Maailmancupin alkukausi on paljastanut nopeasti suomalaisen maastohiihdon tilan. Sprintissä ollaan jatkuvasti lähellä kärkeä ja esiin on noussut uusia nimiä, mutta distanssimatkoilla vain harvat pystyvät haastamaan kansainvälisen huipun – ja usean kärkihiihtäjän suunta herättää jo huolta olympiatalvea ajatellen.

Kolme maailmancup-viikonloppua Rukalla, Trondheimissä ja Davosissa on jo riittävä otos siihen, että maastohiihdon alkukauden voimasuhteista voidaan tehdä uskottavia johtopäätöksiä. Kaikki ei ole vielä lukkoon lyötyä olympiatalvea ajatellen, mutta tuloslistat kertovat armotta, keillä suunta on oikea ja keillä on vielä paljon tehtävää ennen kauden tärkeimpiä startteja.

Miesten puolella Norja on edelleen ylivoimaisesti levein ja vahvin kokonaisuus, mutta alkukausi on tuonut esiin myös uusia nimiä ja pieniä murtumia totuttuun asetelmaan. Johannes Høsflot Klæbo koki Davosissa hänelle harvinaisen notkahduksen, kun hänen tiensä sprintissä katkesi erävaiheessa ja 10 kilometrin vapaalla hän jäi neljänneksi ilman todellista voitontaistelua.

Samaan aikaan yksi kauden selkeimmistä nimistä on ollut Einar Hedegart. Hän oli jo Rukalla 20 kilometrin vapaalla toinen, voitti Trondheimissä 10 kilometrin vapaan erittäin tiukassa kamppailussa lyöden toisen nousussa olevan norjalaisen, Andreas Fjorden Reen, ja jatkoi voittoputkea Davosissa 10 kilometrin vapaan kilpailussa.

Hedegartin esiinmarssi kertoo paljon Norjan tilanteesta, jossa uusi kärki ei vain täydennä vanhaa, vaan pystyy jo nyt ratkaisemaan maailmancup-kilpailuja. Norjalaisista mieshiihtäjistä kannattaa mainita myös tasaista työtä tekevä Ski Classics-kisojakin hiihtänyt Martin Løwstrøm Nyenget ja tietysti myös Harald Østberg Amundsen, jotka molemmat ovat vahvoja podiumhiihtäjiä.

Lue myös: Norjan uudella hiihtotähdellä hurja hapenottokyky

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Suomalaisten miesten tilanne on ristiriitainen. Yksittäiset tulokset antavat toivoa, mutta kokonaiskuva on vielä kaukana siitä, että Suomi voisi realistisesti haastaa norjalaisia kärkisijoista.

Iivo Niskasen alkukausi on ollut pettymys. Rukan perinteisen kympin viides sija jäi toistaiseksi hänen ainoaksi aidosti kilpailukykyiseksi suorituksekseen. Trondheimissä vauhti ei riittänyt kärkeen, ja Davosissa Niskanen jätti kilpailut kokonaan väliin tuntien olonsa huonoksi. Kun mukaan tulevat sairastumisen kaltaiset tekijät ja tuloksellinen piikki puuttuu, olympiatalven alkukuva näyttää hänen kohdallaan väistämättä huolestuttavalta.

Arsi Ruuskanen on noussut alkukauden suomalaiseksi tukipilariksi. Trondheimissä hän oli 10 kilometrin vapaalla kahdeksas ja samalla paras ei-norjalainen, ja skiathlonissa sijoitus oli 15:s. Davosissa 10 kilometrin vapaa toi 11. sijan. Tämä on profiili, jolla Ruuskanen on vakiinnuttanut paikkansa 15 parhaan hiihtäjän joukossa maailmancupissa. Samalla on todettava, että seuraava askel on se vaikein. Norjalaismuurin murtaminen vaatisi vielä selkeää lisävauhtia, sillä Norja pystyy edelleen miehittämään kärkisijat useilla hiihtäjillä samassa kilpailussa.

MM-mitalisti Ristomatti Hakola oli hyvässä vireessä Rukalla ollen sprintissä 14:sta, perinteisen 10 km välikaikalähtökisassa hän oli 22 ja vapaan 20 km yhteislähtökisassa 28. Hiihtäjä ei ole kilpaillut vapaalla moneen vuoteen, joten tulos oli jopa pieni yllätys. Trondheim ja Davos eivät enää kulkeneet yhtä vakuuttavasti, mutta kokenut hiihtäjä on vahva ehdokas ainakin viestiin ja kenties parisprinttiin, joka tosin hiihdetään vapaalla, joka ei ole vahvan tasatyöntäjän ykköstekniikka.

