Sekä yksilö- että ryhmävalmennusta tarjoavan Electrofitin valmentaja Simo-Viljami Ojanen kertoo, että kesällä myös kuntohiihtäjien olisi hyvä keskittyä kehittämään ominaisuuksia, joille ei talven hiihtolenkkien ohella jää aikaa. Kesä onkin hyvää aikaa keskittyä muun muassa voiman ja keskivartalon kehittämiseen.

Nykyhiihdon vaatimustasot ovat nousseet ja ylävartalon työn määrä lisääntynyt, mikä näkyy myös kuntohiihdossa. Siksi Ojanen huomauttaa, että voimatasoista huolehtiminen näkyy usein myös talven hiihtovauhdeissa.

– Monelle yhden suksen liuku on haastava, kun voimatasot ja tasapaino eivät riitä. Yhden jalan voimaliikkeillä on hyvä luoda edellytyksiä hiihtotekniikan kehitykselle. Ei voida vaatia, että yhden suksen liuku olisi täydellistä, jos on haastavaa tehdä esimerkiksi yhden jalan kyykkyjä tai maastavetoja.

– Vaikka joidenkin voi olla vaikea hakeutua saliympäristöön, olisi suotavaa ottaa edes perusliikkeet haltuun. Salillakaan ei ole kehittävää käydä vähän vain heiluttelemassa, vaan pyrittäisiin sielläkin haastamaan itseään ja kehittymään.

Mikäli talven hiihtovauhdeilla on tapana lipsua turhan vauhdikkaiksi, suosittelee Ojanen kesäkauden aikana keskittymään peruskestävyysalueen kehittämiseen. Kesällä kevyitä harjoituksia on helppo tehdä esimerkiksi kävelyiden, vaellusten ja pyörälenkkien muodossa.

– Peruskuntopuoli on monesti kuntoilijoilla vähän heikolla tasolla, joten kyllä pääpaino olisi kesällä hyvä olla kevyessä harjoittelussa. Jos jotain haluaa kehittää, kyllähän sitä pitäisi tehdä useamman kerran viikossa.

Vaikka peruskuntoharjoittelulla luodaan hyviä pohjia, olisi Ojasen mukaan kuntoilijoidenkin hyvä tehdä kesällä myös vauhdikkaampia harjoituksia.

– Kun ikää tulee lisää, meistä tulee hitaampia, meidän voimatasomme heikkenevät ja hapenottomme tippuu joka vuosi yhdellä millillä. Kyllä nuo ovat ominaisuuksia, joista jokainen varmasti mielellään pitää huolta jo terveydenkin näkökulmasta. Ei joka lenkkiä kannata junnata ja mennä hiljaa, koska kyllä sitä muutenkin hitaaksi tulee.

Ojasen mukaan ”perisynti”, joka monen kuntoilijan kohdalla toistuu, on harjoittelun puuroutuminen. Kuntoilija, joka ei täysipäiväisesti urheile, voi toisinaan olla kuormittuneessa tilassa urheilun ulkopuolisista syistä, minkä takia harjoittelua on Ojasen mielestä järkevä varioida oman elämäntilanteen mukaan.

Rankkojen työpäivien jälkeen ei Ojasen mielestä ole järkevää pitää itseään liian tiukilla, vaan keventää harjoittelua kuuntelemalla omia tuntemuksia. Kun taas oma elämäntilanne sen sallii, on hyvä kokeilla myös intensiivisempiä treeniviikkoja.

– Ymmärrän, että urheilu on monelle tietynlainen henkireikä, mutta joskus pitäisi pitää myös kevyempiä viikkoja. Se on ihan viisas sanonta, että levossa kunto nousee.