Marit Bjørgen kuuluu niihin suururheilijoihin, joita ajatellessa tulee mieleen vain loistokkaita voittohetkiä. Kun meriittilistalla on 15 olympia- ja 25 MM-mitalia, urheilu-ura näyttää helpolta etenemiseltä voitosta voittoon. Tuore elämäkertakirja kertoo, miten monenlaisia vaiheita kultaisen kuoren alle kätkeytyy.

Vuonna 1980 syntynyt Bjørgen debytoi arvokisoissa Lahdessa vuonna 2001 ja päätti maajoukkueuransa vuoden 2018 olympialaisiin. Kolmen vuoden kilpailutauon jälkeen Bjørgen palasi viime talvena kilpaladuille Visma Ski Classics -sarjassa Vasaloppetissa. Ura on niin pitkä, että siihen kytkeytyy hyvin monenlaisia teemoja.

Kirjan kirjoittanut Ingerid Stenvold etenee tarinassa kronologisesti ja nostaa luontevasti tarkempaan käsittelyyn aina jonkin aiheen. Niinpä tarinan varrella kerrotaan muun muassa valmennustavoista, maajoukkueen ryhmähengen parantamisesta, psyykkisen valmennuksen tuomasta avusta, ravinnon merkityksestä, harjoittelumetodeista ja äitiydestä. Toimittaja Stenvold on itsekin ollut kilpahiihtäjä. Kirjassa päästään paljon syvemmälle huippu-urheilijuuteen kuin moninkertaisten maailmanmestareiden elämäkerroista esimerkiksi Peter Saganin ja Petter Northugin tarinoissa.

Ensimmäisen arvokisamitaliputken, vuosien 2003–2007 jälkeen Bjørgen kävi uransa aallonpohjalla. Kroppa oli väsynyt, ja tulokset jäivät kauas edellisistä vuosista. Moni ehkä arveli parhaiden saavutusten jo tulleen. Vaikeuksista rakentuu draamaa, ja tässä jaksossa Stenvold kuvaakin parhaiten Bjørgenin luonnetta: sisukkuutta, tahtoa ja myös epäitsekkyyttä, sillä tappioidenkin hetkellä Bjørgen aidosti iloitsi joukkuetoveriensa menestyksestä. Samat piirteet tulevat voimakkaasti esiin jo lapsuuden kuvauksessa.

Voittajasydän on avoin kirja. Bjørgen kertoo, miten hän aivan uransa loppuvaiheissa sai tiedon epäselvyydestä doping-näytteessä. Tämän hän olisi voinut jättää kertomatta, jos olisi halunnut. Myös Therese Johaugin doping-tapaukseen suhtautumisesta kerrotaan tarkasti. Bjørgen kertoo myös bilettämisestä. Hän ei jättänyt nuoruuden villejä puolia väliin. Nykyään monet huippu-urheilijat korostavat olevansa huippu-urheilijoita 24/7, 365 päivää vuodessa. Tätä taustaa vasten Bjørgenin jutut tuntuvat melkein kannanotolta ilon ja rennomman urheilijuuden puolesta.Bjørgen söi jälkiruoan silloinkin, kun joukkueen muiden jäsenten keskuudessa tuli muotiin jättää se väliin.

Stenvold on haastatellut kirjaa varten lukuisia Bjørgenin läheisiä ja joukkuetovereita. Mukana on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia ja anekdootteja. Norjan hiihtomaajoukkueen toimintatavoista kerrotaan myös paljon.

Vähän kiiltokuvamainen kuva Bjørgenista silti jää, sillä aina kun eteen tulee vaikeuksia, Bjørgen voittaa ne ja palaa entistä vahvempana! Mutta se onkin hänen pitkän ja menestyksekkään uransa salaisuus. Hän pysyi terveenä, pahoja vammoja tai loukkaantumisia ei ollut, ei syömishäiriötä, hän pystyi harjoittelemaan jatkuvasti vuosikausia. Persoonastakaan ei löydy kummempia rosoja ei löydy. Bjørgen on sydämellinen, empaattinen, toiset huomioon ottava ja itsevarma.

Loppu jää auki. Nähdäänkö Bjørgen vielä pitkän matkan hiihdoissa? Kirjan perusteella kotielämä pikkupoikien kanssa Holmenkollenin rinteellä tuntuu maistuvan ilman numerolappua rinnassa.

Ingerid Stenvold: Voittajasydän. Marit Bjørgenin tarina. Suom. Terhi Width. 256 sivua. Otava, 2022.

Lue myös: Marit Björgen: ”Menestykseni salaisuus oli osata olla normaali ihminen”