Anne Kyllönen ja Jasmi Joensuu päättivät Suomen cup -kauden peräkkäin sijoilla kolme ja neljä. Molemmilla naisilla on jo selkeitä ajatuksia tulevasta harjoituskaudesta ja sen päälinjoista.

Anne Kyllönen sai loppukauteen onnistumisia, joista tuli hyvä mieli. Yksi sellainen oli myös kolmossija Rovaniemen Suomen cupin päätöspäivänä.

– Tuli tämmöisiä ehjiä hyviä kisoja etenkin pertsan puolella. Kyllä se oli kauden parasta anti, Kyllönen sanoi Maastohiihto.comille.

Jatkoa ajatellen tuloslistalle päätyneet onnistumiset antoivat paljon.

– Se on merkki siitä, että elimistö toimii hyvin ja harjoittelussa olen tehnyt oikeita asioita. Totta kai niitä pitää saada vielä lisää. On paljon puutteita ja paljon huonoakin, mutta kuitenkin perinteisen perustaso distanssissa on tarpeeksi kova tällä hetkellä.

Tilanteesta on mukava lähteä parantamaan. Kyllösellä onkin jo ajatuksia, mistä kehitystä haetaan:

– Voimapuoleen on tarkoitus satsata. Haluan myös hiihtää sprinttiä ja yhteislähtöjä. Parhaat naiset ovat näyttäneet, että aika paljon voimaakin löytyy. Ilman muuta siihen puoleen (pitää satsata). Sitten happojen sietoon ja kovuuteen, matkavauhtia pitää saada kovemmaksi, että pystyy heti kisan alusta lähtemään parhaiden mukaan. Tällä hetkellä on ollut kuitenkin sitä, että joutuu vähän antautumaan alussa, jonka jälkeen on tosi vaikeaa saada enää lopussa kiinni, Kyllönen sanoo.

Hän on havainnut asian kansainvälisissä kilpailuissa. Vaikka voimapuoleen on panostettu tällekin kaudelle, loppusuoralla sijoja ratkoessa kärkinaisten tasatyöntö on kovempaa. Sama asia auttaa sprinttien lisäksi myös yhteislähdöissä.

– (Astrid Öyre) Slind etenkin näytti myös sen, että kun tasuri on kunnossa ja voimaa käsissä, sillä pystyy aika paljon kompensoimaan kisan aikana omaa suoritusta. Siihen puoleen haluaisin päästä mukaan, Kyllönen sanoi ja kertoi seuraavaksi nauttivansa hiihtokeleistä Kainuussa vielä tovin ennen pientä lomaa.

”Rentous ja rauha pitää säilyä”

Kauden päätöksestään nautiskeli auringossa myös Jasmi Joensuu. Hänen harjoittelunsa sujuu eteenpäin jatkossa pääsääntöisesti samaan malliin kuin tällekin kaudelle.

– Suuresti ei varmaan isoja muutoksia, pikkuisen on varaa nostaa määriä. Pyritään edelleen lihastuntemus edellä menemään niin kuin tähänkin asti. Vaalitaan niitä nopeusominaisuuksia, ne on kuitenkin minulla ne valttikortit. Pyritään pitämään ne vähintään samalla tasolla ja jopa parantamaan. Hyvällä fiiliksellä lähdetään uuteen kauteen..

Joensuu sai yhden sykähdyttävän onnistumisen jo kauden alkuun, kun hän hiihti Rukalla neljänneksi. Myös esimerkiksi Lahden ja MM-kisojen pariviestit olivat hyviä suorituksia, mutta jättivät nälkää. Joensuu on jo hyvällä kansainvälisellä tasolla.

–  Kärkeen ei ole enää niin kauhea matka.

Joensuu onnistui tällä kaudella myös normaalimatkoilla. Normaalimatkojen onkin hyvä kulkea, että sprintissä jaksaa välierissä ja finaalissa taistella.

–  Sprinttikin on kuitenkin kestävyyslaji. Pelkillä sprinttiominaisuuksilla ei pärjää. Totta kai haluan kymppiäkin hiihtää kovaa. Viestistä on jo MM-mitali, se on kuitenkin normaalimatkan kisa, vitonen pitää pystyä hiihtämään kovaa, jos halua siellä (viestissä) hiihtää.

Mitä opit sprinttihiihtämisestä tällä kaudella?

–  Rentous ja rauha pitää säilyä, vaikka olisi mikä kisa. Se on varmaan se avain onneen. Ei pidä sählätä. Se on varmaan se isoin oppi, mitä olen tänä vuonna oppinut.