Tämän hiihtokauden alussa kaksi yllätysnimeä Norjasta ovat nousseet otsikoihin: Einar Hedegart ja Karoline Simpson-Larsen. Heidän harjoittelunsa on poikkeavaa ja tässä artikkelissa valmentaja valaisee harjoitusfilosofiaansa.

Yksityinen tiimi Team Anlegg Øst Entreprenør on ravistellut perinteistä maastohiihtokenttää – ja erityisesti Norjan maajoukkuetta – perusteellisesti. Vain puolessa vuodessa Einar Hedegart ja Karoline Simpson-Larsen ovat nousseet lupaavista nuorista maailman huippujen joukkoon, ja molemmat nostavat menestyksensä avaintekijäksi korkean paikan harjoittelun, joka poikkeaa selvästi perinteisistä normeista.

Valmentaja Emil Hosøy sanoo itse, että hänen valmennusmallinsa ”ei todellakaan löydy mistään harjoitusoppaasta”. Tässä hän kertoo, miten joukkue uskaltaa rikkoa totuttuja käytäntöjä, miten he suunnittelevat korkean paikan leirityksensä ja miksi harjoitusmäärät, tehot ja ravinto on hiottu täydellisyyteen.

Lue myös: Norjan sensaatio vei kympin vapaan kisan Davosissa – suomalaiset tuntumassa

Tiimin harjoitusfilosofia ja lähestymistapa

”Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että määrä, lajinomaisuus, toteutus ja ravinto toimivat yhdessä”, Hosøy kertoo Langrenn.comille ja jatkaa:

”Harjoittelemme paljon. Teemme paljon tunteja, mutta myös paljon kovia harjoituksia ja niin paljon kynnystehoharjoittelua kuin mahdollista – kuormituksella, joka mahdollistaa jatkuvuuden ja lajinomaisen harjoittelun. Se on punainen lanka, jota seuraamme läpi koko vuoden.”

Vahvoja suorituksia

Tulokset puhuvat puolestaan.

Einar Hedegart on voittanut tällä kaudella kaikki kolme 10 kilometrin vapaan kilpailua ja sijoittui toiseksi maailmancupin avauksessa Rukalla. Hänet on nyt valittu olympialaisiin.

Karoline Simpson-Larsen on hiihtämässä hyvää vauhtia kohti olympiapaikkaa. Hän on tehnyt uransa parhaita suorituksia kerta toisensa jälkeen, voittanut 10 kilometrin kilpailun Davosissa, on nyt paras norjalainen maailmancupin distancecupin kokonaispisteissä ja on valittu Tour de Skille.

Molemmat pitävät menestyksensä avaimena ”oppikirjojen ulkopuolelta” tulevaa korkean paikan harjoitusjärjestelmää.

Samaa mieltä on myös valmentaja Hosøy.

”Tämä oli kolmas vuotemme korkealla harjoittelemassa, ja olen saanut kokemusta. Se, mitä teemme nyt, on täysin erilaista kuin ensimmäisenä vuonna, jolloin harjoittelimme korkealla”, hän sanoo.

Yllättävän vähän kiinnostusta

Suurista tuloksista huolimatta maajoukkueen valmentajat eivät ole olleet yhteydessä.

”Öö… eivät, ainakaan minuun.”

Ovatko he kysyneet, mitä teette?

”Eivät ole.”

Korkean paikan harjoittelun rakenne

Team Anlegg Øst Entreprenør toteuttaa kolme kolmen viikon mittaista korkean paikan leiriä kauteen valmistavalla jaksolla. Ensimmäinen leiri on kesällä Ranskan Font Romeussa, jossa joukkue asuu 1 800 metrin korkeudessa ja harjoittelee jopa 2 000 metrissä. Seuraavat kaksi leiriä järjestetään syksyllä Italian Livignossa. Siellä joukkue viettää ensimmäisen viikon 1 850 metrissä ja siirtyy sen jälkeen 2 100–2 150 metriin.

