Imatralaiset Ahosen veljekset ovat aloittaneet kauden vahvasti. Olli Ahonen onnistui jo Vuokatin Suomen cupissa ja hallitsi perinteisen sprinttiä Taivalkoskella, Ville Ahonen väläytti vahvaa sprinttivirettä Oloksella ja täydensi Taivalkoskella perheen juhlat kakkossijalla pikkuveljensä takana.

– Olihan se hienoa, että saatiin kaksoisvoitto. Se kruunasi tämän päivän, Olli Ahonen sanoo.

Vaikka Olli Ahonen aloitti kauden vahvasti Vuokatissa, uran ensimmäinen henkilökohtainen Suomen cupin voitto oli hänelle silti iso yllätys. Mistä tuollainen vire tälle päivälle?

– Se onkin vähän itselleni mysteeri. Vuokatissa oli hyvä, sen jälkeen meni vähän alaspäin. Tuntui, että sain sinä viikonloppuna itsestäni niin paljon irti ja pitkästä aikaa aloitettiin kisaamaan. Aika rajusti tuntui sen jälkeen. Oloksen pertsan distanssi oli vähän alavireinen ja ehkä koko leiri oli vähän palautumisen kanssa ongelmia, mutta jotenkin sain kelkan käännettyä. En itsekään oikein ole varma että miten, Ahonen sanoo.

Ahonen karkasi finaalissa omille teilleen jo varhaisessa vaiheessa.

– Ajatuksena oli jatkaa sitä samaa, että lähden pitämään vauhtia ja kuitenkin yrittää pitää (hiihto) rentona. Huomasin radan alimmassa pisteessä, että hetkinen, tässä on pieni rako. Jyrkän yritin pitää eron ja sitten jatkaa sitä vetoa. Vikassa mäessä tajusin, ettei siellä taida ketään olla kovin lähellä tulossa. Siitä oli varaa tuuletella loppusuoralla.

Edessä on seuraavaksi maailmancupia Rukalla. Hän on hiihtänyt Rukalla maailmancupissa kansallisessa ryhmässä vuonna 2019, jolloin tie ei vienyt erävaiheeseen.

– Tavoite on ensin hiihtää eriin ja katsotaan sitten eteenpäin.

Ville Ahonen avasi kautensa Vuokatissa Suomen cupin viestissä ja jatkoi Oloksella sprintissä kolmossijalla. Vuokatin ja Taivalkosken väliin on mahtunut monenlaista tunnetta.

– Paljon kaikenlaisia fiiliksiä. Vuokatti oli omalta osaltani aika heikko hiihto, oli vielä aika paljon kuormaa maajoukkueleiriltä (Val Senales). Siinä otettiin perusharjoittelua ja kevyempää, siitä lähti hyvin palautumaan. Oloksella kerkesi olla pari tosi hyvää päivää ennen sprinttiä. Sprintti oli siellä tosi hyvä ja normaalimatka myös. Harjoittelin sen jälkeen kunnolla muutaman päivän Oloksella. Tällä viikolla on ollut myös väsymystä, mutta se alkoi hellittää tässä kisojen alla.

– On ollut pikkuisen treenikuormaa ja vuoristorataa fiilisten puolesta, mutta se on hallinnassa.

Taivalkoskella sprinttipäivä oli nousujohteinen.

– Aika-ajo varsinkin oli kyllä heikompi mitä Oloksella.

Mitä ajattelet velipojan finaalisuorituksesta?

– Oli aika mykistävä. Ei siinä oikein mitään sanottavaa jäänyt. Ehkä se tapa, millä voitto tuli, yllätti. Kyllä tiesin, että aika vaikeasti voitettava.

Myös hänellä on Rukalla perjantaina mielenkiintoinen sprinttipäivä.