorinen hakevat varmasti mitalia viiden renkaan kisoista tulevana talvena, mutta sprinttihiihto on kuitenkin aina arvaamatonta ja yllätysherkkää, joten mitalit eivät tule helposti – paitsi ehkä yhdelle norjalaiselle hirmuhiihtäjälle, jonka sprinttivaltikka ei näytä horjuvan.

Ruka avasi siis olympiatalven monipuolisella ja jopa yllätyksellisellä tavalla. Norjan miehet näyttivät edelleen vahvuutensa, mutta Klæbon hetkellinen notkahdus ja uusien nimien kuten Hedegartin ja Reen nousu maustavat asetelmaa. Ruotsin naisissa Sundlingin distanssivoitto oli viikonlopun hienoja yllätyksiä, ja Diggins sekä Weng vahvistivat omaa mitalikuntoaan. Keski-Euroopan ja Yhdysvaltain nousijat piristivät kokonaiskuvaa, ja suomalaiset esittivät tasaisen joukkueen ja useita vahvoja yksilöonnistumisia – erityisesti finalistit Vuorinen ja Matintalo, mutta selkää tasonnostoa tarvitaan, jotta olympialaisissa ollaan lähempänä kärkeä ja mitaleita.

Trondheim tarjoaa seuraavaksi uuden mittatikun: kuinka korkealle Suomi voi olympiatalvena nousta ja nouseeko kisakoneeseen uusia nimiä?

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.