Alla listattuna yleisimpiä tulehduskipulääkkeitä:

Ibuprofeeni ( esim. Ibumax, Burana, Ibuxin, Ibusal): Itsehoitovalmisteena saatavana esim. 200 mg ja 400 mg tabletteina, resptivalmisteena 600 mg ja 800 mg. Tilapäisten kipu- ja kuumetilojen hoidossa suositusannostus on 400-600 mg 3 kertaa vuorokaudessa. Missään käyttöaiheessa kerta-annos ei saa ylittää 1600 mg. Yleensä 2400 mg:n vuorokausiannos on riittävä ja 3200 mg:n vuorokausiannosta ei saa ylittää. Käyttöaiheita ovat akuutit tuki- ja liikuntaelinperäiset kivut, vamman jälkeinen kipu, leikkauksen jälkeinen kipu, kuukautiskivut, migreenin esto- ja kohtaushoito, tilapäiset kipu- ja kuumetilat, kuten virusten aiheuttaman nuhakuumeen ja influenssan oireet, lihas- ja nivelkivut, päänsärky ja hammassärky.

Terveillä aikuisilla huippupitoisuus plasmassa saavutetaan 200 mg:n tableteilla n. 1 ½ tunnissa. Ibuprofeenin vaikutuksen teho on lineaarista aina 600 mg:n kerta-annoksiin saakka. Tätä suuremmilla annoksilla lääkemolekyylien sitoutumiskohdat plasman proteiineissa saturoituvat, vapaan vaikuttamattoman ibuprofeenin pitoisuus plasmassa kasvaa ja sen eliminaatio nopeutuu. Tämän vuoksi suuret kerta-annokset eivät vaikuta elimistössä voimakkaammin. Pitkää ja voimakasta kivun ja tulehduksen lievitystä haluttaessa Burana Slow 800 mg on hyvä vaihtoehto, sillä se vapautuu hitaasti.

Ketoprofeeni ja diklofenaakki: Käyttöaiheita nivelkivut ja –sairaudet, leikkauksen jälkeiset kivut, kuukautiskivut ja migreenin hoito. Diklofenaakki on erityisen hyvin siedetty maha-suolikanavaoireiden suhteen kun taas ketoprofeeni aiheuttaa niitä erittäin paljon.

Meloksikaami (Mobic, Meloxicam): Käyttöaiheita ovat nivelvaivat. Meloksikaami kulkeutuu nivelnesteeseen suurina pitoisuuksina. Se on hyvin pitkävaikutteinen. Huippupitoisuus saavutetaan 5-6 tunnissa ja sen eliminaation puoliintumisaika on 20 tuntia. Maha-suolikanavahaitat kohtalaisen vähäisiä.

Asetyylisalisyylihappo (esim. Aspirin Zipp, Disperin): Suositeltava enimmäisannos vuorokaudessa on 3 g asetyylisalisyylihappoa. Tavanomainen annos on yksi 500 mg:n tabletti, toistettuna tarvittaessa aikaisintaan 4 tunnin kuluttua. Jos kipu on tavallista voimakkaampaa tai kuume tavallista korkeampi, voidaan kerralla ottaa kaksi 500 mg:n tablettia, ja toistaa annos tarvittaessa aikaisintaan 4 tunnin kuluttua; vuorokausiannos ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin 6 tablettia. Asetyylisalisyylihappo voi muiden tulehduskipulääkkeiden haittavaikutusten lisäksi aiheuttaa päänsärkyä, kasvojen punoitusta ja muita yliherkkyysoireita. Lisäksi sen veren hyytymistä ehkäisevä vaikutus on muita tulehduskipulääkkeitä voimakkaampi ja pitkäaikaisempi.

Etorikoksibi (Arcoxia), selekoksibi (Celebra, Celecobix): Maha-suolikanavahaitat vähäisiä. Jonkin verran muita tulehduskipulääkkeitä kalliimpia.