Sprinttipuolella Suomi on jatkuvasti lähellä, mutta aivan huippuisku puuttuu. Lauri Vuorinen on ollut alkukauden tasaisin suomalaismies sprintissä: Rukalla finaalissa kuudes, Trondheimissä kymmenes ja Davosissa 20:s. Taso riittää erävaiheisiin ja parhaimmillaan finaaliin, mutta voittokamppailuun tarvitaan vielä lisää terävyyttä.

Lue myös: Klæbo romahti ja Joensuulle tämän kauden perussuoritus Davosin sprintissä

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Jasmi Joensuun alkukausi on poikkeuksellisen tasainen. Rukalla, Trondheimissä ja Davosissa lopputulos on ollut joka kerta seitsemäs. Viime talven sprintticupin voittajalle tämä kertoo erittäin korkeasta perustasosta, mutta samalla siitä, että se yksi täydellinen kilpailupäivä, jolla palkintokoroke aukeaa, ei ole vielä osunut.

Johanna Matintalo on jatkanut monipuolista tekemistään. Rukalla sprintin kuudes sija ja Trondheimissä skiathlonin 14. sija osoittavat, että hän pystyy kilpailemaan sekä sprintissä että matkoilla. Matintalon kohdalla kokonaisuus näyttää käyttökelpoiselta erityisesti arvokisaviestejä ajatellen.

Alkukausi on tuonut esiin myös selkeitä uusia suomalaisnimiä. Niko Anttola nousi Davosissa vahvasti esiin, kun hän sijoittui 10 kilometrin vapaan väliaikalähdössä 13:nneksi. Tämä oli hänen uransa selvästi paras maailmancup-tulos ja merkki siitä, että Anttola on ottamassa konkreettista askelta kohti kansainvälistä kärkitasoa. Kyse ei ollut enää vain mukana pysymisestä, vaan aidosta kilpailukykyisestä suorituksesta kovatasoisessa kisassa.

Veeti Pyykkö puolestaan teki Rukalla 20 kilometrin vapaalla kilpailun, jossa hän sijoittui 32:nneksi ja oli selvästi mukana kilpailun massassa. Kalle Parantainen oli samassa kisassa pari pykälää korkeammalla sijalla 30. Tällaiset tulokset ovat usein ensimmäinen merkki siitä, että taustalla konkarien takanakin on nousevia tähtiä.

Emil Liekari on yksi alkukauden mielenkiintoisimmista suomalaisista. Rukalla hän hiihti sprintin karsinnassa poikkeuksellisen kovaa ja sijoittui toiseksi, mikä oli yksi kauden suurimmista suomalaisyllättäjistä jo heti avausviikonloppuna. Kilpailun edetessä Liekari eteni erävaiheiden kautta vahvasti ja sijoittui lopulta 11:nneksi, mikä oli hänen uransa selvästi paras maailmancup-sijoitus. Davosissa Liekari sai paikan kilpailuun lyhyellä varoitusajalla korvaten sairastuneen Iivo Niskasen ja sijoittui 10 kilometrin vapaalla 42:nneksi. Vaikka Davosin tulos ei ollut kärkiluokkaa, kokonaiskuva kertoo urheilijasta, jolla on jo kansainvälisesti kilpailukykyinen sprinttivauhti ja valmius hypätä maailmancupiin eri rooleissa.

Perttu Hyvärisen alkukausi on ollut vaikea. Rukalla sijoitukset jäivät keskikastiin, mutta Davosissa 23. sija 10 kilometrin vapaalla oli pieni askel parempaan suuntaan. Kärkeen on silti selkeä matka, ja kauden jatkon kannalta ratkaisevaa on, löytyykö vielä selkeä tasonnosto.

Remi Lindholmin tilanne on toistaiseksi synkin suomalaisista mieshiihtäjistä. Rukalla 20 kilometrin vapaa toi 49. sijan ja Davosissa 10 kilometrin vapaa päättyi samaan sijaan aikasakon jälkeen. Taustalla on poikkeuksellisen vaikea harjoituskausi. Lindholm kärsi pitkittyneistä selkävaivoista useiden kuukausien ajan, mikä esti rullahiihtoharjoittelun käytännössä kokonaan merkittävän osan kesästä ja alkusyksystä. Kun yksi keskeisimmistä harjoitusmuodoista jää pitkäksi aikaa pois, näkyy se väistämättä alkukauden perustasossa. Hänen kohdallaan kyse ei ole vain huippukunnon ajoituksesta, vaan koko fyysisen pohjan rakentamisen viivästymisestä.

