Millaista on hiihtäjän arki, kun käy kokopäivätöissä ja harjoittelee tavoitteellisesti? Kainuun Hiihtoseuran Johanna Ukkola kertoo, miten hänen harjoittelunsa rakentaa ja mistä harjoitteluun liittyvästä ajatusmallista hänen on ollut pakko päästää irti.

Kuopiossa asuva Ukkola on töissä Siilinjärvellä terveydenhuollossa, joten työtä tehdään työpaikalla. Hän tekee työtä niin sanottuna virka-aikana ja myös matkat vievät päivästä aikansa, siksi hän tekee työpäivinä harjoituksen töiden jälkeen eikä esimerkiksi aamulla ennen töitä. Hän kiittää työnantajaansa joustosta, sillä hän saa tehdä 80-prosenttista työaikaa. Ukkolalle se tarkoittaa, että viikonlopun lisäksi myös perjantai on vapaa.

– Toki harjoittelu menee aika loppuviikkopainotteiseksi, määrällisesti tulee harjoittelua silloin enemmän. Laadukkaan harjoittelun kannalta haaste on harjoittelun rytmitys, kun työ asettaa rajoja ja työkuorma väistämättä vaikuttaa taustalla, Ukkola sanoo.

Jos Ukkola optimitilanteessa tekisi vaikka aamupäivällä kehittävän harjoituksen ja iltapäivällä palauttavan harjoituksen, työpäivien takia asia on ajateltava toisin.

– Kun työpäivinä teen yhtä harjoitusta päivässä, niin jos teen tänään kehittävän teenkö huomenna palauttavan vai kehittävän miten se kokonaisuus. Toki harjoitusmäärät tietysti jää pienemmiksi, mutta ehkä tässä tapauksessa laatu korvaa määrän. Sisältöön on enemmän sitten kiinnitetty huomiota.

Koska työtä on Ukkolan tapauksessa tehtävä työpaikalla, on leirien suunnittelu haastavaa. Vaikka harjoittelu painottuu loppuviikkoihin, rytmityksessä kehittäviä harjoituksia tehdään myös työpäivinä.

– Kokonaisuutta on auttanut yllättävän paljon se, että on perjantait vapaata. Antaa tilaa urheilulle, mutta tietenkin tasapainottaa kokonaisuutta.

Irti harjoitusmäärien tuijottamisesta

Yksin Ukkola ei palapelinsä kanssa ole. Hänen valmennuksestaan vastaa kolmatta kautta Teemu Leppämäki, joka tuli Ukkolan harjoitteluun mukaan ensin voimaharjoittelun kautta ja sittemmin henkilökohtaisena valmentajana.

– Teemun valmennus on päivittäisvalmennusta, mikä on varmasti kokonaisuuteeni hyvä. Toki isot linjat on taustalla mietittynä, mutta harjoitteluani en tiedä monta päivää eteenpäin. Yhteydenpito on tiivistä. Hän pohjaa tekemisen aika paljon tutkittuun tietoon ja perustelee urheilijalle hyvin, miksi jotain tehdään. Siitä olen itse tykännyt. Vuorovaikutus urheilijana ja valmentajana toimii. Hän on aika tietoinen mitä elämässäni tapahtuu, Ukkola sanoo.

Toimivan palapelin rakentaminen on vaatinut Ukkolalta ajattelun muutosta:

– Olen itse huomannut, että on pitänyt päästää irti siitä, että tuijottaa paljonko harjoittelua tulee, kun sitä ei millään voi tulla niin paljon. Enemmän niin, että se mitä tehdään, on hyviä asioita ja jokaisella harjoituksella on joku merkitys kokonaisuudessa.

Oman tilanteen ja palautumisen kuulostelu korostuu, kun elämässä on muitakin isoja palasia kuin urheilu. Valmentajana Leppämäki seuraa myös palautumista tarkasti, ja harjoittelua muovataan tarvittaessa.

– Harjoitteluun voi olla suunnitelma, mutta on oltava valmis joustamaan. Voi olla, että kuorma tulee työstä eikä harjoittelusta, mutta se horjuttaa kokonaisuutta.

Vaikka vapaapäivät perjantaista sunnuntaihin auttavat kokonaisuutta, on kilpailukausi silti työssäkäyvälle haastava.

–  Harjoittelulle on vähemmän aikaa ja palautuminen kisaviikonlopuista ei ehkä ole optimaalinen, kun töihin menee kello kahdeksan. Varmasti kilpailusuunnitelmaa pitää rakentaa sen mukaan, että harjoittelullekin pitää jäädä aikaa. Pakko on tehdä myös vähän karsintaa, Ukkola sanoo.