”Kahdeksi viimeiseksi viikoksi korkeammalle siirtyminen antaa keholle lisäpotkun, jonka uskomme olevan positiivinen”, Hosøy sanoo.

Hän kertoo, että lähestymistapa on muotoutunut yrityksen ja erehdyksen kautta.

”Aiemmin suhtauduin korkeaan paikkaan suurella kunnioituksella. Mutta näiden leirien avulla olen oppinut, mikä todella toimii”, hän sanoo.

Hosøy kunnioittaa yhä korkeaa harjoittelua, mutta on huomannut, että urheilijat kestävät paljon enemmän kuin perinteiset ohjelmat sallivat.

”Olemme arvioineet jatkuvasti, nähneet mikä oikeasti toimii ja uskaltaneet viedä sitä pidemmälle. Tänä vuonna olemme harjoitelleet useita viikkoja korkealla yli 30 tuntia viikossa. Tulokset osoittavat, että se toimii”, hän sanoo.

Hosøyn mukaan avaintekijöitä ovat jatkuvuus ja huolellinen toteutus.

”Kun olet tarkka, voit harjoitella melko samalla tavalla kuin kotona. Tämä johdonmukaisuus on tuottanut tänä vuonna valtavasti tulosta.”

Lue myös: Vilma Ryytty uran parhaaseen sijoitukseen Davosin kympillä

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Vahvaa kehitystä

Numerot vahvistavat sen, mikä näkyy suksilla. Urheilijoiden sekä hemoglobiiniarvot että hapenottokyky ovat nousseet selvästi – nämä ovat korkean paikan harjoittelun keskeisiä mittareita. Hosøy kuitenkin korostaa, että luvut ovat vain osa kokonaisuutta:

”Tärkeintä eivät ole numerot, vaan se, että hiihdetään kovaa kilpailuissa. Kaikki hiihtävät nopeammin korkean paikan harjoittelun jälkeen. Maailman korkeimmat hemoglobiiniarvot ja VO₂max eivät auta, jos et hiihdä kovaa.”

Hedegart on hiljattain kertonut, että hänen VO₂max-arvonsa on maailman huippua ja on noussut dramaattisesti sen jälkeen, kun hän liittyi Team Anlegg Øst Entreprenøriin huhtikuussa.

Lue myös: Norjan uudella hiihtotähdellä hurja hapenottokyky

Rautainen kuri ja tiimikulttuuri

Hosøy kertoo, että joukkue noudattaa korkealla erittäin tiukkaa kurinalaisuutta:

”Olemme äärimmäisen tarkkoja tehojen ja ravinnon suhteen ennen harjoituksia, niiden aikana ja niiden jälkeen. On ratkaisevan tärkeää, että urheilijat saavat riittävästi energiaa kestääkseen kuormituksen. Vietämme myös paljon aikaa yhdessä ja rajoitamme kontakteja joukkueen ulkopuolisiin ihmisiin. Se auttaa välttämään sairastumisia”, hän selittää.

Valmentaja kehuu myös joukkueen omistautumista ja kulttuuria:

”Se omistautuminen, jota he osoittavat, on maailmanluokkaa. Koko joukkue vetää samaan suuntaan, ja se luo uskomattoman tekemisen draivin. Kun palasimme viimeiseltä korkean paikan leiriltä kotiin, kaikki tiesivät työn olevan tehty. Vaikka mukana oli hieman jännitystä, he kilpailivat itsevarmasti.”

Ja sen jälkeen menestystä on tullut.

Joulu korkealla

Sekä Einar Hedegart että Karoline Simpson-Larsen jäivät Davosin maailmancupin jälkeen Keski-Eurooppaan. Siellä he harjoittelevat ja viettävät joulua yhdessä puolisoidensa, ampumahiihtäjien Hanna Børven ja Johan-Olav Botnin kanssa.

Myös heidän valmentajansa liittyy seuraan. Emil Hosøy matkusti joukkueen luo lauantaina 20. joulukuuta ja viipyy lähes Tour de Skin alkamiseen asti 28. joulukuuta.

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.

Teksti: Ingeborg Scheve/Teemu Virtanen