Vuokatin Huippu-urheiluviikko jatkui torstaina, ja yhtenä pääteemana oli huippu-urheilun tila ja miten suomalaista urheilua pitäisi nyt lähteä kehittämään. Iltapäivän pääluennoitsijat Petteri Kilpinen, Suomen Olympiakomitean uusi puheenjohtaja, ja Tapio Korjus, Kuortaneen Urheiluopiston rehtori, kertoivat, mitä Suomessa pitää tehdä ja mitä huippu-urheilu vaatii kansainvälisesti. Puhujat keräsivät lähes täyden salin kiinnostuneita kuuntelijoita.

Huippu-urheilu on laaja käsite, ja sen menestystä on usein vaikea mitata. Tarkoittaako se yksilöurheilijoiden olympiamitalien määrää, ammattilaisurheilijoiden menestystä lajeissaan vai joukkuelajien nousemista maailman kärkeen tai sen tuntumaan. Onko Pariisin mitalittomien olympialaisten jälkeen Suomessa kriisi huippu-urheiluun liittyen. Mitä huippu-urheilu on muissa maissa ja mitä kansainvälinen kilpailukyky oikein tarkoittaa? Näitä asioita pohtivat torstain Vuokatin Huippu-urheiluviikon iltapäivän pääesiintyjät Kilpinen ja Korjus.

Kilpinen näytti yleisölle muutaman dian siitä, että suomalaisten menestys olympialaisissa on ollut samaa tasoa jo viime vuosisadalta asti, ja kilpailu on vain koventunut. Hän painotti, että se massa, josta lahjakkuudet nousevat on radikaalisti pienentynyt.

”Kysymys kuuluu, miksei meillä muutu mikään? Miksei me käännetä sitä käyrää? Tämä on se meidän avainkysymys. Otetaan vielä muutama fakta, miksi tämä käänteentekeminen on ollut jopa hiukan hankalaa. Tietysti on ulkoisia tekijöitä, jotka helposti unohtuvat keskustelussa. Vuonna 1980 meillä oli nuorten ikäluokassa 300 000 ihmistä enemmän kuin nyt. Valtava määrä vähemmän niitä, jotka yrittävät ja pystyvät tekemään huipputulosta. Ja tämä nykyinen jengi on viettänyt fyysisesti vähemmän aktiivisen nuoruuden, joten se määrä, joka voisi tehdä tulosta, on todella paljon pienempi. Ja 70% harrastaa tällä hetkellä joukkuelajeja. Se määrä, joka voisi yksilölajeissa pärjätä, on varsin pieni porukka,” Petteri Kilpinen pohjusti Suomen huippu-urheilun tilannetta väestöömme liittyvillä faktoilla.

Kilpinen toi myös esille, että kansainvälinen kilpailu on kiristynyt. Hänen mukaansa olympialaisiin osallistuvien maiden määrä on kaksinkertaistunut vuosien 1980 ja 2024 välillä. Samalla myös olympiamitaleille yltävien maiden määrä on kaksinkertaistunut. Suomalainen ikäluokka on siis jatkuvasti pienentyvä ja yhä huonokuntoisempi kohdaten yhä kovemman kansainvälisen kilpailun toimien monia kilpailijamaita pienemmillä resursseilla. Tästä porukasta vielä merkittävä osa harrastaa lajeja, joissa ei ole kovin realistisia olympiamenestymisen mahdollisuuksia. Näihin faktoihin pohjautuen Kilpisen mukaan Suomen on uskallettava rohkeasti astua muutoksen polulle.

”Suomessa ei olla vuosikymmeneen uskallettu tehdä prioritisointeja. Meillä annetaan kaikkien kukkien kukkia, ja huippu-urheilussa se on pikkaisen vaarallinen tie. Kyllä meidän täytyy miettiä, voidaanko me saada enemmän vaikuttavuutta ja uskallammeko tehdä valintoja suomalaisessa urheilussa. Kun useaan asiaan laittaa vähän rahaa, se usein tarkoittaa, ettei mihinkään asiaan ole tarpeeksi rahaa,” Kilpinen analysoi maamme tilannetta näyttäen samalla, kuinka paljon Suomessa on eri järjestöjä, seuroja ja organisaatioita vaatien rahoitusta.

Suomen olympiakomitean puheenjohtaja totesi, että valtion rahoitus urheiluun ei tule kasvamaan, mutta hänen mielestään nykyisellä rahoituksellakin pitäisi saada paljon enemmän irti. Kilpinen jatkoi määrittelemällä, mitä se mahdollinen menestys, jota tavoittelemme, oikein on, ja mitä tarkoittaa huippu-urheilu. Hän toi myös esille kysymyksen siitä, että johdammeko ja valmennammeko fysiologiaa vai ihmistä eli tuleeko urheilijasta hyvä ihminen ja miten syntyy urheilun motivaatio.

Kilpinen teesit olivat varsin selkeät eli menestyksen parantaminen vaatii urheilijan ja valmentajan arjen laadun parantamista, yhdessä tekemistä, jakamista, haastamista ja oppimista. Myös huippu-urheilun arvostuksen kasvu koko yhteiskunnassa on tärkeä asia, sillä hänen mukaansa urheilu on hyvän puolella. Resurssit pitäisi pystyä priorisoida tehokkaammin ja yritysyhteistyön laadun pitää kasvaa.

