Jasmi Joensuu murehti turhia Planican MM-avauksen jälkeen.

Torstain sprintti meni häneltä pilalle kaatumisen takia ja hän pelkäsi, että edustustehtävät typistyisivät siihen, kuten Pekingin olympialaisissa. Toisin kävi.

Joensuu oli sprintissä 16:s, sunnuntaina pariviestissä Krista Pärmäkosken kanssa kuudes ja tiistaina hän hiihtää vapaan hiihtotavan kymppiä.

–  Tosi hienoa. On kunnia-asia päästä edustamaan Suomea, eikä tänne ole tultu makoilemaan, Joensuu totesi kisojen välipäivänä maanantaina.

–  Saan pukea Suomi-puvun päälle ja teen parhaani.

Joensuu nauttii valmentajien osoittamasta luottamuksesta. Yhtä mukavalta ei tuntunut ikävin somepalaute, jota hän oli saanut sprinttikilpailun jälkeen.

–  Eihän se hyvältä tunnu. Pistää ladulla kaikkensa peliin ja sitten esimerkiksi sanotaan, että lopeta hiihto, Joensuu kertoi.

–  En pyri lukemaan juttuja, mutta sille ei voi mitään, jos näitä viestejä tulee omille kanaville.

Joensuu yrittää ottaa etäisyyttä ikävimpiin viesteihin.

–  Ei pidä ottaa arvostelua liian henkilökohtaisesti. Eivät nämä kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka vaikuttavat elämässäni. Ei saisi liikaa tällaista miettiä, Joensuu jatkoi.

Ikävä palaute, maukasta ruokaa

Joensuu yrittää liimata ajatuksensa myönteisempiin asioihin Planican kisoissa. Hiihto kulki sprintissä hienosti, eikä hän voinut mitään sille, että kilpakumppani ajeli takaa suksille ja aiheutti kaatumisen.

Osuusajat todistivat Joensuun hyvän vireen myös pariviestissä.

–  Viimeinen puoli kilometriä teki tiukkaa, mutta ekat kaksi osuutta olivat ajallisesti aika kovia. Olen tyytyväinen, vaikka kuolema tulikin matkalla. Kyllä se joskus vielä kantaa loppuun asti, Joensuu palasi pariviestiin, joka tiristi kehosta kaikki voimat.

Joensuu jäi viimeisen osuutensa jäljiltä pitkäksi aikaa lumelle keräämään voimiaan.

–  Kympillä tavoite on olla maalissa vähintään yhtä väsynyt. Matka on pidempi, joten siinä on mahdollista uupua vielä pahemmin, Joensuu naurahti.

Mieleen juolahti vielä yksi ilonaihe. Joensuu kiitteli joukkueen kokin Liisa Eskosen ruokia Tarvision majapaikassa.

–  Liisa on loihtinut meille viiden tähden illallisen ja lounaan joka päivä. Meillä on ollut ihan loistavat ruoat, Joensuu kiitteli.

–  Kulutus on aika iso, sillä stressikin nostaa sitä. Nyt saa syödä niin paljon kuin napa vetää.