Nuori hiihtäjälupaus, Emil Liekari, on saanut armeijavuotensa pakettiin ja aloittaa seuraavan harjoituskautensa ensimmäistä kertaa täysipäiväisenä ammattiurheilijana. Armeijasta huolimatta Liekarin kilpailukausi oli onnistunut ja hän pääsi näyttämään kovaa kuntoaan jo kauden avauskilpailussaan, Vuokatin Suomen cupissa, jossa hän sijoittui vapaan sprintissä toiseksi.

Armeijan ja urheilun yhdistämisestä ja etenkin sen vaikeudesta on viime vuosina ollut paljon keskustelua mediassa. Liekari myöntää, ettei hän ollut järin innoissaan ennen palvelukseen astumista, mutta sai talven aikana huomata, että kilpailuissa kulki kaikesta huolimatta.

­­– Olen monelle toitottanut sitä, että se on itsestä kiinni, miten siihen kokonaisuuteen suhtautuu. Jos lähtee avoimin mielin, uskaltaa tehdä kompromisseja ja omaa juttua, siitä tulee hyvä. Jos keskittyminen menee turhaan stressaamiseen, se haittaa harjoittelun laadukkuutta.

Armeijan tuomasta lisäohjelmasta huolimatta Liekari onnistui viemään kehitystään eteenpäin ja saavuttamaan muun muassa ensimmäisen Suomen cupin palkintopallisijansa.

– Kauden ensimmäinen kisa, Vuokatin Suomen cup, jäi erityisesti mieleen, että kyllä se oli kauden tähtihetki. Tuli siellä kauden aikana muitakin hyviä hiihtoja, jotka eivät kuitenkaan tuloksellisesti olleet samanlaisia nappivetoja. Aika moni on muistuttanut, että alkukaudesta meni hyvin ja sitten floppasi, Liekari naurahtaa.

Kauden aikana hyvin kulkenut vapaan sprintti oli nuorten MM-kilpailuissa Liekarille pettymys. Hän kertoo, että keho ei ollut palautunut, eikä ”mistään tullut mitään”.

– Se oli pohjanoteeraus. Ne olivat ensimmäiset arvokisani, joten voi olla, että se jotenkin alitajuisesti vaikutti. En kuitenkaan laita mitään sen piikkiin.

Pari vuotta sitten Liekari muutti Vuokattiin, pois Kouvolasta, jossa hän asui koko lapsuutensa. Samalla valmennusvastuu siirtyi isältä, Markus Liekarilta, Mikko Virtaselle.

– Tähän mennessä isoin käännekohta urallani on ollut se, kun valmentaja ja asuinpaikka vaihtuivat ja muutin yksin asumaan. Siinä oli asioita, joita piti opetella, mutta olen nauttinut yksin elämisestä ja Vuokatista. Mikko on tuonut paljon hyviä juttuja ja meillä on hyvät suunnitelmat tulevaa silmällä pitäen.

Tuleva kausi on Liekarille ensimmäinen, jolloin hän pystyy keskittymään pelkästään hiihtoon. Hän kertoo, ettei halua myöhemmin jossitella, vaan aikoo panostaa urheilu-uraansa täysillä.

– Tavoitteena on kehittyä nousujohteisesti ja muistaa, että mikään ei tule sormia napsauttamalla. Vaikka olen pienestä pitäen ollut ikäluokkani kärkipäässä, en ole miettinyt sitä liikaa tai ottanut siitä paineita. Jalat täytyy pitää maassa ja tehdä nöyrästi hommia, Liekari toteaa.