Eveliina Piippo oli Davosin maailmancupissa 20 kilometrillä 13:s, mutta suoritukset itsessään eivät ole hiihtäjää vielä alkukauden osalta suuremmin riemastuttaneet. Vaikka hän odottaa sen osalta parempaa tällä kaudellakin ja Planican MM-kilpailut ovat kauden päätavoite, hän haluaa tehdä järkeviä ratkaisuja pidemmällä tähtäimellä.

Eveliina Piippo oli kipeänä Lillehammerin maailmancupin jälkeen, ja pieniä haasteita on ollut sen jälkeenkin. Davosissa hän oli korkealla hiihdetyssä 20 kilometrin vapaan kilpailussa 13:s, mikä oli tilanteeseen nähden erittäin hyvä onnistuminen.

– Ongelma on ollut se, että kilpahiihto on ollut vähän liian mukavaa. En ole maailmancupissa saanut itseäni ihan kunnolla maksimialueelleni. Se on turhauttanut. Vaikka harjoittelua kevennettiin selkeästi noille viikoille, en ole saanut kropastani irti. Se on vähän turhauttanut, mutta tulokset ovat olleet siihen nähden hyviä, Piippo sanoo Maastohiihto.comille.

Vaikka oma fiilis on ollut, että kapasiteettia on käyttämättä, mukaan on mahtunut myös positiivisia huomioita kilpailujen hiihtämisestä:

– Ehkä teknisesti se on mennyt selkeästi eteenpäin, kilpailut ovat olleet hallitumpia. Edelleen on ehkä vähän sitä, että oma vauhti kuitenkin katkeaa loppua kohden suhteessa muihin. Luulen, että sitäkin saadaan käännettyä, kun saadaan kaikki alueet pelittämään ja lihas terävämpään tilaan.

Minkätyyppisillä asioilla tuo paranee?

– Se on monen tekijän summa. Mutta jos nyt saisi vähän juoksuharjoittelua, uskon sen olevan yksi mikä olisi tärkeää lihaksistolle. Vähän tehostetaan voimaa, ihan vamma-alttiuden minimoimiseksi mutta myös suorituskyvyn takia. Uskon, että nuo kaksi juttua ovat tärkeitä. Muuten vaan paljon määräharjoittelua, se on ollut itselleni toimiva, jos on ollut vähänkään rikkonaista. Harjoitellaan tarpeeksi ja ihan pk-harjoittelua.

”Aika tukalaa on ollut alkutalvi perinteisen kanssa”

Piippo on ollut tälläkin kaudella selkeästi parhaimmillaan vapaan normaalimatkoilla, mutta Planican MM-kilpailuissa häntä kiinnostaisi myös yhdistelmähiihto. Se vaatisi perinteisen hiihdon sujumista ja myös näyttöä siitä.

– Aika tukalaa on ollut alkutalvi perinteisen kanssa. On ollut poikkeuksellisen vaikeaa saada etenkin teknisesti sitä loksahtaa kohdilleen. Siinä on monta tekijää taustalla, mutta kun koko marraskuu tuli siitä terveydellisistä syistä taukoa plus juoksumäärät ovat olleet vähäisiä. Se vaikuttaa tosi paljon jalkatyöskentelyyn, joka ei muutenkaan oikein ole toiminut.

– Tarvitsisin tietyntyyppisen maaston. Jos olisi loivapiirteistä nousua, tulos voisi olla ihan eri luokkaa kuin vaikka Lillehammerissa, jossa rata on pelkästään jyrkkää kulmaa tai tasuria, missä en oikein pääse hapenotolle.

Vaikka Piipon tähtäin on Planican MM-laduilla, joka on tämän kauden päätavoite, harjoituksellisia ratkaisuja on tehty viime viikkoinakin nimenomaan tulevia vuosia ajatellen.

– On otettu voimaa vähän tehostetummin mukaan ajatellen seuraavia olympialaisia. Tässä kaudessa ei ole mitään paineita tai kovia odotuksia. On kiva bonus, jos tulosta tulee. Olen toistaiseksi ollut järkevä ja pysynyt suunnitelmassa. Ei oteta nyt tyhmiä riskejä.

– Pääasiassa on kuitenkin rento fiilis, ei ole hirveitä odotuksia tai paineita.