Hiihdon junioritoimintaa Suomessa: ”Pitää olla temppuilua ja kisailuja, että syntyy into suksilla liikkumiseen”
Missä menee suomalainen hiihto ruohonjuuritasolla, millaista on hiihtovalmennus seuratasolla? Mitä seuratoimijat toivovat liitolta tai muuten asioita kehittääkseen? Uudessa juttusarjassamme tutustutaan hiihtoseurojen työhön eri paikkakunnilla. Sarjan aluksi kysellään, missä menee hiihto Savonlinnassa.
Netta Tuhkanen toimii aktiivisesti hiihtovalmennuksen parissa Savonlinnassa, mutta valmentaa sen lisäksi yläkoululeiriläisiä Vuokatti-Ruka urheiluakatemiassa.
– Savonlinnassa meitä on pieni mutta pippurinen porukka kisaajia, jotka käyvät treeneissä. Määrä vähän vaihtelee, ja he harrastavat useampia lajeja, Tuhkanen kertoo.
Pienestä porukasta on etunsa: yhteistreenit yritetään sopia aina niin, että kaikki pääsevät paikalle. Ryhmästä on myös kasvanut tiivis porukka.
– Pystyy juttelemaan maan ja taivaan välillä ihan kaikesta. Se on yksi hieno juttu.
Savonlinnassa hiihtoa aktiivisesti harrastavat juniorit ovat kaikki tyttöjä. Uusien harrastajien houkuttelu on Savonlinnassakin haastavaa, jalkapallo ja jääkiekko houkuttavat osaa yksilölajia enemmän. Seuran hiihtotreeneissä avainsana on monipuolinen liikkuminen ja nimenomaan eri suuntiin:
– Pitää näyttää laaja kirjo siitä, mitä hiihtoharjoittelu voi olla. Pitää olla temppuilua ja kisailuja, että syntyy into suksilla liikkumiseen. Laskemista suksella ja enemmän leikin kautta menemistä, niihin pienet tykästyvät. Yleisesti semmoista monipuolista kehonhallinnallista liikettä. Hiihto on kuitenkin yksitoikkosta siinä mielessä, että mennään koko ajan eteenpäin ja toistetaan samaa liikettä koko ajan.
Yhteiskunta on muuttunut istuvammaksi, minkä lisäksi vapaa-ajalla liikutaan yleisesti. Se näkyy hiihtokouluissakin. Kehonhallintaa, kehon hahmottamista, käsien, jalkojen ja keskivartalon liikkumista täytyy harjoittaa.
– Lasten kanssa on tosi tärkeää, että niitä osallistetaan ja annetaan niille mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen mitä tehdään. Lapsilla on paljon parempi mielikuvitus kuin aikuisilla, joten sen idearikkauden kannattaa antaa näkyä myös harjoituksissa. Se myös kiinnittää niitä paremmin toimintaan mukaan ja tekee toimintaympäristöstä turvallisen ja avoimen, Tuhkanen sanoo.
Miten Tuhkanen toimintaa kehittäisi ja harrastajien määrää kasvattaisi?
– Aikuisten hiihtokoulujutut ovat tosi hyviä. Jos sitä kautta saisi lapsiakin mukaan, kun aikuiset innostuvat. Myös (Hiihtoliiton toteuttamat) Lumilajit liikuttavat -päivät ovat hyviä, mutta en tiedä olisiko niitä mahdollista levittää vähän laajemmin vaikka pienessä mittakaavassa.
Savonlinnassakin seuratoiminta pyörii suurelta osin vapaaehtoispohjalta. Se tuo haasteita ajankäyttöön.
– Kun olisi joku joka vastaisi toiminnasta paremmin, Tuhkanen toivoo.
Itse hän on sopinut seuran kanssa, että käy kouluilla vetämässä Lumilajit liikuttavat -tyyppisiä juttuja.





