Vuosi Haldenissa on opettanut Fredric Portinille lajikeskeistä ajattelua
Maajoukkuesuunnistaja Fredric Portin on asunut tämän vuoden vaimonsa ja 1-vuotiaan tyttärensä kanssa Norjassa Haldenissa, huippusuunnistajien hot spotissa. Naapurista löytyy maailmanmestareita harjoitusseuraksi.
Maajoukkuesuunnistaja Fredric Portin on asunut tämän vuoden vaimonsa ja 1-vuotiaan tyttärensä kanssa Norjassa Haldenissa, huippusuunnistajien hot spotissa. Naapurista löytyy maailmanmestareita harjoitusseuraksi.
Vuosi uudessa porukassa ja ympäristössä on opettanut Portinia ajattelemaan aiempaa lajikeskeisemmin.
Keväällä Portin oli kahden vaikean, vammojen rikkoman kauden jälkeen pitkästä aikaa huippuiskussa. Tulosta tuli: SM-keskimatkalta mestaruus ja MM-katsastuksista voitto pitkällä matkalla ja keskimatkalla. Suurviesteissä Halden SK oli kakkonen niin Jukolassa kuin Tiomilassakin ja Portin oli joukkueessa tärkeässä roolissa. Jukolassa pitkällä yöosuudella hän teki toiseksi nopeimman osuusajan ja tuli kärjessä vaihtoon.
– Tärkein tekijä nousuun on ehdottomasti ollut, että olen saanut treenata ilman isompia vammoja, Portin sanoo. Hän uskoo, että olisi päässyt fyysisesti yhtä hyvään vireeseen Suomessa harjoittelemallakin.
Haldenin vuoden suurin hyöty onkin ollut taidollisella puolella ja suorituksenhallinnassa. Kovassa seurassa palaute tulee heti, kun suunnistaja erehtyy vähänkin optimireitiltä sivuun.
– Jokaisessa taitotreenissä vaaditaan täydellistä suunnistusta, myös vaikka kyseessä olisi rauhallinen treeni, Portin kertoo. Haldenilaisessa harjoittelussa kaikki tähtää nimenomaan suunnistuksessa kehittymiseen, ei yksittäisten ominaisuuksien kautta rakentamiseen.
– Lajinomainen ajattelutapa on ehkä se, mikä eniten on jäänyt mieleen. Täällä tähdätään todellakin siihen, että juostaan metsässä ja suunnistetaan mahdollisimman kovaa, muut jutut (esim. voima, liikkuvuutta…) on vaan sivutuotteita, jotka eivät saa olla liian heikkoja, Portin miettii. Valtavia muutoksia paikanvaihdos ei hänen harjoitteluunsa tuonut, mutta suunnistusta ja metsässä juoksemista on ollut ohjelmassa aiempaa enemmän.
Halden SK:ssa raha menee harjoituspuitteiden kehittämiseen
Haldenissa yhteisharjoituksia tai vapaamuotoisemmin järjestettyjä yhteislenkkejä on tarjolla käytännössä päivittäin. Fredric Portin arvioi osallistuneensa yhteisreeneihin keskimäärin kolmesti viikossa.
– Kaikki yrittää osallistua mahdollisimman paljon, ainakin koviin suunnistustreeneihin, mutta kaikilla on tietty oma ohjelma. Esim. Olav ja Magne seuraavat tosi tarkasti omaa ohjelmaa, kun taas jotkut osallistuvat lähinnä kaikkiin yhteisharjoituksiin. Minä olen ollut vähän siltä väliltä, sanoo Portin. Hän kertoo viihtyvänsä lenkillä hyvin itsekseenkin.
Hyödyllisimpiä yhteisharjoituksia ovat kovat suunnistusharjoitukset.
– Siinä näkee hyvin oman tason ja ne antavat uskoa ja itseluottamusta, Portin sanoo.
Haldenissa suunnistusharjoituksia vedetään läpi talven, sillä lunta on tavallisesti vain vähän. Perusviikon ohjelmassa maanantaina voimaillaan, tiistaina vedetään vetoja, keskiviikkona, torstaina ja lauantaina suunnistetaan ja sunnuntaina juostaan pitkä polkulenkki.
– Maastojen raskaus voi olla pieni miinus, ja jos ei vammojen takia pysty juoksemaan, on parempiakin paikkoja asua kuin Halden. Vaihtoehtoja korvaavaan harjoitteluun ja lääkäri- ja terveyspalveluja ei löydy yhtä helposti kuin Suomessa, Portin pohtii Haldenin pieniä miinuksia. Hän sai kuitenkin nauttia talviharjoittelusta vihdoinkin suunnitelman mukaan.
Rahan takia urheilijat eivät Haldeniin mene, vaikka suurseuroista isoimpien viestien kärjessä puhutaan usein ostojoukkueina.
– Seuralla on kyllä hyvä rahallinen tilanne, mutta suuntaa rahansa treeniympäristöön, eikä vain urheilijoihin. Sen takia seuralla on esimerkiksi palkattu valmentaja (Eva Jurenikova). Urheilijoiden omat taloudelliset tuet eivät todellakaan ovat isoja muihin seuroihin nähden. En usko, että kukaan tule Haldeniin taloudellisten syiden takia, vaan sen takia, että täällä on hyvä ympäristö treenata ja kehittyä. Muut seurat voisivat myös huomata, ettei raha saa olla kaikki mitä seurassa houkuttelee, vaan myös toiminta pitää olla sellaista, mistä huipulle tähtäävälle on hyötyä.
Takaisin Suomeen?
Portin perheineen on viihtynyt hyvin Norjassa. Eniten he ovat tutustuneet Haldenin ja Oslon seutuun, mutta ehtivät myös hiihtämään vuorille.
– Olemme molemmat pitäneet Haldenista. Se on ”sopivan kokoinen” kaupunki, missä kaikki on lähellä. Ruotsiin on helppoa lähteä, kun haluaa ostaa jotain erityistä, kauppakeskus löytyy heti rajan toisella puolella. Muutenkin ihmiset ovat ystävällisiä ja urheilua arvostetaan, sanoo Portin.
Hän pääsi tutustumaan kaupunkiin myös työnsä kautta.
– Sain seuran puolelta vastuun kouluprojektista, joten olen ollut puolipäivätöissä koordinoimassa projektia ja vierailemassa Haldenin kouluissa opettamassa suunnistusta. Se on ollut tosi mukava työ ja kielellisesti ei ole ollut ongelmia, Portin kertoo.
Onnistuneesta vuodesta huolimatta edessä saattaa olla muutto, mutta suunnitelmat ovat vielä suunnistuskauden lopun lähestyessä auki.
– Asumme vielä Haldenissa, mutta pohdimme parhaillaan, jäämmekö vielä vuodeksi Norjaan, vai tulemmeko takaisin Suomeen jo nyt. Vaimoni Laura on tähän asti ollut kotona meidän yksivuotiaan tytön kanssa, mutta haluaisi nyt mielellään takaisin työelämään. Hän on juristi ja sen alan työtä on vähän hankala tehdä Norjassa, Portin kertoo.
Oppia, uusia maastoja ja ajatuksia on tarttunut matkaan, ja Portin uskoo pääsevänsä yhtä hyvään kuntoon Suomessakin harjoittelemalla, joten sen puolesta muuttokaan ei Portinin mukaan olisi mikään katastrofi.
– Outi Hytönen




