Santeri Erola, 28, tekee kaikkensa auttaakseen Remi Lindholmia, Eveliina Piippoa ja monia muita kehittymään hiihtäjinä. Kainuun Prikaatin Urheilukoulun valmennuksesta vastaavana hän tietää myös hyvin, millaista aikaa armeijavuosi maastohiihdossa on.

Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian valmentajiin kuuluva Erola on tuttu näky kotimaan hiihtokilpailuissa myös numerolappu rinnassa, ja Vuokattiinkin hän päätyi sitä perinteistä reittiä: tulemalla hiihtäjänä urheilulukioon. Vähitellen kuvioon tuli myös valmentaminen.

– Kyllä se (valmentaminen) on ollut asia, jota olen aina halunnut tehdä, Erola sanoo.

– Kun aloin miettiä omaa harjoitteluani ja sain siihen valmennusta, käytin tosi paljon aikaa kaikkeen analysointiin. Yritin tehdä asioita tosi tarkasti, mietin paljon eri vaihtoehtoja. Olin tosi kiinnostunut ylipäätään urheilusta ja hiihdosta, kaikilta kanteilta. Pystyin ajattelemaan päivät pitkät pelkästään urheilua. On se (valmentaminen) kiinnostanut aina tosi paljon, Erola sanoo.

Valmentamiseen hän sai ensikosketuksensa yläkoululeirillä 2015.

– Olin käynyt Urheilukoulun Kainuun Prikaatissa. Kun olin päässyt sieltä, Mäkipään Vesa kysyi tuuraamaan yläkoululeirille. Se oli tosi kiva juttu. Sitä ennen olin pitänyt jotain hiihtokouluja, mutta tuolloin pääsin ekan kerran kunnolla valmentamaan. Jäin oikeastaan sille polulle.

Vuokatti-Ruka Urheiluakatemian yläkoulutoiminta laajeni, ja seuraavana syksynä Erola aloitti yläkoululeirien valmentajana.

Millainen valmentaja olit silloin kun aloitit?

– Olin aika innostava, tosi kiinnostunut urheilijoista, varmasti osittain intohimoinen ja varmaan aika kokeilunhaluinen.

Millä tavalla asiat ovat muuttuneet siitä?

– Osittain pätee edelleen. Nyt olen muuttunut vähän harkitsevammaksi ja analyyttisemmaksi. Pohjaan paljon asioita dataan, jota seuraan urheilijoilta. Olen ehkä oppinut sen, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia. Moneen asiaan löytyy perustelut. Silloin halusin tehdä jollain tietyllä tavalla, nykyään pystyn näkemään monelta eri kantilta. En ehkä ihan elä niin hetkessä kuin silloin.

Valmentajana Erola kokee saaneensa paljon hyviä toimintatapoja entiseltä omalta valmentajaltaan Vesa Mäkipäältä. Lisäksi Vuokatti ylipäätään on tarjonnut hänellekin hyvän ympäristön kasvaa valmentajana. On paljon erilaisia kollegoita, on paljon asiantuntijoita.

”Pysyn kiinni siinä, miten harjoittelu vaikuttaa ja miten prosessit etenevät”

Valmentajana hän näkee paljon hyvää siinä, että on itse edelleen hyvässä hiihtokunnossa.

– Kyllähän se auttaa tosi paljon. Pystyn olemaan paljon vuorovaikutuksessa urheilijoiden kanssa, kun pystyn heidän kanssaan tekemään lenkkiä. Pysyn kiinni siinä, miten harjoittelu vaikuttaa ja miten prosessit etenevät. Koen, että pystyn vähän tiettyjä asioita kokeilemaan itselläni ja pystyn tuntemaan ja aistimaan mitä urheilija kokee.

Käytkö lenkillä myös itseksesi vai ovatko kaikki urheilusi valmennettaviesi peesissä hiihtämistä?

