Naisten viisikymppiä päätti maastohiihdon olympialaiset naapurimaiden juhliin
Naisten 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisa päätti maastohiihdon Milano-Cortinan talviolympialaisissa. Kisassa nähtiin kovia aikaeroja, suksivaihtosähellystä ja raju kamppailu pronssimitalista. Voitto meni Ruotsiin ja hopea Norjaan, mutta myös Suomi oli mukana himmeimmän mitalin taistelussa.
Naisten viisikymppiä oli dramaattinen myös siinä mielessä, että kaksi kovaa ennakkosuosikkia olivat pois laskuista. Ruotsin Frida Karlsson sairastui ja ei pystynyt lähtemään matkaan, ja Norjan Astrid Øyre Slind epäonnistui suksivalinnassa ja keskeytti toisella kierroksella. Näin taistelu mitaleista sai uuden luoteen, ja Ruotsin Ebba Andersson ja Norjan Heidi Weng käyttivät tilaisuuden hyväkseen karaten kisan alkumatkalla.
Lue myös: Norjalaishegemoniaa ja suomalaissurua olympialaisten viidelläkympillä
Pronssimitalista käytiin rajua taistelua alkuun viiden hiihtäjän kanssa ja lopussa mukaan tuli myös yllätyshiihtäjä Puolasta. Suomen Kerttu Niskanen oli tässä joukossa aina loppunousuun asti, mutta rutistus ei riittänyt seitsemättä sijaa pidemmälle. Pronssi meni lopun nousussa karanneelle Sveitsin Nadja Kaelinille. Hänen takanaan Norjan Kristin Austgulen Fosnæs oli neljäs, huikean uransa lopettanut Yhdysvaltojen Jessie Diggins oli viides ja ennen Niskasta maaliin ehti vielä Itävallan Teresa Stadlober. Puolalainen Eliza Rucka-Michalek oli kisan kahdeksas.
”Oli tietysti kova kisa, ja hyvä kisa. Suksenvaihtoon asti meni kyllä tosi hyvin ja olin kyllä luottavainen. En ollut käyttänyt paukkuja ja hyvin energiat imeytyivät. Kyllä harmittaa tuo loppu. Toinen suksipari tökki niin pahasti, että minulla oli vaikeaa pysyä pystyssä. Eka pari oli niin loistava, ja nyt jos saisin tehdä päätöksen, en vaihtais ollenkaan. Oli kerta kaikkiaan liikaa pitoa siinä toisessa parissa,” Kerttu Niskanen kertoi Ylen haastattelussa summaten liikuttuneena koko olympiaurakkansa seuraavasti:
”Siihen nähden, mitä tässä alla on ollut kisat meni ihan hyvin, mutta toki tänä päivänä lähdin tosissaan hiihtämään siitä mitalista. Tiesin, että tässä se pitkäjänteisen työn pitäisi näkyä. Harmitus kyllä jää. Meille molemmille (veli Iivo) nämä olivat kauden tärkeimmät kisat ja monen vuoden treenaaminen takana, ja harmittaa edelleen Iivon puolesta. Tietysti olen onnellinen, että sain itse taistella mitalista ihan loppuun asti, ja itse sen hävisin, kun en jaksanut loppuun asti taistella. Kyllä tästä viikonlopusta pieni karvas maku jäi meidän perheelle.”
Johanna Matintalo keskeytti kisan selkävaivojen ja oireilevan flunssan takia, ja hän myös sekoili suksienvaihtopisteellä mennen väärään karsinaan. Hän jatkoi kisaa väärillä suksilla keskeytykseensä asti. Suksienvaihtopisteellä nähtiin myös kaatumisia, kun monella hiihtäjällä tuore liisteritälli tarrasi lumeen kiinni johtaen kaatumisiin.
Uransa lopettava Suomesta kisoihin takaisin lentänyt Krista Pärmäkoski hiihti maaliin asti saavuttaen lopulta sijan 22.
”Kyllä se raskas matka oli ja taistelua. Ekassa suksiparissa ei ollut riittävästi pitoa, ja sitten vaihdon jälkeen sukset toimivat. Viidennellä kierroksella tuli niin pahat krampit, että join joka paikalla ja söinkin vähän välissä. Perunatkin haettiin minulle valmiiksi, mutta sanoin, että niitä en pysty vetämään. Veti energiat täysin pois,” Pärmäkoski analysoi kisaansa ja summasi uransa:
”Olen saanut olla arvokisoissa mukana Liberecin MM-kisoista asti vuodesta 2009 ja pysynyt terveenä, joten harjoittelussa on onnistuttu tietyllä tapaa. Toki viimeisinä vuosina on ollut enemmän vaivoja, joten sillä tavoin alkaa kroppa olla jo loppuun ajettu. On siellä kuitenkin niitä hyviäkin vuosia. Kyllä ikimuistoisinta on se matka sinne määränpäähän, koska se kisasuoritus on kuitenkin niin lyhyt. Monien tuhansien tuntien työ takana, että sen mitalin saavuttaa. Ei se aina ole niin kivaa, ja välillä on pitänyt vesisateeseenkin lähteä. Reissussa on helppo olla, kun kaikki menee hyvin, mutta haastavina aikoina on vain löydettävä ne positiiviset asiat ja puskettava eteenpäin. Jätän nyt nämä arvokisat paremmilla mielen, kuin edellisen kisan jälkeen lähtiessäni kotiin.”
Erot muodostuivat isoiksi kisassa, kun voittaja jätti hopeamitalistin reilusti yli kahden minuutin ja pronssimitalistin lähes seitsemän minuutin päähän. Naisten hiihto alkoi tunnin aikaisemmin kuin miesten ja keli oli aluksi hieman nopeampi, mutta ajallaan Ebba Andersson olisi hiihtänyt miestenkin kisassa kahdenkymmenen parhaan joukkoon.
Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.










