Motivaatio vie urheilijaa kohti hänen tavoitteitaan ja auttaa kehittymään samalla pitäen tekemisen mielekkäänä. Se, kuinka motivaatio säilyy läpi kauden, on urheilupsykologi Susanna Jääskeläisen mielestä iso kysymys.

Tämän hetken puhuttu motivaation teoria on nimeltään itsemääräämisteoria, johon sisältyy riittävä määrä onnistumisen tunteita, tunne siitä, että saa itse vaikuttaa omaan tekemiseen sekä laadukas tukiverkosto, kuten yhtenäinen harjoitusryhmä.

– Kun nämä asiat ovat kunnossa, urheilijalla säilyy usko, että tekeminen on järkevää ja se auttaa häntä menemään eteenpäin. Harjoittelu tulisi suunnitella niin, ettei rima olisi koko ajan liian korkealla, vaan siellä tulisi onnistumisiakin ja urheilijalla säilyisi tietynlainen pätevyyden tunne.

Loukkaantumiset, joista voi seurata pitkiäkin harjoitus- ja kilpailutaukoja, koettelevat urheilijaa ja voivat vaikuttaa motivaation ylläpitämiseen. Jääskeläisen mukaan tällaisissa tilanteissa se, että urheilijalla on edes yksi ihminen, jolle avautua, on ensisijaisen tärkeää.

Jos negatiivisia tunteita ei pääse purkamaan kenellekään, on psyykkistä energiaa vaikeampi suunnata rakentavaan puoleen, Jääskeläinen kertoo. Kun on joku, jonka kanssa puhua, urheilijan mieleen tulee tilaa, jolloin hän saattaa kiinnostua omasta tilanteestaan ja alkaa pohtia, mikä tilanteeseen ajoi ja mitä omassa tekemisessä pitää muuttaa.

– Tutkimusten mukaan ne urheilijat, joilla vaikean loukkaantumisen aikana oli ollut tukikontakti, ovat myöhemmin kokeneet, että loppujen lopuksi loukkaantuminen olikin kehitysaskel, koska he alkoivat tehdä asioita paremmin. He, joilta sellainen tukikontakti puuttui, kommentoivat, että se oli musta vaihe, eikä siitä ollut mitään hyötyä heille.

Jännittämistä ei tarvitse jännittää

Se, että tekeminen on urheilijalle merkittävää, voi näkyä myös kilpailujen jännittämisenä. Jääskeläinen painottaakin, että jännityksestä harvoin on mitään haittaa, vaikka se epämiellyttävältä tuntuukin.

Jännitystä voi pahentaa ajattelu, ettei saisi jännittää. Jääskeläinen kertookin, että on hyödyksi, ettei jännitä jännittämistä.

– Maastohiihto on lajina sellainen, johon energisoiva jännitysreaktio sopii hyvin. Eihän urheilussa olisi mitään kiinnostavaa, jos ei olisi sitä epävarmuutta, eikä kukaan jaksaisi hiihtää kilpailuja, joissa lopputulos olisi tiedossa etukäteen.

Omaa jännitystä voi kuitenkin pyrkiä lieventämään ja siinä lähtökohtana on miettiä, miksi kilpailu ja siinä epäonnistuminen jännittävät.

– Voi miettiä, miksi kilpailulle antaa sellaisen merkityksen, että siinä epäonnistuminen on vaarallista. Onko se media, joka pelottaa tai ehkä kilpakumppanit? Onko valmennustiimissä ihmisiä, joille ei haluaisi tuottaa pettymystä vai pelkääkö, ettei henkilökohtaisella tasolla pysty käsittelemään niin isoa pettymystä?

Jääskeläisen mielestä ennen kilpailua olisi hyvä pyrkiä rakentamaan olosuhde sellaiseksi, että kilpailupaikalle meneminen olisi mukavampaa. Joidenkin urheilijoiden kanssa hän on esimerkiksi laatinut tarkan kilpailupäivän ohjelman, jossa itse kilpailu on vain yksi kohta.

– Se auttaa, kun kaikki on etukäteen selvillä, eikä tarvitse kiirehtiä ja miettiä, missä mitäkin tapahtuu. Tarkalla suunnitelmalla pyritään purkamaan täpinäenergiaa rakentavaan tekemiseen ja valmistautumiseen niin, että koko ajan on selvää, mitä tehdään ja mihin suunnataan ajatukset kullakin hetkellä.