– Käyn mielellään. Yritän joka viikko käydä myös jollakin omalla lenkillä. Saan vähän rauhoituttua ja ajateltua itsekseen asioita. Yritän tehdä itse myös jonkun vähän kovemmankin treenin, että pystyisin nykyisen kuntotason säilyttämään mahdollisimman pitkään.

Erolan nimekkäimmistä valmennettavista Lindholm ja Piippo tiedetään urheilijoiksi, jotka eivät todellakaan pelkää määrällisesti kovaa harjoittelua. Kumpaakaan ei varmasti tarvitse patistaa harjoittelemaan.

– Kun löydetään oikeat kanavat, ei tarvitse miettiä, onko uskallettu heittäytyä siihen prosessiin. Tärkeää on, että nimenomaan pitää löytää ne oikeat reitit koviin tuloksiin. Sen takia tykkään datan analysoimisesta, sen kautta ymmärretään mitä tehdään ja miksi tehdään.

– Tuollaisilla tyypeillä on pikkuisen vaarana välillä se, että harjoittelu kääntyy siihen, että harjoitellaan harjoittelemisen takia. Kun pitäisi muistaa välillä miettiä sitä kisasuoritusta, miten liikutaan lähdöstä maaliin mahdollisimman kovaa. Se pitää saada pysymään kirkkaana mielessä. Muuten on tosi hyvä tilanne, että urheilija haluaa heittäytyä kunnolla, Erola kehuu Lindholmia ja Piippoa.

Piippo kuvaa Erolaa valmentajana analyyttiseksi ja urheilijalähtöiseksi.

– Lähtökohtaisesti fokus on mahdollisuuksien maksimoinnissa eikä riskien minimoinnissa. Työskentelee isosti kuukausi ja projekti kerrallaan yksittäisten viikkojen ja harjoitusten sijaan. Hyväntuulinen ja kannustava, mutta tilanteen tullen suora ja valmis vääntämään rautalangasta, Piippo sanoo.

Armeijavuosi antaa arvokasta kokemusta kuormituksen hallinnasta

Erola tykkää valmentamisessa keskustelusta. Urheilija oppii ja kasvaa prosessien mukana, osaa löytää hyviä eteenpäin vieviä asioita ja uskaltaa luottaa niihin asioihin, jotka ovat tuoneet tulosta.

– Tykkään siitä, että urheilija saa myös vaikuttaa valmennukseen. Se on koko ajan keskustelua. Aikuisurheilijoille en sanele ohjelmaan esimerkiksi tarkkoja minuuttimääriä, vaan urheilijalla pitää olla vapaus tavoitella haluttua kuormitusta. Aina keskustellaan miksi ja miten jotakin tehdään.

Eri lajien urheilijoiden kokemukset armeija-ajasta nousevat tasaisin väliajoin esiin ja otsikoihin. Hiihtolajeissakin moni on myös kehittynyt armeija-aikana, toki kokemuksia tässäkin on laidasta laitaan.

– Itse olin ensimmäisessä saapumiserässä Kajaanin pään Urheilukoulussa 2014. Olimme silloin vähän kokeiluerä, ja siitä on menty tosi paljon eteenpäin.

Erola kuvaa armeija-aikaa vuodeksi, jolloin urheilija joutuu miettimään paljon asioita ja saa paljon perspektiiviä.

– Joutuu koko ajan miettimään, miten hallitsee kuormitusta ja miten saa mahdollisimman tuottavaa harjoittelua tehtyä. Maastohiihdon osalta olemme nyt parhaassa paikassa olosuhteiden osalta, kun pääsemme Vuokatissa päivittäisharjoittelua tekemään viikoittain.

Kun urheilija joutuu armeijavuotena todella miettimään kokonaiskuormitusta ja balanssia elämässään, kokemus on usein jatkoa ajatellen hyvin arvokas.

– Ehdottomasti uskon, että armeijavuosi antaa paljon edellytyksiä tulevaisuuden harjoitteluun. Harvalla kuitenkin on elämässään tilanne, että pystyy ihan pelkästään urheilun kautta miettimään.