Polkujuoksun MM-kilpailuissa juossut, kilpahiihtäjätaustainen Joni Seppä on sitä mieltä, että polkujuoksu on rullahiihdon ohella yksi tärkeimmistä hiihtäjän kesäharjoittelun muodoista. Kuten hiihdossa, myös polkujuoksussa liikutaan vaihtelevissa maastoissa.

Rovaniemellä polkujuoksuvalmennusta tarjoava Seppä kertoo, että hänelle polkujuoksun hyödyt opetettiin jo juniorivuosina.

– Toitotettiin, että mene aina mieluummin neulas- ja juurakkopolulle kuin pururadalle, saatikka tasaiselle maantielle. Poluilla jokainen askel on erilainen, joten myös pienemmät jalan ja lantion tukilihakset saavat ärsykkeitä.

Metsän polkuja hyödyntämällä voi välttää monotonista rasitusta, joka herkästi aiheuttaa lihasjumeja ja vamma-alttiutta.

Myös lihaksisto pysyy vireänä ja askeleen mukauttaminen alustaan parantaa kimmoisuutta. Siksi polkujuoksu on hiihdon näkökulmasta lajinomaisempaa kuin tasaisessa maastossa juokseminen.

Seppä huomauttaa, että polkujuoksuun liittyy myös psyykkistä terveyttä edistäviä tekijöitä.

– Kyllähän näteimmät paikat löytyvät yleensä poluilta. Harvemmin teitä on pystytty rakentamaan luonnon kauneimpiin paikkoihin, mutta polku niihin menee melkein aina. Sillä on iso vaikutus harjoittelun miellyttävyyteen.

Seppä on eri mieltä heidän kanssaan, jotka pitävät polkujuoksua vamma-alttiina lajina. Esimerkiksi nilkan nyrjähdyksiä hänelle sattuu useammin pururadalla kuin metsäpoluilla.

– Yleensä, kun lähdetään poluille juoksemaan, psyyke valmistautuu siihen ja ollaan keskittyneempiä. Itselläkin nilkan nyrjähdykset ovat tulleet tasaisella pururadalla, jossa on sattunut astumaan kävyn päälle. Vammat tulevat yleensä silloin, kun huomiokyky on heikoimmillaan.

Vaikka laji ei Sepän mielestä ole vamma-altis, on aloittelijoiden hänen mielestään hyvä edetä omien taitotasojensa mukaan ja esimerkiksi vauhtia kannattaa lisätä vasta, kun se tuntuu luontevalta. Rohkeus lisääntyy sitä mukaa, kun kilometrejä kertyy.

Polkujuoksu ei ole välineurheilua

Nykyään markkinoilla on lukuisia polkujuoksuun tarkoitettuja, pienillä yksityiskohdilla varustettuja kenkiä, joiden joukosta valitseminen voi tuntua hankalalta. Sepän mielestä laji ei kuitenkaan ole välineurheilua ja tärkeintä on kengän istuvuus omaan jalkaan.

– Kaikesta välinehypetyksestä huolimatta polkujuoksu on hyvin matalan kynnyksen laji. Nuorempana juoksin ihan tavallisella lenkkarilla samoja polkuja, joita nykyäänkin kierretään ja niilläkin pärjäsi.

Alkuun pääsee siis helposti ilman sen kummempia välinehankintoja, mutta enemmän lajia harrastavalle Seppä suosittelee hieman normaalia lenkkaria karkeammin kuvioituja kenkiä.

Erityisen tärkeää on hyvän tuntuman saaminen alustaan, sillä silloin vältytään turhilta nilkan vääntymisiltä ja kompastumisilta.

Kesäkilpailut ovat hyviä harjoituksia

Seppä kannustaa hiihtäjiä myös kesän polkujuoksukilpailuihin, joita järjestetään nykyään kattavasti eri puolilla Suomea. Ne ovat hänen mielestään hyviä harjoituksia, jotka tarjoavat samanlaista ärsykettä kuin hiihtokilpailutkin.

– Olen hieman ihmetellyt sitä, että nykyään hiihtäjät kilpailevat todella vähän muuten kuin talvella. Itse koin, että oli psyykkisesti aika raskasta, jos kuukausitolkulla meni pimennossa ilman kisoja ja syksyllä piti alkaa kilpailemaan. Tuntui, että oikean vireen rakentaminen oli työn takana.

Myös massahiihtoihin tähtääville kuntoilijoille kesän polkujuoksutapahtumat ovat hyviä harjoituskilpailuita.

Kun talven aikana on valmistautunut mäkien kapuamiseen, on se kesälläkin helpompaa. Sama pätee myös toisinpäin.

– Polkujuoksu ja hiihto ovat harjoittelun ja kisasuoritusten suhteen hyvin samankaltaisia, vaikka lajit sinällään ovat erilaisia. Ne tukevat hyvin toisiaan ja polkujuoksu mahdollistaa ympärivuotisen kilpailukauden.