Anita Korva toivoi vielä viime keväänä hiihtävänsä lopputalven lumilla kilpaa, mutta lopulta kilpailukausi jäi kokonaan väliin. Pari vuotta eivät ole olleet helppoja, mutta tänä talvena hän toivoo pääsevänsä kilpailemaan jo alkukaudesta. Vuokatissa B-maajoukkueen leirillä oleva Korva kertoi kuulumisiaan Kestävyysurheilu.fi:n haastattelussa.

Kun voittaa yhtenä talvena kolme nuorten MM-pronssia 19-vuotiaana, menestyksenjanoinen hiihtokansa odottaa malttamattomana menestykselle jatkoa ja reipasta nousua aikuisten sarjoissa menestyjien joukkoon. Vaikeammat jaksot kuitenkin kuuluvat urheilijan uraan yhtä oleellisesti kuin onnistumiset, eikä haasteiden sumasta nouseminen ei ole helppoa kenellekään. Harjoituskaudella on ollut jo paljon hyvääkin.

– Leirit ovat olleet hyviä. Siellä olen hyvällä fiiliksellä tehnyt. Valmennus on ollut hyvää. Oma päivittäinen tekeminen Kuopiossa on sen sijaan kauempana siitä mitä sen pitäisi olla, Korva sanoo suoraan.

Vaikeudet jättävät jälkensä, niin Korvankin tapauksessa. Hän tietää potentiaalinsa ja tason, jolla hän on ollut. Sinne takaisin pääseminen ja siitä edelleen kehittyminen eivät tapahdu hetkessä.

– Tosi haastavaa on ollut palata siihen ammattimaiseen tekemiseen ja sille tasolle, jolla olin.

Viime talvena hiihtokisakalenteri pyöri ilman Korvaa. Korva sanoo aika paljon ”sulkeneensa silmiään” siltä, hän ei seurannut juuri tuloksia eikä muutakaan.

– Pari kisaa katsoin telkkarista koko talvena. Silloin oli kyllä semmoinen olo, että olisihan tuolla kiva olla. Ehkä yritin ajatella sitä mahdollisimman vähän. Ehkä tuollaisessa tilanteessa jotenkin suojelee itseään sillä, ettei halua kohdata sitä, että voisin olla hiihtämässä tuolla. Kun tietää oman potentiaalin, muttei pysty siellä olemaan.

Korvan tavoitteena ja toiveena oli päästä hiihtämään kilpailuja. Kisoihin meneminen jäi, kun hän ei tehnyt lainkaan tehoharjoituksia.

– Harjoittelussa tein peruslenkkejä, pk:ta ja silloin tällöin voimaa. Tehot jäivät pois, mutta muuten harjoittelu oli melkein normaalia. Toki aika paljon vähemmän määrää kokonaisuudessaan. Kisoihin meno vähän lykkääntyi ja lykkääntyi. Vielä keväällä ajattelin, että johonkin kisoihin menen ja laitoin pari kisaa tavoitteeksi, mutta se ei vaan konkretisoitunut.

Vuosi sitten harjoituskaudella Korvan tehoharjoituksia sotkivat hengitysongelmat, joiden vuoksi hän pystyi tekemään vk:ta ja anakynnykselle asti, mutta kovimmat tehot jäivät tekemättä. Muita kuin kovia tehoja hän olisi pystynyt tekemään talvellakin.

– Se tuntui henkisesti tosi vaikealta. Fyysisesti olisin pystynyt, mutta jotenkin halusin karttaa niitä. En vaan saanut tehtyä.

Voisi kuvitella, että elämä ei ole ollut helppoa, kun ammattihiihtäjänä ei pääse kilpailemaan. Korva sanoo, että syksy oli vaikeinta. Tuki-ihmiset auttoivat jaksamaan. Kun hän muutti Vuokatista Kuopioon, elämään tuli monta piristävää tekijää: vaihtelua, arki toisen ihmisen kanssa, lisäsisältöä elämään, uusia treenipaikkoja ja myös tuttuja, joiden kanssa käydä lenkillä.

– Se kevensi aika paljon. Talvi meni aika lailla omalla painollaan.

Korva harjoitteli pari vuotta Olli Ohtosen valmennuksessa. Haasteistaan johtuen hän sanoi harjoitelleensa viimeisen vuoden aika paljon omalla ohjelmalla, kun tilanteen vuoksi kovin tarkkaa ohjelmaa ei ollut järkevää toteuttaa.

– Olimme välillä yhteyksissä, mutta tein kuitenkin pitkälti sitten sen verran mikä itsestäni tuntui sopivalta. Ei ollut mitään järkeä väkisin vääntää. Sillä systeemillä jatkoin tällekin kaudelle. Leireillä on sitten ollut eri valmentajien ohjelmat, kokonaisuuteen tyytyväinen Korva sanoi.

Minkälaisessa kunnossa koet olevasi tällä hetkellä?

– Suoraan sanottuna ihan surkeassa, Korva nauraa.

– Tavoitteena on hiihtää talvella kisoja, mutta lähden niihin tosi maltillisin mielin. Jos sieltä saisin lisää fiilistä ja kipinää. Lähden hiihtämään kilpaa, koska se on kuitenkin ihan kivaa.

”On tavoitteita ja toiveita hiihtoa kohtaan, mutta kaipaan selkeyttä”

Tehoharjoituksiakin hän on pystynyt ”jonkun verran” tekemään, vaikka sanoo niiden olevan yhä mielelle haastavia.

– Niihin on tosi haastavaa lähteä, joku lukko on päällä. Leireillä varsinkin on tullut muutamia ihan onnistuneitakin tehoja. Se varmasti auttaa siihen, että konkretisoituu ajatus siitä, että voi hiihtää kilpaa. Toiveissa olisikin aloittaa ihan hyvissä ajoin. Rohkeasti vaan tulta päin ja katsoo mitä tulee. Ei se ole kuitenkaan kenenkään muun kuin minun asiani, monesko olen.

Haastavat vuodet ovat kasvattaneet, mutta myös muuttaneet ajattelua hiihtoa ja hiihtoammattilaisuutta kohtaan.

– On tavoitteita ja toiveita hiihtoa kohtaan, mutta kaipaan selkeyttä. Tuntuu, että ammattimaiseksi alkaminen ei ollut minulle ihan paras valinta. Olen tottunut, että arjessa on muutakin kuin urheilu ja sen miettiminen miltä jalka lenkillä tuntuu, joten se ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Olisi helpompaa toteuttaa harjoittelua, kun elämässä olisi muutakin sisältöä ja muutakin tärkeää kuin hiihto. Jotain opiskelua tai töitä urheilun oheen olen yrittänyt etsiä, jos se helpottaisi sitä tietynlaista harjoittelun aiheuttamaa ahdistusta.

-Heidi Lehikoinen