Viime kilpailukauden alkumetreillä 20-vuotias Siiri Kaijansinkko koki takaiskun, joka muutti talven suunnitelmia radikaalisti. Marraskuussa Iisalmen Visaa edustava Kaijansinkko oli tekemässä voimaharjoitusta, kun jalassa napsahti.

Parin viikon aikana yltyneistä kivuista huolimatta Kaijansinkko jatkoi harjoittelua ja lievitti kipua särkylääkkeillä. Kaksi viikkoa myöhemmin hiihdosta ei tullut mitään ja kävelykin sattui, joten Kaijansinkko hakeutui magneettikuviin. Selvisi, että jalkapohjassa sijaitseva seesamluu oli kahdessa osassa.

– Lääkärin mukaan toipumisessa voisi kestää kuusi viikkoa tai kuusi kuukautta. Vuodenvaihteeseen oli kuusi viikkoa ja ajattelimme, että jospa se siihen mennessä paranisi. Vältin kaikkea rasitusta ja harjoittelu oli vetolaitetta, pyöräilyä, voimaharjoittelua, uintia ja vesijuoksua.

Muutaman viikon jälkeen jalka tuntui paremmalta ja tammikuun alussa Kaijansinkolla oli kova halu päästä hiihtämään Imatran SM-kilpailuissa. Intoa kasvatti se, että Imatran ladut ovat Lappeenrannasta kotoisin olevalle Kaijansinkolle varsin tutut. Pettymys oli suuri, kun jalka ei vielä kestänytkään.

– Eihän siinä jälkikäteen ajateltuna ollut mitään järkeä, mutta minulla oli jokin pakkomielle päästä Imatran SM-kisoihin, kun ne olivat melkein kotikisat. Tämä olisi voinut olla paljon nopeammin ohi, mutta siinä ei järki ihan pelannut.

Seuraavaksi oli edessä neljän viikon jakso kipsikengän kanssa ja Kaijansinkko päätti unohtaa kilpailuhaaveet kokonaan.

– Oli se aika rankkaa, mutta yritin ajatella, että ei se ole kuin yksi kisakausi. Lähinnä yritin saada hyvää fiilistä niistä korvaavista treeneistä ja ajatella vain liikunnan kannalta. En ajatellut sitä niin tavoitteellisesti siinä vaiheessa.

Jalka alkoi kuitenkin paranemaan ja Kaijansinkon omaksikin yllätykseksi hän pääsi maaliskuussa jälleen kilpailemaan. Rikkonaisesta alkutalvesta huolimatta hän onnistui ottamaan SM-hopeaa vapaan viidellä kilometrillä nuorten SM-kilpailuissa Kuopiossa.

Viime talven jälkeen Kaijansinkko kertoo osaavansa arvostaa terveyttä ja ehjänä pysymistä yhä enemmän. Loukkaantuminen opetti myös malttamaan ja pelaamaan varman päälle, mikäli samanlaisia tilanteita tulee eteen jatkossakin.

– Talvella ajattelin, että ihan sama pääsenkö kilpailuihin, kunhan pystyisin liikkumaan normaalisti ilman kipuja, eikä arkipäiväiset asiatkin sattuisi. Opin, että kehosta täytyy pitää huolta, eikä se ole itsestäänselvyys, että paikat pysyvät ehjinä, kun harjoittelee paljon.