”Onko urheilija ja valmentaja se laatu, onko se koko ajan paraneva? Osataammeko me tehdä yhdessä töitä? Silloin kun me menestytään, me sanotaan, että olemme hyviä tekemään yhteistyötä, ja sitten kun me epäonnistutaan, me olemme omissa koloissamme. Meillä on sellainen kansanluonne, että me osataan tehdä yhteistyötä, mutta urheilussa me emme ole hyödyntäneet riittävästi sitä. Jos me tehdään kimpassa duunia ja uskallamme olla haavoittuvaisia toisen urheilijan tai valmentajan edessä, se on ainoa tapa, että meistä tulee parempia. Yksin puurtamalla ihminen ei ole kovin hyvä versio itsestään,” Kilpinen kiteytti näkemyksensä siitä, miten huippu-urheilu saadaan Suomessa uuteen nousuun.

Lue myös: Tekoälyä, teknologiaa ja huippu-urheilua Vuokatissa

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen

Tapio Korjus toi esityksessään esille huippu-urheilun eettisen koodin ja toimintamallin. Kuva: Teemu Virtanen

Kilpinen jatkoi esitystään kertomalla, mikä on Suomen Olympiakomitean tavoite ja suunta tästä eteenpäin. Kilpisen jälkeen lavalle astui keihäänheiton olympiakultamitalisti ja Kuortaneen urheiluopiston rehtori Tapio Korjus, joka on toiminut monien eri kansainvälisten urheiluorganisaatioiden hallituksissa. Hän valotti yleisölle, mitä kansainvälinen huippu-urheilu on ja mitä Suomessa pitäisi tehdä, jotta tämä taso saavutettaisiin.

”Kestävän kehityksen suorituskykykulttuurissa painopiste ei ole vain tässä ja tänään vaan sen pitää kestää aikaa pitkälle tulevaisuuteen. Kun on kysymys intohimoisesta ja erittäin korkeiden laatuvaatimusten tekemisestä, vastuullisuudesta ja yhteistyöstä, on panostettava pitkäjänteisesti,” Korjus korosti sitkeää työntekoa vedoten Uuden-Seelannin nykyiseen systeemiin, joka pohjautuu näihin malleihin.

Korjus toi myös esille ne tekijät, jotka ovat vaikuttaneet olympiavoittajien menestykseen. Kaikilla on yleensä varsin samankaltaiset vaikuttajat ja tekijät taustalla kuten pitkäaikainen työ, sitoutuminen, sinnikkyys, intohimo, tahto voittaa, kunnianhimo, motivaatio, pettymysten sietäminen ja niistä oppiminen, yhteistyökyky, lahjakkuus ja tietyn asteen itsekkyys, jota vaaditaan aivan huipulla.

Entinen keihässankarimme näytti myös, mitä maailman parhaat eri maiden urheiluorgisaatiot tekevät, mikä on heidän henkilöstömääränsä ja budjettinsa. Hänen listallaan oli Pohjoismaista Tanska ja Norja, joista Team Danmark on perustettu vuonna 1984 ja organisaatiossa on 65 työntekijää 26.7 miljoonan euron budjetilla, ja Norjan Olympiatoppen, joka on perustettu vuonna 1988, jossa on 84 työntekijää, alueittain vielä 51 lisää, ja budjetti on 24 miljoonaa euroa.

Korjuksen esityksen pääkohta oli se, että ammattitaitoiset ja kyvykkäät valmentajat ovat se tärkein tekijä, jolla saadaan tuloksia aikaan.

”Valmennusosaaminen on huippu-urheilun tärkein menestystekijä. Tähän tulee panostaan kaikista eniten. Valmentajien osaaminen ja kompetenssi ovat ylivoimaisesti se tärkein juttu, joka kansainvälisessä urheilussa pitää olla kohdallaan. Jos meillä on tällaisia päteviä valmentajia, ne pitää säilyttää systeemissämme. Heitä ei saa päästää pois, vaan heidät on yritettävä pitää kotimaassamme. He ovat kullanarvoisia tekijöitä. Tottakai on tärkeää, että kasvuun lähtee myös uusia ja nuoria tekijöitä oppimaan,” Korjus tiivisti mielestään sen tärkeimmän tekijän tiedostaen kuitenkin, että resurssit ja rahoitus on haastavaa Suomessa, jossa ammattivalmennus on varsin puutteellista.

Esityksiä kuunnellessa mieleen tuli tunne, että muutosten tuulet voisivat vihdoin puhaltaa Suomessakin, ja kuten Petteri Kilpinen totesi Korjuksen esityksen jälkeisessä paneelissa, että aika on nyt kypsä ja organisaatioiden ja ihmisten vastaanottokyky on nyt tällä hetkellä parempi kuin koskaan. Prioritisointi on toki haastavaa ja vastuullistakin, koska pienessä maassa on vaikea päättää, mihin lajeihin panostetaan ja miksi. Unohtaa ei myös saa muita kohdistamisen ulkopuolelle jääviä lajeja, koska aina on mahdollisuus siihen, että joku yksilö nousee pienemmästä lajista tai menestyy lajissa, jossa ei perinteisesti ole suomalaisia huippuja nähty. Tähän liittyen KIHU on kehittämässä eräänlaista menestyksen mittausmallia, josta asiantuntija Sanna Pusa oli kertomassa yleisölle, jonka jälkeen keskustelu asiasta jatkui paneelimuodossa.

Torstain esitykset voit katsoa Yle Areenasta. Vuokatin Huippu-urheiluviikosta voit lukea lisää tästä.

Tietotyö huippu-urheilun uudistamiseksi paneeli vasemmalta oikealle: hiihtäjä Katri Lylynperä, Tapio Korjus, Petteri Kilpinen ja Sanna Pusa. Moderaattorina Mika Kulmala, Hiihtoliiton entinen toiminnanjohtaja. Kuva: Teemu Virtanen