Ampumahiihdon IBU-cupia hiihdetään ensi viikolla Ruotsin Idressä, jonne suuntaan yhdeksän suomalaisurheilijan joukkue. Arttu Heikkinen ja Sonja Leinamo hakevat IBU-cupista tärkeää kansainvälistä kokemusta uralleen.

Viime talvena alle 19-vuotiaiden normaalimatkan MM-kultaa voittanut Arttu Heikkinen aloitti kilpailukauden mukavasti, kun hän oli Kontiolahden GP:n molemmissa pikakilpailuissa neljäs. Moni yllättyi, mutta Heikkinen oli itse päässyt pitkin harjoituskautta leireillä vertaamaan vauhtia joukkuetovereihinsa, joten tilanteesta oli hyvä käsitys.

– Ehken ihan tuommoista osannut odottaa, mutta tiesin oman vauhtini, joten ei se mikään suuri yllätys ollut, Heikkinen sanoo Maastohiihto.comille.

Minkälainen harjoituskausi on muuten ollut?

– Aika samalla kaavalla on menty kuin aina ennenkin. Nyt tietysti tuli enemmän ryhmäharjoittelua, mikä on ollut positiivinen juttu. Porukassa on päässyt tekemään leireillä kovia harjoituksia, mikä on ollut selkeä parannut aikaisempiin vuosiin nähden. Kokonaisuudessaan on ollut ehjä harjoituskausi, Heikkinen sanoo.

– Jalkojen voimatasoja kehitettiin alkukaudesta aika paljon. Koko kesä on vahvasti keskitytty tekniseen puoleen ja se näkyy.

Heikkinen arvelee kautensa koostuvan pääasiassa IBU-cupista, mutta toivoo mahdollisesti ja kaiken onnistuessa pääsevänsä käymään jonkun kilpailun myös maailmancupissa.

– Päätavoitteena tietysti nuorten MM-kisat maaliskuun alussa. Muuten kansainvälisissä kisoissa olisi tarkoitus tämä talvi viettää.

Puijon Hiihtoseuran ampumahiihtäjä kiteyttää hyvin, mikä merkitys kansainvälisillä kilpailuilla on:

– Paljon kovia kisoja. Suomessa ampumahiihtäjänä ei oikein ole sellaisia kansallisia kilpailuja, jotka olisivat kunnon kisoja. Isoin juttu on, että pääsee kovatasoisia kilpailuja vetämään ja mahdollisesti korkealla kilpaileminen jonkun verran, siinä on selkeästi hyötyä omiin pääkilpailuihin.

Kesällä tullut nilkkavamma toi aikaa keskittyä ampumisen harjoitteluun

Sonja Leinamo on aloittanut ampumahiihtokauden pirteästi, sillä 20-vuotiaan urheilijan toive ja tavoite IBU-cupiin pääsystä kauden alussa toteutui. Hän on tehnyt ammunnan kanssa paljon töitä, joka on myös tuonut tuloksia. Harjoituskausi ei kuitenkaan ole ollut helpoimmasta päästä.

– Juhannuksena nilkka vääntyi aika pahasti. Kun silloin 1,5 vuotta sitten se ensimmäisen kerran meni, niin nyt se tavallaan uusi. Heinä- ja elokuu ja vähän syyskuussakin piti aika paljon korvaavaa treeniä tehdä nilkan kanssa. Yllättävän nopeasti pääsi hyvään kuntoon. Varmaan siinä auttoi aika paljon vetolaitetreenit ja muut vaikka tylsiä olivatkin, niin olivat ne myös tehokkaita, Leinamo sanoo hymyillen Maastohiihto.comille.

Leinamo sanoo suoraan heinäkuun olleen ”aika synkkä”.

– Jotenkin varmaan auttoi, kun olin kokenut sen (nilkkavamman) aiemmin. Harmittihan se tosi paljon. Kaikki treenasivat tosi kovaa ja paljon ja itse en pystynyt tekemään juuri mitään. Ei se tuntunut yhtä pahalta kuin se ensimmäinen kerta, kun tuommoinen isompi loukkaantuminen tuli. Ehkä siihen jotenkin osasi asennoitua eri tavalla.

Vetolaitteen lisäksi Leinamo polki kuntopyörää ja teki voimaa. Viiden viikon hiihtotauon jälkeen hän pääsi tasatyöntämään ja pikkuhiljaa hiihtämään vapaata.

– Olisikohan pari kuukautta mennyt, että sain taas juosta, Leinamo kertaa.

– Juoksu on ollut aika keskeinen osa (kesäharjoittelussani). Kun nilkkavaiva on ollut, sitä pitää kuitenkin rajoittaa, koska nilkka alkaa oireilla, jos juoksua liikaa tekee. Tykkään juosta.

Harjoituskaudella on ollut paljon positiivistakin:

– Loukkaantuminen ei ollut ainoastaan huono juttu. Ampumiseen alettiin keskittyä kunnolla ja sain lisäaikaa perusammuntaan, ja olen tyytyväinen, miten se on lähtenyt kehittymään. Kun olen nyt toista vuotta ampumahiihtäjä, ensimmäisenä vuonna ajatus oli, että ihan sama miten ammun, kunhan hiihto kulkee. Nyt olen saanut ajatusmaailmaa siihen, että pitää ajatella enemmän kokonaisuutena.

Suomen joukkueessa Idressä kilpailevat Heikkisen ja Leinamon lisäksi Inka Hämäläinen, Emilia Irvankoski ja Sanna Laari sekä Otto Invenius, Otto-Eemil Karvinen, Ville-Valtteri Karvinen ja Joni Mustonen.

– Joukkue on Sannaa ja Jonia lukuun ottamatta tosi nuori. IBU-cup on paikka kasvaa maailmancup-vauhtiin. Kisarutiinin saaminen on ihan ykkösjuttu, että oppii tekemään oman hyvän tuloksen (erilaisissa ympyröissä). Lisäksi se, että tulee realistinen kuva omasta tilanteesta oman suorituskyvyn suhteen, valmentaja Ilkka Jarva tiivistää kansainvälisten kilpailuiden merkityksen.

Ohjelma Idressä:
29.11. Pikakilpailut
30.11. Takaa-ajot
3.12. Normaalimatkat
4.12. Pikakilpailut

Lisätietoja