Paikalliset tulehduskipulääkevalmisteet

Käyttöaiheina ovat nyrjähdyksistä, venähdyksistä, urheiluvammoista tai liikarasituksesta johtuvan lihas- ja nivelkivun lyhytaikainen paikallishoito sekä jänne- ja jännetuppitulehduksen hoito. Diklofenaakin pitoisuuksia mitattaessa enimmäispitoisuudet plasmassa ovat noin sata kertaa pienempiä kuin pitoisuudet, jotka saadaan annettaessa samankokoinen annos suun kautta. Paikallinen tulehduskipugeeli akkumuloituu ihoon, joka toimii varastona. Ihosta lääkeaine vapautuu tasaisesti ihonalaisiin kudoksiin. Paikallisten tulehduskipulääkkeiden kipua ja tulehdusta lievittävä teho on pystytty osoittamaan ja niillä on todettu olevan lyhytaikaista tehoa myös kroonisissa tuki- ja liikuntaelinvaivoissa.

Diklofenaakki: Voltaren Emulgel -geeliä hierotaan kevyesti kipeytyneelle alueelle 3-4 kertaa päivässä. Voltaren Forte -geeliä hierotaan hellävaraisesti kipeytyneelle alueelle 2 kertaa päivässä 12 tunnin välein (mieluiten aamulla ja illalla). Tarvittava geelimäärä riippuu kipeytyneen alueen laajuudesta. 2–4 grammaa geeliä (noin 5–10 cm) riittää noin 400–800 cm2:n hoitoon. Hoidon kesto riippuu vamman laadusta ja hoidon vasteesta. Ei rikkoutuneelle ihoalueelle.

Piroksikaami: Felden 0,5% geeli / Piroxin 0,5% geeli 1-3 g (1,5-4,5 cm) levitetään hoidettavalle alueelle 2-4 kertaa vuorokaudessa.

Miksi kipu täytyy hoitaa?

Urheilijan vammaan, esimerkiksi jänteen rasitusvammaan, liittyy usein kipua ja tulehdusta, joita molempia tulee hoitaa. Jos kipu jätetään hoitamatta, on vaarana, että kipuhermoradat herkistyvät ja kipuaivokuorella tapahtuu aktivaatiomuutoksia, minkä seurauksena kivusta tulee krooninen. Kipu on kroonista, kun se on kestänyt yli 3 kk tai ylittänyt kudosvaurion normaalin paranemisajan tai sen aiheuttaja on jo väistynyt. Kivun kroonistumista voidaan estää hoitamalla akuutti kipu mahdollisimman hyvin. Kroonista kipua hoidetaan heikoilla opioideilla ja trisyklisillä masennuslääkkeillä.

Toisaalta tulee muistaa, että kipu on elimistön varoitusmekanismi meneillään olevasta kudostuhosta tai sen vaarasta. Tällöin kipulääkesuojassa ei tule rasittaa vauriosta varoittavaa kudosta lisätuhon ehkäisemiseksi. Parasetamolia voidaan käyttää ensisijaislääkkeenä lievissä kiputiloissa, joihin ei liity tulehdusreaktiota. Tuki- ja liikuntaelinkivuissa tulehduskipulääkkeet ovat tehokkaita, mutta pitkäaikaisten kipujen hoidossa niiden haitat saattavat korostua (paikallisvalmisteissa näitä haittavaikutuksia ei ole). Kivun pitkittyessä tai vaikeutuessa kivun syytä on lähdettävä aktiivisemmin selvittämään ja liitettävä mukaan muita hoitokeinoja.

-Maija Ojanen

Lähteet:

Koulu – Mervaala – Tuomisto: Farmakologia ja Toksikologia
Lääkärin käsikirja, Duodecim: Krooninen kipu, Tuki- ja liikuntaelinkivut,
Maija Haanpää, neurologi: Neuropaattisen kivun hoito-opas
Käypä hoito-suositus: Tulehduskipulääkkeet
Duodecim lääketietokanta
Käypä hoito-suositus: Porrastettu kivunhoitomalli