Kansainvälisesti alkukauden yksi selkeimmistä trendeistä on Keski-Euroopan ja USA:n miesten nousu. Itävallan Mika Vermeulen oli Rukalla perinteisen kympillä kolmas ja 20 kilometrin vapaalla viides, ja hän on osoittanut pystyvänsä tekemään kilpailua myös norjalaisia vastaan. Ranskalaiset ovat sprintissä tällä hetkellä maailman kärkeä, ja Davosissa Lucas Chanavat vei voiton. USA:n miehet tekivät Davosissa poikkeuksellisen vahvan yhteisnäytön, kun finaalissa nähtiin kaksi yhdysvaltalaista aivan kärkisijojen tuntumassa.

Lue myös: Norjan sensaatio vei kympin vapaan kisan Davosissa – suomalaiset tuntumassa

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Naisten maailmancupin alkukausi on ollut kansainvälisesti poikkeuksellisen laadukas ja tasainen. Ruotsi on ollut kokonaisuutena vahvin maa, mutta voitot ovat jakautuneet usealle huippuhiihtäjälle. Jonna Sundling on noussut alkutalven monipuolisimmaksi tähdeksi voittaen Rukalla 20 kilometrin vapaan yhteislähdön ja Davosissa sprintin, mikä kertoo hänen kyvystään ratkaista kilpailuja niin nopeudella kuin kestävyydellä. Frida Karlsson osoitti Rukalla olevansa jälleen valmis taistelemaan voitosta normaalimatkoilla, vaikka hän ei ollut mukana Davosissa.

Ebba Andersson on ollut yksi alkukauden vahvimmista distanssihiihtäjistä, joista todisteena voitto Trondheimissä 10 kilometrin vapaalla, kolmas sija skiathlonissa ja menestys Skandinavian Cupissa Östersundissa. Nämä tulokset kertovat korkeasta ja tasaisesta vireestä, vaikka terävin loppukiri ei aina riitä voittoon. Moa Ilar on noussut pysyvästi kärkiryhmään sijoittumalla toiseksi sekä Trondheimissä että Davosissa vapaan kilpailuissa.

Ruotsalaisten rinnalla Yhdysvaltojen Jessie Diggins on vahva mitalikandidaatti viimeisellä kilpailukaudellaan. Hän oli Rukalla toinen 20 kilometrin vapaalla ja voitti Trondheimissä skiathlonin. Norjan Heidi Weng on puolestaan avannut kauden tasaisesti kolmella palkintokorokesijalla. Lisäksi Norjan Karoline Simpson-Larsenin voitto Davosissa muistutti, että naisten matkoilla kärki on laaja ja yksittäinen kilpailu voi kääntyä monen eri maan eduksi.

Suomalaisista naisista suurin onnistuja on ollut Vilma Ryytty, joka sijoittui Davosissa 10 kilometrin vapaalla yhdeksänneksi. Tämä oli hänen uransa paras maailmancup-tulos ja selkeä viesti tasonnoususta. Ryytyn esitys oli teknisesti ja taktisesti hallittu ja antoi viitteitä siitä, että kyse ei ollut vain yksittäisestä onnistumisesta (Vilma Ryytyn haastattelun voit lukea myöhemmin tällä viikolla sivustollamme).

Krista Pärmäkosken alkukausi näytti ennen Davosia lupaavalta, mutta juuri ennen kilpailuja tullut sairastuminen katkaisi kehityksen. Hänen kohdallaan ratkaisevaa on nyt paluu ehjään harjoitteluun ja kilpailurytmiin. Kerttu Niskasen alkukausi sen sijaan on ollut selvästi vaikea, ja Davosin kilpailut vahvistivat kuvaa siitä, että hän on vielä kaukana omasta normaalista tasostaan. Vilma Nissinen on puolestaan keikkunut maailmancupin hiihdoissa parinkympin tienoilla, ja Davosin kympin vapaan 18:sta sija on tämän alkukauden paras sijoitus.

Lue myös: Vilma Ryytty uran parhaaseen sijoitukseen Davosin kympillä

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Kolmen maailmancup-viikonlopun jälkeen alkukauden kartta on piirtynyt varsin selkeästi. Norja on edelleen miesten puolella ylivoimainen kokonaisuus, mutta uusi kärki elää. Ruotsi vahva naisten rintamalla, mutta naapurimaamme ei saa kaikkea kunniaa itselleen, sillä vahvoja vastustajia tulee muistakin maista. Suomi saa eniten irti sprintistä ja muutamasta selkeästä nousijasta, mutta kärjen haastaminen vaatii vielä merkittäviä askelia. Olympiatalvi ei ole vielä ratkaistu, mutta alkukauden tuloslistat kertovat jo paljon siitä, kenen suunta on oikea ja kenen kohdalla aikaa alkaa olla yhä vähemmän.

Hiihtoon liittyviä artikkeleja voit lukea myös ProXCskiing.com-sivustolta.